Joten miksi tappaa itsensä?
Täällä on välillä vitun paska ja vaikee elää mut mä en usko väitettä jonka mukaan "kukaan ei olisi joskus ollut onnellinen".
Jokainen voi tulevaisuutensa olla onneton tai onnellinen mutta jokaisella meillä on ainakin yhden ohikiitävän hetken, edes yhden silmänräpäyksen ajan elämässämme ollut asiat hyvin.
Eli: Tää paikka ei oo täys peräreikä ja pelkkä "paha" vaikka se sitäkin on.
Täältä ei kukaan lähde hengissä, miks keskeyttää se helkkarin lyhyt aika mitä täällä tallustetaan vaikka se paskaa olisikin?
Jos odotatte että kuoleman jälkeen jotain on, niin terve menoa vain mutta mun periaate on että "elämä kerrallaan".
Jos tässä mennään parempaan paikkaan seuraavaksi, niin eletään tää paska loppuun että osataan arvostaa sitä "parempaa", kuvitteellista tai ei.
Mitä jos elämä onkin jatkuva kierre, me olemmekin olleet joskus johtajia, yhtä onnellista rakastavaa perhettä, murhaajia ja pedofiileja entisissä elämissämme ja seuraavaksi voimme syntyä vaikka kehitysmaahan ja elää ilman ruokaa.
Paskasta noustaan aina, ei siellä kukaan viihdy.
Elämä on vuoristorataa ja välillä pakonomaisesti tunnemme hyviä hetkiä eli "haukkaamme raitista ilmaa ennen uutta sukellusta paskaan" ja sitä ei aina edes itse huomaa.. valitettavasti ihminen huomaa ja kommentoi YLEENSÄ vain negatiiviset asiat;
-Kun asiat ovat hyvin, ollaan hiljaa ja hyväksytään se, koska niin kaiken tulisikin olla mutta kun menee vähänkin huonommin, manataan, tapellaan, tapetaan (muut tai itsemme) ja kirotaan tätä paskaa elämää.
Ihminen huomaa valitettavasti enemmän vain huonot puolet eikä hyvästä OSATA olla onnellinen/kiitollinen, varsinkaan jos sitä ei joku sinulle tuota/anna (jos ymmärrätte mitä tarkoitan).
Mäkin tunnen olevani iloinen ja positiivinen persoona ja asiat on hyvin (TOISAALTA) mutta miksi sitten en pysty mieltäni pitämään kurissa/kasassa kun välillä tulee PAKOSTI ajatus:
"En saa ketään, mitä helvetin tarkoitusta milloin milläkin on, mä oon ruma", kaikkee tällasta ja hyvinä hetkinä taas:
"olen kaunis/komea, saan kyllä mitä vain kun vain haluan ja tässähän ollaan aina menty, mennään ja tullaan aina menemään päivä kerrallaan eteenpäin"
Välillä tulee sukellus syvälle haisevaan paskaan ja joskus sinne juututaan pitkäksikin aikaa mutta AINA on pakko vetää happea edes sekunti ja sen sekunnin tai silmänräpäyksen ajan ollaan taas paremmalla puolella.
Sinne paskaan on helppo hukuttautua ja jättää tää kaikki mutta kuoltuasi ruumiisi nousee paskasta pinnalle näkyviin ja hetkeksi elämään legendaa että "taas nuorilla menee huonosti" ja ne jotka haukkailevat happea ja kalastelevat pinnan tuntumassa hukkuvat itsekin paskaan (toiset enemmän, toiset vähemmän) kun miettivät mitä tekivät väärin kun teit noin.
Tiedän miten vahva tunne on epätoivo mutta kun oon kelannut mun "mieleni historiaa", oon huomannut miten se käyttäytyy/toimii;
-Sä et voi välttää huonoja hetkiä, niitä tulee väistämättä mutta jos sä sen hyväksyt niin sä koet/tuut kokemaan hyviäkin hetkiä, olivat syyt/johteet missä tahansa, joskus koet onnen isommista asioista, joskus niin helkkarin pienistä
MUTTA kun taas tuntee että menee huonosti niin saat kaiken muun tehdä paitsi tappaa itsesi tai muut, silloin ainoastaan et enää koe (tässä elämässä) olevas koskaan onnellinen ja jos muut tapat niin se ei ainakaan johda mihinkään.
Mieli kulkee omia polkujaan, jos sä yrität sitä hallita täysin unelmillas ja mielikuvillasi miten kaiken tulisi olla, niin saat sen ehkä vain hetkeksi toimimaan..
oikea positiivinen ihminen ei näytä huonoja hetkiään muiden nähden, on positiivinen ihmisten seurassa ja siirtää huonot muualle, näin hänestä saadaan kuva että hän on "iloinen" tähän kaikkeen mutta ei hänkään oikeasti ole onnellinen 24:7 hautaan asti.
Mutta sen verran vielä "hukutetaan murheet pulloon"-ajatuksesta:
(siis oli aineet nyt mitä tahansa)
Mielestäni silloin luot vain todellisuuden ympärille illuusion, luot ulkoisella aineella itsellesi onnen tunteen.
Saat silloin kaiken mitä haluat;
-Saat seksiä, naisia/miehiä, arvostusta, onnea, tunnet ->olevasi
Täällä on välillä vitun paska ja vaikee elää mut mä en usko väitettä jonka mukaan "kukaan ei olisi joskus ollut onnellinen".
Jokainen voi tulevaisuutensa olla onneton tai onnellinen mutta jokaisella meillä on ainakin yhden ohikiitävän hetken, edes yhden silmänräpäyksen ajan elämässämme ollut asiat hyvin.
Eli: Tää paikka ei oo täys peräreikä ja pelkkä "paha" vaikka se sitäkin on.
Täältä ei kukaan lähde hengissä, miks keskeyttää se helkkarin lyhyt aika mitä täällä tallustetaan vaikka se paskaa olisikin?
Jos odotatte että kuoleman jälkeen jotain on, niin terve menoa vain mutta mun periaate on että "elämä kerrallaan".
Jos tässä mennään parempaan paikkaan seuraavaksi, niin eletään tää paska loppuun että osataan arvostaa sitä "parempaa", kuvitteellista tai ei.
Mitä jos elämä onkin jatkuva kierre, me olemmekin olleet joskus johtajia, yhtä onnellista rakastavaa perhettä, murhaajia ja pedofiileja entisissä elämissämme ja seuraavaksi voimme syntyä vaikka kehitysmaahan ja elää ilman ruokaa.
Paskasta noustaan aina, ei siellä kukaan viihdy.
Elämä on vuoristorataa ja välillä pakonomaisesti tunnemme hyviä hetkiä eli "haukkaamme raitista ilmaa ennen uutta sukellusta paskaan" ja sitä ei aina edes itse huomaa.. valitettavasti ihminen huomaa ja kommentoi YLEENSÄ vain negatiiviset asiat;
-Kun asiat ovat hyvin, ollaan hiljaa ja hyväksytään se, koska niin kaiken tulisikin olla mutta kun menee vähänkin huonommin, manataan, tapellaan, tapetaan (muut tai itsemme) ja kirotaan tätä paskaa elämää.
Ihminen huomaa valitettavasti enemmän vain huonot puolet eikä hyvästä OSATA olla onnellinen/kiitollinen, varsinkaan jos sitä ei joku sinulle tuota/anna (jos ymmärrätte mitä tarkoitan).
Mäkin tunnen olevani iloinen ja positiivinen persoona ja asiat on hyvin (TOISAALTA) mutta miksi sitten en pysty mieltäni pitämään kurissa/kasassa kun välillä tulee PAKOSTI ajatus:
"En saa ketään, mitä helvetin tarkoitusta milloin milläkin on, mä oon ruma", kaikkee tällasta ja hyvinä hetkinä taas:
"olen kaunis/komea, saan kyllä mitä vain kun vain haluan ja tässähän ollaan aina menty, mennään ja tullaan aina menemään päivä kerrallaan eteenpäin"
Välillä tulee sukellus syvälle haisevaan paskaan ja joskus sinne juututaan pitkäksikin aikaa mutta AINA on pakko vetää happea edes sekunti ja sen sekunnin tai silmänräpäyksen ajan ollaan taas paremmalla puolella.
Sinne paskaan on helppo hukuttautua ja jättää tää kaikki mutta kuoltuasi ruumiisi nousee paskasta pinnalle näkyviin ja hetkeksi elämään legendaa että "taas nuorilla menee huonosti" ja ne jotka haukkailevat happea ja kalastelevat pinnan tuntumassa hukkuvat itsekin paskaan (toiset enemmän, toiset vähemmän) kun miettivät mitä tekivät väärin kun teit noin.
Tiedän miten vahva tunne on epätoivo mutta kun oon kelannut mun "mieleni historiaa", oon huomannut miten se käyttäytyy/toimii;
-Sä et voi välttää huonoja hetkiä, niitä tulee väistämättä mutta jos sä sen hyväksyt niin sä koet/tuut kokemaan hyviäkin hetkiä, olivat syyt/johteet missä tahansa, joskus koet onnen isommista asioista, joskus niin helkkarin pienistä
MUTTA kun taas tuntee että menee huonosti niin saat kaiken muun tehdä paitsi tappaa itsesi tai muut, silloin ainoastaan et enää koe (tässä elämässä) olevas koskaan onnellinen ja jos muut tapat niin se ei ainakaan johda mihinkään.
Mieli kulkee omia polkujaan, jos sä yrität sitä hallita täysin unelmillas ja mielikuvillasi miten kaiken tulisi olla, niin saat sen ehkä vain hetkeksi toimimaan..
oikea positiivinen ihminen ei näytä huonoja hetkiään muiden nähden, on positiivinen ihmisten seurassa ja siirtää huonot muualle, näin hänestä saadaan kuva että hän on "iloinen" tähän kaikkeen mutta ei hänkään oikeasti ole onnellinen 24:7 hautaan asti.
Mutta sen verran vielä "hukutetaan murheet pulloon"-ajatuksesta:
(siis oli aineet nyt mitä tahansa)
Mielestäni silloin luot vain todellisuuden ympärille illuusion, luot ulkoisella aineella itsellesi onnen tunteen.
Saat silloin kaiken mitä haluat;
-Saat seksiä, naisia/miehiä, arvostusta, onnea, tunnet ->olevasi
Vastaukset 6
Vanhimmat
oot muute astetta fiksumpi jätkä, ja oon Täysin samaa mieltä...=) joo, jos on toi elämänohjeena, selviää varmasti!!!=)=)
Hitto mitä tekstiä. Pitää täysin paikkaansa sanasta sanaan. Ite oon ajatellu ihan samaa mutta en oo osannu sitä muuttaa sanoiks ja järkeviks lauseiks. Kiitti kun teit sen. Tossa on asiaa enemmän kun kasassa klassikko teoksia.
pitkästä aikaa asiaa! all my respeckt to you sir! =)
jumala =) ..mut oikeesti, toi on TOSI hyvää tekstiä.
Itekkin oon 17 vuotta kaikki menee päin persettä ei oo muijaa eikä kavereita. Tai nyt mä oikeestaan puhun paskaa, kyllä mulla on kavereita,sitä ei vaan aina tajua kun on eri koulussa kun kaverit ja kun istun kaikki viikonloput yksinään himassa.
Ja tää pisti erityisesti silmään:
"jokaisella meillä on ainakin yhden ohikiitävän hetken, edes yhden silmänräpäyksen ajan elämässämme ollut asiat hyvin."
Ja toikin on NIIN totta kun voi olla...onhan siitä ehkä aikaa mutta IKINÄ en muutamaa paskan elämäni valosta hetkee unohda,erityisesti yhtä iltaa vaikka seuraavana päivänä selkiskin totuus...
(Ja NIIN käsittämätöntä sattumaa että edes toi koko ilta toteutu)
Ei sitä vaan tajua että asiat on itseasiassa ihan hyvin.
Joskus kun oon tosi masentunu ja lähteny suurinpiirtein tappamaan itteni, oonkin saanu tosi hyvän mielen kuuntelee musaa täysillä ja kävelee illalla/yöllä stadin kaduilla ja metrossa, Siellä kun näkee ihmisiä joilla menee paljon huonommin kun mulla. Kun taas päivisin tuntuu olevan ainoa yksinäinen tyyppi.
Mulla on sentään pari kaveria, ruokaa,vaatteet kämppä,opiskelupaikka, telkkarit kännyt ja tietsikat sun muu tavara ja en oo edes mikään lyhyt kalju rillipää, vaikka tässä mailmassa EI loppujenlopuksi ulkonäkö ratkasekkaan, mutta ei siitä kyllä haittaakaan ole.
Ja en ees normaalisti kuulosta laisinkaan näin pimeeltä, tää on vaan netti niin tänne voi kirjotella mitä mieleen tulee...
oon huomannu olevani ihan normaali tyyppi, ainoostaan ihan vitun ujo.
Mulla menee ihan hyvin sitä ei vaan aina tajua.
Elämä on laiffii.. =)
on just sitä mitä tää palsta kaipaa!! Kuhan vaan saadaan noi teinit lukemaan toi niin ois asiat paljo paremmin ja elämä hymyillyttäs enempi!!=))
KIRJOTTAJALLE yx asia!! Sun ei kannata säikähtää, kun tapaat sulle oikeen tytön!! Se kummastelee sun käyttäytymistäs ja kaikkee mitä sä ajattelet, mitä et!! Sun kannattaa vaa jatkaa tuolla vissiin eteenpäin vaa!! Itellä samankaltasta shittii lähtee(mm. tuolla aikaisemmassa judasissa)!
Tää pitäs silti kuitenki saada taottuun nuille nuorille päähän!! Pitäs tehä oikee "yhdistys" tai jotain!?=) Musta tälläinen ajattelutapa muuttas maailmaa aikalailla!!
Meitä on harvassa, mutta yhdistäkäämme voimat!! ;)))
Hyvää kesää, jopa teineille!! =))
RESPECT...
Mä oon aivan samaa mieltä...
Hyvaa alkavaa kesää...PEACE