Uusimmassa Tm lehdessä.
Yamaha 125 ybr pesi lähes koko porukan, paree ainostaa husse. Ja italokin hävisi, vaikka on yli kaksi kertaa kalliimpi.
Yamahan ybäri näyttää olevan parhainta A luokkaa. Muut tulee kaukaa perästä.
Yamaha 125 ybr pesi lähes koko porukan, paree ainostaa husse. Ja italokin hävisi, vaikka on yli kaksi kertaa kalliimpi.
Yamahan ybäri näyttää olevan parhainta A luokkaa. Muut tulee kaukaa perästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meniköhän se nyt noin? Noh, en kyllä muista, joten kai se jotenkin noin meni. YBR on siis koottu halvista osista. Kyllä ne kestää, mutta ovat hintansa mukaiset eli todella halvat ja faktahan on, että hyvää ja halpaa ei ole olemassa. Ja pyörähän on kaiken kaikkiaan äärimmäisen karu. Osta jos haluat semmosen karun mallin
Mitenköhän se aina vaikuttais menevän niin, että kalliimmissa 2-tahtisissa on helvetisti parempi alusta, helvetisti tehokkaammat jarrut ja helvetisti parempi ajotuntuma. Moottorin luonne niissä kusee nuo testit, jonka myötä koko pyörän arvosana tippuu. Moottorin huono luonne johtuu kuristuksista. Kuka täysjärkinen pitää 2-tahtista kuristettuna? Pari poikkeusta voin tähän antaa, mut en kauhean montaa. Aprilia on mukavan vääntävä, mut pa-säätimen puuttuminen aiheuttaa niin ison kolon ettei mitään rajaa. Samoin ne peltilevyt putkessa tekee vähän hallaa. DT oli myös ihan mukava a1-tehoissa, mutta valmistus on lopetettu jo... NSR menee nipin napin ajettavana omasta mielestäni läpi, mutta siitä puuttuu rutosti vääntöä a1-tehoissa. Vielä sen verran voisin angstata näistä testeistä, että jos pyörän puikkoihin istutettais joku normaalikokoinen 16-vuotias 40-vuotiaan aikuisen sijasta, vois kokemus olla ihan erilainen.
Mikäs siinä, jos haluat eleettömän pyörän. Ei YBR:stä ota selvää, millä kierrosalueella huipputeho tulee ulos. Jos haluut ajaa pelkästään 80 alueilla ja sitä hiljaisemmilla teillä, siitä vaan.
Tai mielenvikaisena hoitolaitokseen ;).
Tekniikka on ihmeellistä ja ropelihattuja turkat turvoksissa, mutta harvassa tosiaan ovat ne kuristetut vehkeet, joissa olisi edes siedettävät käyttöominaisuudet.
Siis sellaisenaan, eikä verrattuna kuristamattomaan versioon.
Ei ole merkitystä, millaisesta laitteesta puhutaan, tilanne on käyttötarkoituksesta riippumatta sama.
Nelitahtisissa isoissa pyörissäkin törmätään tähän käyttöominaisuusasiaan jälleen kerran kiristyvien päästönormien myötä.
Paha se on saada vehkeitä laulamaan puhtaalla ja ylevällä pyhällä hengellä, joka tulisi vielä takapyörään 150-200hp tuotettuaan yhtä raikkaana torven päästä takaisin ulos maailmaa parantamaan.
Mittausnormit kun tekevät vielä sen, että huipputehot eivät ole se varsinainen ongelma, vaan se "normaaliajo", jolloin ketään ei ole kotona... mitään ei tapahdu... paitsi että rykii ja ryskyy.
Auto tai fillari, sama murhe!
Niin hullua kun se onkin, ajonautinnon suhteen ei konepuolella ole tapahtunut juuri mitään.... paitsi takapakkia, viimeisen 20- vuoden aikana.
Tarviihan se soittajakin soppaa,miksei pata?
Kysykää vaikka mr. Him Solistilta. ;).