Onko mitään järkeä yrittää saada suhdetta toimimaan, jossa mies ei halua/osaa puhua asioista syvällisesti. Mieheni on perusduunari, itse olen koulutettu ja maailmaa nähnyt ja keskusteleminen on mielestäni toimivan suhteen perusta. Muuten mieheni on rakastava ja huomioiva, mutta syvempi henkinen yhteys puuttuu.
Mieheni on juntti
vaadinko liikaa
22
3067
Vastaukset
- ...
Ainahan sitä vaatia saa, mutta älä nyt vaan sano että asia tuli sinulle "yllätyksenä".
Mites ne teinit sanois.... "daah!?" - perusasioita
Sanoisin, että on normaalia odottaa parisuhteessa olevan juuri sitä keskusteluilmapiiriä. Tärkeimpiä asioita on, että molemmat pystyvät avautumaan ja keskustelemaan mieluiten mistä tahansa aiheesta. Itse en odota mitään "maailmanpolitiikan arkipäivästä", tieteen saavutuksista tms. puhumista vaan juuri avoimesta tunteidenilmaisusta puolin ja toisin. Jos joutuu pitämään sisällään tai "yksinpuhumaan" asioista, ei suhteessa ole oikeaa yhteyttä.
Pelkkä seksi, yhteinen harrastus tms. ei valitettavasti korvaa sitä henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Taitaa tuo mies olla niin epäsopiva itsellesi, että suhde joka tapauksessa kaatuisi jossakin vaiheessa. Ei ole väärin haluta jotakin itselleen tärkeää asiaa. - vaaditko
Minulla oli toisella kattauksella netin kautta tarjolla monentasoisia naisia. Heistä valitsin koko lailla itseni kaltaisen. Naisen, jonka kanssa ei tarvitse ravata kaikenlaisissa kissanristiäisissä yms.
Ajatusmaailmamme ovat aika lailla eri tasolla, mutta silti meillä menee hyvin. Ehkäpä työni vastapainoksi simppelit asiat ovatkin hyväksi. Eipä huvittaisi käydä ns. akateemisia keskusteluja vapaa-ajalla. - olen ollut
...eikä toiminut. En saanut keskusteluyhteyttä. En jaksanut enempää. Hiipui ja loppui omaan mahdottomuuteensa. Mutta muuten oli hyvä mies.
- ..............
mitä tarkoitetaan syvällisellä. Parisuhteen ongelmista (joita aina tulee) täytyy pystyä puhumaan, ja pitäisi olla sellainen kommunikaatioyhteys, että kaikesta voi ja uskaltaa toiselle puhua niin että tulee edes jollain lailla ymmärretyksi ja kuulluksi. Jos puhumattomuuteen liittyy vähättely, niin ei toimi.
Itse seurustelin aikanaan "perusduunarin" kanssa, jolla ei olut häkellyttävää verbaalista ulosantia, ja jota ei kiinnostanut pohtia yhteiskunnallisia asioita ym. Sen sijaan hän oli hyvin kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, oli sellainen hiljainen mies, jonka ajatusmaailmaan ei oikein tahtonut aina päästä sisälle. Pystyimme kuitenkin puhumaan suhteen asioista, vaikka tietystikään mies ei kokenut sille yhtä paljon tarvetta kuin minä :) Arvostin häntä kuitenkin hirveästi, rakastin ja meillä oli samanlaiset arvot. Sellaisen pohdiskelukeskustelun hoidin ystävieni kanssa ja yliopistolla sitä sontaa saa jauhaa ihan tarpeeksi. En kaivannut syvällistä KESKUSTELUA siinä suhteessa, suhde oli jotenkin syvällinen ilman sanoja, oli vain hyvä olla ja rakastaa.
Hellyys ja kiltteys ovat ihmisen parhaita puolia, arvostaisin suuresti sellaista miestä. Moni ulkopuolinen ihmetteli, mitä näen jossain duunarissa (haloo, taas näitä koulutettu-kouluttamaton vertailuja...), mutta jätin ne jutut täysin omaan arvoonsa. Itse tiedät, mitä suhteelta tarvitset ja toimit sen mukaan. Meille tuli aikanaan ero täysin muista syistä, ja ikävöin häntä ihmisenä edelleen. Olen huomannut, että monien fiksujen ja filmaattisten keskustelijamiesten kanssa ei löydy lopulta yhteistä säveltä, kaikesta intellään ja väitellään eikä anneta asioiden vain olla välillä, kaikesta arvostellaan, puhutaan paskaa, jaksetaan valittaa ja ruikuttaa...ja hyvin usein löytyy sellainen asenne, että "minä olen parempi kuin muut" kun osaan perustella tämänkin näin hyvin jne...ehkä minulla käynyt vain huono tuuri, mutta olen itse onnellisempi jalat maassa seisovan hiljaisen ja omalla tavallaan tunteellisen miehen kanssa, kuin jonkun yliopisto/työelämäaktiivin kanssa, joka on hyvin tietoinen omista erinomaisista keskustelutaidoistaan.
Mutta jokaisella tosiaan eri tarpeet...suhteen asioista pitää voida keskustella, kasvatuslinjaukset ja tämmöset...ongelmia pitää pystyä setvimään ja ratkomaan, mutta se ei ainakaan minun kohdallani ole kynnyskysymys, kiinnostaako miestä pohtia Venäjän tilannetta tai kiinnostaako häntä mennä 3 tunnin museokierrokselle Louvressa.- perusasioita
Hei!
Luin kirjoitustasi kuin omaani :) !
Seurustelin takavuosina juuri samantyyppisen miehen kanssa kuin mistä sinä kirjoitit. Hän oli luontoihminen, tykkäsi koluta kansallispuistoja, teki käsillään töitä ja taitavasti. Mutta keskusteluyhteys ei toiminut eli välttelimme "arkoja aiheita" tai ylipäätään mitään syvällistä liippaavaa.
Jälkeenpäin olen ajatellut,että hänessä kuitenkin oli ehkä enemmän kuin kenessäkään muussa joiden kanssa olen seurustellut, sitä samanhenkisyyttä kuin itsessäni. Sellaista normaalia ja toista kunnioittavaa elämää olisin saanut kanssaan varmasti elää... Mutta tuo puhumattomuus ja sulkeutuneisuus alkoi vaivata mua enemmän ja enemmän... Siinä jäi toiseen tutustuminen puolittaiseksi. Olisi kai itseni enemmän pitänyt "rohkaista" häntä avautumaan. Mutta ketäänhän emme voi muuttaa, perusluonne on omansa jokaisella.
Välillä ikävä tuota ihmistä, sitä herkkyyttä, hellyyttä, lämpöä jota hänessä on...
Itsekin etsiskelen edelleen sellaista miestä, joka ei ole "ylivoimainen omassa erinomaisuudessaan" ja järkeile joka asiaa haluten sanoa viimeisen "tosiälykkään" lauseen joka asiassa. Mutta keskustella pitäisi osata niistä yhteisistä asioista, haaveista, ongelmista jne. mitä normaalissa elävässä elämässä tulee eteen. - vaadinko liikaa
perusasioita kirjoitti:
Hei!
Luin kirjoitustasi kuin omaani :) !
Seurustelin takavuosina juuri samantyyppisen miehen kanssa kuin mistä sinä kirjoitit. Hän oli luontoihminen, tykkäsi koluta kansallispuistoja, teki käsillään töitä ja taitavasti. Mutta keskusteluyhteys ei toiminut eli välttelimme "arkoja aiheita" tai ylipäätään mitään syvällistä liippaavaa.
Jälkeenpäin olen ajatellut,että hänessä kuitenkin oli ehkä enemmän kuin kenessäkään muussa joiden kanssa olen seurustellut, sitä samanhenkisyyttä kuin itsessäni. Sellaista normaalia ja toista kunnioittavaa elämää olisin saanut kanssaan varmasti elää... Mutta tuo puhumattomuus ja sulkeutuneisuus alkoi vaivata mua enemmän ja enemmän... Siinä jäi toiseen tutustuminen puolittaiseksi. Olisi kai itseni enemmän pitänyt "rohkaista" häntä avautumaan. Mutta ketäänhän emme voi muuttaa, perusluonne on omansa jokaisella.
Välillä ikävä tuota ihmistä, sitä herkkyyttä, hellyyttä, lämpöä jota hänessä on...
Itsekin etsiskelen edelleen sellaista miestä, joka ei ole "ylivoimainen omassa erinomaisuudessaan" ja järkeile joka asiaa haluten sanoa viimeisen "tosiälykkään" lauseen joka asiassa. Mutta keskustella pitäisi osata niistä yhteisistä asioista, haaveista, ongelmista jne. mitä normaalissa elävässä elämässä tulee eteen.Haikailetko siis entisen miehen perään? Erositteko juuri puhumattomuuden tuoman etäisyyden takia? Tuntuuko nyt jälkikäteen että asiat olisi kuitenkin voinut korjata ja muut, toimivat asiat olisivat voineet kompensoida puhumattomuuden tuoman vajeen? Ja totta todellakin, etta älyköidä voi muuallakin kuin kotonaan.
Eipä kukaan muu voi ratkaisua mun puolesta tehdä, mutta tuntuu todella hyvältä kuulla muiden vastaavia kokemuksia.
- Annaskunarvaan
Tyylisi on kukkamekko, nilkkasukat ja läskipohjasandaalit. Polkkatukka, silmälasit, olet omasta mielestäsi "henkevä". Häpeät miestäsi, kun se osaa vaan remonttihommat, eikä kyltyrellisesti keskustele, muita opettajia miehesi pitää vähän pimeinä.....sinun vuorosi.
- oppeliini
Etkö seurustelu aikana huomannut miestäsi juntiksi. Ai et, hän siis muuttui yht'äkkiä juntiksi kun pappi sanoi aamenen. Tuo on todella ikävää. Mutta sitakin tapahtuu noin kerran 10000 vuodessa.
- CC.
Mistä sitten yleensä haluat keskustella? Mikä sun mielestä on syvällistä keskustelua?
- vaadinko liikaa
Kiitos teille vastanneille. Siis tarkennan nyt vielä että haluaisin siis keskustella siitä mitä meidän suhteessa tapahtuu, arvoista, tulevaisuuden visioista, asioista ylipäätään. En mä kaipaa mitään pohdintoja filosofien dogmeista tai taiteen tilasta nykypäivänä. En siis mitään baskeri vinossa viinilasin ääressä fiilistelyä vaan vain astetta syvällisempää keskustelua kuin se, että mitä tänään laitettaisiin ruuaksi ja mitähän telkkarista tulee. Jos kysyn vaikka mikä sun mielestä on paras oppi minkä oot saanut isoisältäsi niin saan vastauksesi kärsivän tuntuista puhinaa ja äh, en mä tiiä, en mä osaa tollasia ajatella. Nykyisin siis kyselen asioita yhä vähemmän ja olen vaan. Tuntuu että jos yritän puhua ja analysoida, se ahdistaa häntä. Samalla tuntuu että vieraannun miehestäni yhä enemmän.
Minulle asioiden pohdiskelu on tärkeä tapa ilmaista itseäni ja tapa fyysisen läheisyyden lisäksi olla toista lähellä ja oppia ymmärtämään toisen ajatusmaailmaa. Toisaalta on tosiaan välillä ihanaa, kun kaikkea ei tarvitse analysoida ja toinen on tyytyväinen siihen mitä on. Olen itsekin seurustellut miesten kanssa jotka vain yrittävät tehdä vaikutuksen loistavilla keskustelutaidoillaan. Siksi kai tähän perusjössikkään aikanaan ihastuinkin. Asiat vain on niinkuin ne on, eikä siitä sitten sen enempää. Mutta minusta vain tuntuu että jokin elintärkeä osa puuttuu. Että suhde näivettyy kun asioista ei puhuta. Mutta jos yritän kertoa siitä, se ahdistaa häntä... - Helileena
vaadinko liikaa kirjoitti:
Kiitos teille vastanneille. Siis tarkennan nyt vielä että haluaisin siis keskustella siitä mitä meidän suhteessa tapahtuu, arvoista, tulevaisuuden visioista, asioista ylipäätään. En mä kaipaa mitään pohdintoja filosofien dogmeista tai taiteen tilasta nykypäivänä. En siis mitään baskeri vinossa viinilasin ääressä fiilistelyä vaan vain astetta syvällisempää keskustelua kuin se, että mitä tänään laitettaisiin ruuaksi ja mitähän telkkarista tulee. Jos kysyn vaikka mikä sun mielestä on paras oppi minkä oot saanut isoisältäsi niin saan vastauksesi kärsivän tuntuista puhinaa ja äh, en mä tiiä, en mä osaa tollasia ajatella. Nykyisin siis kyselen asioita yhä vähemmän ja olen vaan. Tuntuu että jos yritän puhua ja analysoida, se ahdistaa häntä. Samalla tuntuu että vieraannun miehestäni yhä enemmän.
Minulle asioiden pohdiskelu on tärkeä tapa ilmaista itseäni ja tapa fyysisen läheisyyden lisäksi olla toista lähellä ja oppia ymmärtämään toisen ajatusmaailmaa. Toisaalta on tosiaan välillä ihanaa, kun kaikkea ei tarvitse analysoida ja toinen on tyytyväinen siihen mitä on. Olen itsekin seurustellut miesten kanssa jotka vain yrittävät tehdä vaikutuksen loistavilla keskustelutaidoillaan. Siksi kai tähän perusjössikkään aikanaan ihastuinkin. Asiat vain on niinkuin ne on, eikä siitä sitten sen enempää. Mutta minusta vain tuntuu että jokin elintärkeä osa puuttuu. Että suhde näivettyy kun asioista ei puhuta. Mutta jos yritän kertoa siitä, se ahdistaa häntä...Tuollaisia liittoja taitaa olla paljonkin, joissa puolisot eivät ole henkisesti samalla tasolla. Jotkut tyytyvät siihen ja nauttivat suhteen muista hyvistä puolista. Minä en ole pystynyt siihen. Inhoan yli kaiken sitä, kun selitän jotain itselleni tärkeää asiaa ja miehen silmiin leviää sellainen "en ymmärrä tuosta yhtään mitään, mutta en taida kehdata kysyäkään, kun ei se siitä parane" -katse. Jatkoin siis etsimistä ja nyt minulla on aviomiehenä (luultavasti) itseäni älykkäämpi mies:)
Ne ovat kyllä kaksi eri asiaa, onko toinen haluton keskustelemaan syvällisemmistä asioista eli ne eivät kiinnosta pätkän vertaa vai eikö älykkyys riitä. Seurusteluvaiheen jälkeen ei minunkaan mieheni ole ollut ollenkaan yhtä innokas keskustelemaan "syvällisyyksistä", mutta on kiva tietää, että jos joku asia on minulle tärkeä, niin hän pystyy tarvittaessa keskustelemaan siitä.
Se on sinun valintasi, mitä pidät suhteessa tärkeänä. Ensimmäisestä kirjoituksesta tuli sellainen olo, ettet pysty kunnioittamaan miesystävääsi ja se on kyllä huono juttu suhteen jatkoa ajatellen. Toisen kutsuminen juntiksi ja duunareiden väheksyminen (duunarius ei välttämättä tarkoita ettei toisella olisi henkisiä kykyjä ja älykkyyttä) jo suhteen alkuvaiheessa ei lupaa hyvää jatkoa ajatellen...
Ja kai muistat, että älykkyyttä on monta lajia. En ola varmaan missään muissa piireissä kuin akateemisissa porukoissa tavannut yhtä outoja, tökerösti käyttäytyviä ja sosiaalisissa taidoissaan kömpelöitä ihmisiä, vaikka sen ei pitäisi olla älystä kiinni!
- liikaa....
Ratkaiseva virhe on jo tehty ja peli menetetty, jos olet antanut miehen ymmärtää ettei tämä osaa keskustella kanssasi.
Jos näin on päässyt käymään, mies välttelee keskustelua tarkoituksellisesti, koska saat hänet tuntemaan itsensä heikommaksi osapuoleksi.
Terveisin
Hiljennetty mies.- vaadinko liikaa
En nyt ihan allekirjoita tuotakaan. Minä mielellään kuuntelen hänen mielipiteensä enkä mielestäni tuomitse tai vähättele. Keskustelu ja pohtiminen on vain hänen mielestään turhaa.
- ollakin......
vaadinko liikaa kirjoitti:
En nyt ihan allekirjoita tuotakaan. Minä mielellään kuuntelen hänen mielipiteensä enkä mielestäni tuomitse tai vähättele. Keskustelu ja pohtiminen on vain hänen mielestään turhaa.
Jos miehelle on käynyt kuten minulle; turhautuu kun edelliset keskustelut eivät ole johtaneet mihinkään.
Miehelle ei riitä puhe; toimenpiteitä, päätöksiä ja tulosta pitää syntyä, muuten puhe koetaan turhaksi.
- Tupsu lakissa
Olen akateemisesti koulutettu nainen, miesystäväni on opettaja. En jaksa sitä ainaista analysoimista, kysymistä että "Miltä susta tuntuu?" ja jatkuvaa läsnäolemista sekä keskustelua. Ja koko ajan nyppimässä, koskettamassa ja rapsuttamassa kuin koiraa. Opettajan kai pitää olla sympaattinen, empaattinen ja tunteita tulkitseva, mutta tällä naisella alkaa olla mitta täynnä. Saan tarpeeksi stimulaatiota aivoilleni työssä numeroiden parissa, kotona haluan olla rauhassa mutta silti yhdessä.
Työpaikallani on aivan ihana "duunari". Sellainen hiljainen perusmies, joka hoitaa työnsä erinomaisesti, ei paljon puhu eikä varmaan pussaakaan. Älykkyyttä ei silti tunnu puuttuvan. Taidan alkaa sulaa tämän "metsästäjän" ujojen katseiden edessä...
Ollaankohan me naiset koskaan tyytyväisiä? ;-) - duunarin morsian
En lukenut koko ketjua, mutta haluaisin kertoa sinulle tämän;
Minäkin seurustelen, taas oltuani jonkin aikaa yksin. Etsin samaa kuin sinäkin suhteesta; henkisyyttä, ajatuksia, syvällisyyttä, pidin pitkistä keskusteluista, pohdiskelusta ja odotin samaa mieheltä, myös yleissivistystä ja koulutusta, koska itsellänikin on. Löysin toki tätä "henkisyyttä", mutta maksoin siitä lopulta melko kovan hinnan. Olin pitkän aikaa tyytyväinen pelkästään siitä riemusta, että olen elossa, ilman vakavia vammoja.
Ystävystyin tällaisen kuvailemasi "perusduunarin" kanssa. Meillä oli lähestulkoon sama harrastus ja vähitellen aloimme viettää yhä enemmän aikaa yhdessä. Huomasin rakastuneeni häneen. Luovuin mielessäni "vaatimuksesta" asettaa syvällisten asioiden pohdinta yhdeksi toiveeksi parisuhteessa. Tilalle sain mitä kilteimmän, huomaavaisimman ja hellimmän miehen mitä toivoa saattaa! Mies käy töissä, on kätevä käsistään, hoitaa lupaamansa asiat, tekee enemmän kuin puhuu ja seisoo niiden harvojen sanojensa takana. Tiedän voivani luottaa häneen ja yritän itse olla luottamuksen arvoinen. Kaikki on niin aitoa, rehellistä, tyyntä, seesteistä.
Mieti mitä haluat. Aina joutuu tekemään kompromisseja, eihän tässä itsekkään olla täydellisiä. Jääkö jotain oleellista puuttumaan huolimatta siitä turvallisuuden ja rakkauden tunteesta? Onko muuta keinoa jolla voit tyydyttää tämän "henkisyyden" janosi? Kirjat? Lukeminen? Kirjallisuuspiiri? Historiaseura? Mitä tahansa?
Keskusteleminen kuuluu ilman muuta parisuhteeseen. En silti tunne jääväni mistään oleellisesta paitsi, vaikkei keskustelumme hipoisi mitään syvällisiä sfäärejä, vaan keskittyy pienten, arkisten asioiden hoitamiseen. Luottamus, rakkaus, keskinäinen kunnioitus ja arvostus, pyyteettömyys... ovat myös hyvän parisuhteen edellytyksiä. Puhua voi mitä hyvänsä ja kuinka paljon tahansa, mutta jos sanoilla ei ole miään merkitystä...? Kun mieheni sanoo; "Rakas", tiedän hänen tarkoittavan sitä.- duunarin morsian
... sen koko ketjun, vähän jälkijunassa, pahoitteluni. Tarkoitit selvästi, että haluat puhua parisuhteesta, tätä puheyhteyttä siis.
Olen tässä itsekseni ajatellut, oman parisuhteeni "valaisemana" muutamia asioita. Tarvitseeko aina tietää, mitä on tapahtumassa, minne ollaan menossa ja mitä kulloinkin...? Eikö joskus voi antaa asioiden edetä, mennä omalla painollaan ja katsoa mihin se johtaa. Parisuhteen syvällinen analyysi tuntuu monasti olevan meidän naisten vaiva, liekö siihen aina tarvettakaan? Onko se vain omaa epävarmuutta, kun ei ole ole varma omista tunteistaan eikä miehen tunteista?
Eikö voi joskus vain nauttia siitä hetkestä, joka kulloinkin on, huolehtimatta sen enempää tulevasta tai menneistä? Kesti pitkään ennen kuin itse opin elämään hetkessä; se hetki kun nuotio syttyy, kun kahvi kaadetaan pannusta kuppeihin, miltä mies tuntuu sillä hetkellä kun pujahdan peiton alle kainaloon, miltä meri näyttää hetkeä ennen kuin myrsky nousee, miltä tuntuu kun kala nykäisee ensimmäisen kerran kohon pinnan alle... miltä mies näyttää kävellessään aamu-usvassa koiran kanssa metsätiellä...
Tuntuu se, järkyttävän hyvältä :) Kaikkea hyvää sinulle myös, toivottavasti asiat selkiytyvät! - yllättävän hyvä....
duunarin morsian kirjoitti:
... sen koko ketjun, vähän jälkijunassa, pahoitteluni. Tarkoitit selvästi, että haluat puhua parisuhteesta, tätä puheyhteyttä siis.
Olen tässä itsekseni ajatellut, oman parisuhteeni "valaisemana" muutamia asioita. Tarvitseeko aina tietää, mitä on tapahtumassa, minne ollaan menossa ja mitä kulloinkin...? Eikö joskus voi antaa asioiden edetä, mennä omalla painollaan ja katsoa mihin se johtaa. Parisuhteen syvällinen analyysi tuntuu monasti olevan meidän naisten vaiva, liekö siihen aina tarvettakaan? Onko se vain omaa epävarmuutta, kun ei ole ole varma omista tunteistaan eikä miehen tunteista?
Eikö voi joskus vain nauttia siitä hetkestä, joka kulloinkin on, huolehtimatta sen enempää tulevasta tai menneistä? Kesti pitkään ennen kuin itse opin elämään hetkessä; se hetki kun nuotio syttyy, kun kahvi kaadetaan pannusta kuppeihin, miltä mies tuntuu sillä hetkellä kun pujahdan peiton alle kainaloon, miltä meri näyttää hetkeä ennen kuin myrsky nousee, miltä tuntuu kun kala nykäisee ensimmäisen kerran kohon pinnan alle... miltä mies näyttää kävellessään aamu-usvassa koiran kanssa metsätiellä...
Tuntuu se, järkyttävän hyvältä :) Kaikkea hyvää sinulle myös, toivottavasti asiat selkiytyvät!Joskus harvoin sattuu oikea helmikin näiden sepustuksien joukkoon...
M48 - vaadinko liikaa
duunarin morsian kirjoitti:
... sen koko ketjun, vähän jälkijunassa, pahoitteluni. Tarkoitit selvästi, että haluat puhua parisuhteesta, tätä puheyhteyttä siis.
Olen tässä itsekseni ajatellut, oman parisuhteeni "valaisemana" muutamia asioita. Tarvitseeko aina tietää, mitä on tapahtumassa, minne ollaan menossa ja mitä kulloinkin...? Eikö joskus voi antaa asioiden edetä, mennä omalla painollaan ja katsoa mihin se johtaa. Parisuhteen syvällinen analyysi tuntuu monasti olevan meidän naisten vaiva, liekö siihen aina tarvettakaan? Onko se vain omaa epävarmuutta, kun ei ole ole varma omista tunteistaan eikä miehen tunteista?
Eikö voi joskus vain nauttia siitä hetkestä, joka kulloinkin on, huolehtimatta sen enempää tulevasta tai menneistä? Kesti pitkään ennen kuin itse opin elämään hetkessä; se hetki kun nuotio syttyy, kun kahvi kaadetaan pannusta kuppeihin, miltä mies tuntuu sillä hetkellä kun pujahdan peiton alle kainaloon, miltä meri näyttää hetkeä ennen kuin myrsky nousee, miltä tuntuu kun kala nykäisee ensimmäisen kerran kohon pinnan alle... miltä mies näyttää kävellessään aamu-usvassa koiran kanssa metsätiellä...
Tuntuu se, järkyttävän hyvältä :) Kaikkea hyvää sinulle myös, toivottavasti asiat selkiytyvät!Voi mahtavaa, kiitos!! Ehkä alitajuisesti toivoinkin kuulevani jotain tällaista. Viesti pelasti kyllä minun päiväni, ehkä myös kokonaisen ihmissuhteen;) Ihanaa kun maailmassa on ihmisiä, jotka näkevät asiat näin ja osaavat oikeasti elää. Siinä on minulla vielä paljon opeteltavaa. Sitä on omassa elämässä niin paljon hyvää, mutta silti sitä välillä sokaistuu. Mutta kiitos, ja kaikkea hyvää sinulle.
- on mahdollista
vaadinko liikaa kirjoitti:
Voi mahtavaa, kiitos!! Ehkä alitajuisesti toivoinkin kuulevani jotain tällaista. Viesti pelasti kyllä minun päiväni, ehkä myös kokonaisen ihmissuhteen;) Ihanaa kun maailmassa on ihmisiä, jotka näkevät asiat näin ja osaavat oikeasti elää. Siinä on minulla vielä paljon opeteltavaa. Sitä on omassa elämässä niin paljon hyvää, mutta silti sitä välillä sokaistuu. Mutta kiitos, ja kaikkea hyvää sinulle.
Tuo oli kyllä hieno kuvaus. Vielä hienompaa kuitenkin on, jos kyseinen luonnossa liikkuja osaa myös keskustella älykkäästi sille päälle sattuessaan...
Eivät luonnonläheisyys, rauhallisuus ja älykkyys ole toisiaan pois sulkevia asioita, tässä on koko ajan ilmassa sellainen vastakkainasettelu. Esim. minun mieheni ei turhia pälätä vaan elämme tavallista elämää, kaupungissa ja luonnossa hiljaisuudesta nauttien. Mies ei hirveästi innostu maailmojasyleilevästä filosofoinnista vaikka älykäs onkin, mutta hän on kuitenkin valmis kuuntelemaan minua ja keskustelemaan yhteisistä tavoitteista, haaveista, suhteen tilasta ja muista asioista, mitä minulla nyt onkaan mielessä. Mieheltä löytyy empatiaa ja tunneälyä ja ymmärrämme hyvin toisiamme. Koen suurta henkistä yhteyttä mieheeni ja se on minulle tärkeintä suhteessa, vaikka kaikki yhdessä tekeminenkin on kivaa.
Kukaan ei pysty kertomaan sinulle, tyydyttääkö teidän suhteenne sinua vielä vuosikymmenien jälkeenkin. Kannattaisikohan sinun lainata kirjastosta jotain parisuhdeoppaita, niissä on sellaisiakin, joissa kerrotaan mitä kumppanin valinnassa on tärkeää. Asiantuntijoilla on kokemusta siitä, mitkä seikat kumppanissa voivat muodostua kohtalonkysymyksiksi pitkässä juoksussa. Mm. semmoisesta oppaasta olen kuullu, kuin "Miksi fiksut naiset valitsevat väärin", sen sisällöstä en kyllä tiedä sen enempää;)
- pystyisi
ylläpitämään suhdetta, jossa ei voi keskustella muusta kuin säästä, ruuasta, päivän tapahtumista jne vain yleisellä tasolla. Kaipaan kovasti pohdiskeluja ja sitä, että toinenkin osapuoli on lukenut muutakin kuin Hesaria tai Jallua tai Tekniikan maailmaa.
Syvä yhteys on asia, jonka puuttuminen sopii toisille ja toisille ei. Sun on itse ratkaistava jaksatko todella suhdettasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 17611165
- 545318
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html472545- 372236
Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia131761Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,421654Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta311310Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v351246Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s61046Daniel Nummelan linjapuhe 2025
Kansanlähetyksen toiminnanjohtajan Daniel Nummelan linjapuhe tänään. Rehellistä analyysiä mm. evlut kirkosta ja piispo100986