Ainoa oikea järjestelmä erossa on vuoroviikkotapaaminen!! Vuosia katselimme exäni kanssa lasten pahoinvointia ja onnettomia ilmeitä kunnes tajusimme että vuoroviikkoina lapset saavat tavata vanhempiaan PALJON! Paljon enemmän kuin joka toinen viikonloppu. Kolmen ja puolen vuoden jälkeen on ilo taas nähdä onnelliset ja hyvinvoivat lapset!! Katsii kyllä ehdottomasti, vakavasti harkita vuoroviikkoja. Kyllä se on ainoa oikea ratkaisu LASTEN kannalta.
Vuoroviikot
takkutukka
111273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olemme eläneet vuoroviikkosysteemiä runsaan kahden vuoden ajan.
Lapsille on ollut erittäin raskasta jatkuva "muuttaminen".
Toki alku tuntui hyvältä, kun vanhemmat saivat ikäänkuin jaetuksi lapset puoliksi.
Todellisuus ei ole sitä kuitenkaan; lapsille on riittävää jos näkevät molempia vanhempiaan usein.
Vuoroviikkosysteemissä vanhempien keskinäiset välit tulee olla todella hyvä. Jos se on sitä, niin homma saattaa onnistua hyvinkin.
Se saattaa olla hyvä vaihtoehto juuri noin, että ensin on kokeiltu muuta ja sitten siirrytään tuohon ja annetaan arvoa sille, että lapset ovat niin paljon läsnä.
Toivon, että onnistutte.
minä taas olen sitä mieltä että lapsen ei tarvisi viettää reppuelämää, kukaan aikuinenkaan ei siihen alkaisi, se on todella rankkaa! Jos on vuoroviikot niin ne pitäisi olla niin että lapset pysyy samassa asunnossa ja vaihtakoot vanhemmat vuoroviikoin paikkoja, tuskin siihen kukaan vanhempi alkaisi ja varsinkin kun tulee uusia suhteita niin ei se onnistuiskaan. Mutta tämä on vain minun mielipide, tästä ei saa loukkaantua. Ehkä tämä jossakin perheessä on hyväkin ratkaisu mutta itse olen sitä vastaan. Tärkeintä kuitenkin on että lapset kärsisivät mahdollisimman vähän vanhempien erossa ja että vanhemmat säilyttäisivät edes asialliset välit keskenään.
mutta mitä sitten kun alat seurustelemaan? Onko samassa taloudessa exäsi, nyxäsi, sinä, yhteiset lapset, nyxäsi lapset??
..sitä että lapset vierailevat esimerkiksi joka toinen viikonloppu etävanhemman luona (sehän on enemmän reppuelämää, sillä silloin käydään vierailulla vaan eikä mennä kotiin jossa on omat tavarat valmiina)?. Sinä kutsunet riemumielin exäsi kyläilemään, vai mitä. Luultavasti myös exäsi uuden puolison, sillä täytyyhän lapsen tuntea myös etävanhempansa uusi perhe. Vaan mitä jos tällä uudella puolisolla on entuudestaan lapsia, silloinhan omat lapset eivät voi koskaan tavata muita perheensä jäseniä..
Jollet hyväksy sitä että lapsella on kaksi kotia, luovuttanet varmaankin mielelläsi lapsesi siihen toiseen kotiin. Käyt sitten joskus katsomassa.
Tuo "reppulapsi" on vain v-v:jen vastustajien mantroja, tyhjiä sellaisia. Kaikissa systeemeissä lapsella on kaksi kotia ja tavaroita kuskataan enemmän tai vähemmän....Ihme pelottelua!
-Isä joka haluaa vuoroviikon..varsinkin lapsen takia!-
Harkitsemme vuoroviikko järjestelmää tulevassa erossamme. Lapsemme ovat 5 ja 3v. Viikkovuoroista kuulee todella eriäviä mielipiteitä. Mitä kokemuksia teillä on? Tulemme asumaan lähellä toisiamme ja yritämme saada aikaiseksi "hyvän eron". Yritämme painottaa työn sille lapsettommalle viikolle, ja olla mahd. paljon vapaalla lapsiviikolla.
Onko kokemuksia siitä että viikko rikotaan, ettei siitä tulisi liian pitkä? Esim. lapsi tapaa äidin kerran isän viikon aikana?
kokemuksia, niin niitä myönteisiä kuin kielteisiäkin vuoroviikkosysteemistä. Olen myös siinä tilanteessa, että eroamme. Lapsi on reilu 3-vuotias ja hänen isänsä haluaa vuoroviikkosysteemiä. Minä pidän viikkoa vielä tämän ikäisellä liian pitkänä aikana olla erossa toisesta vanhemmasta ja olen miettinyt tuota, voisimmeko tavata lasta myös sen toisen viikon aikana.
Elimme vuoroviikko-systeemiä reilun kahden vuoden ajan.
Välimme ovat tulehtuneet.
Meillä on kolme ala-asteikäistä lasta.
Tässä hieman kokemuksia äidin näkökulmasta:
- Lapset väsyivät jatkuvaan muuttamiseen.
- Kaverit väsyivät metsästämään missä lapset kulloinkin olivat; yllätyspiipahdukset oven taakse harvenivat.
- Äidin luona viikko oli huoltoviikko; levättiin, syötiin, kunnostettiin risoja kamppeita.
- Tavarat olivat jatkuvasti väärässä osoitteessa vaikka lähes kaikesta oltiin lopulta omavaraisia. Harrastustarvikkeita ei kuitenkaan ollut kaksia kappaleita.
- Monia kouluinfoja jäi saamatta; eihän se isä eikä lapsetkaan muistaneet kaikenmoista välittää. Siinä sitten jäi yks sun toinen retkikin väliin lapsilta.
- Äidillä oli hyvin paljon vapaa-aikaa; saihan siinä kaikenmoista mukavaa tehtyä. Onhan se harvinaista, että kolmen lapsen äidillä on vuodeta puoli vuotta aikaa täysin itselleen.
- Äidin elämä oli mukavan vaihtelevaa; oli lapset luonani viikot, oli "sinkkuviikot".
Jos eronneiden vanhempien välit ovat hyvät, asutaan lähekkäin ja tieto liikkuu vanhempien välissä, niin parhaan ratkaisuna lapsille näkisin hieman pidempää vaihtoväliä; esim. jo puolitoista viikkoakin vaihtovälinä vähentäisi jatkuvaa muuttoa. Sitten ikävä toiseen vanhempaan hoidettaisiin sillä, että olisi vapaus vierailla sen toisen vanhemman luona. Piipahdus toiselle vaikkapa yhden illan ajan, veisi ikävän mennessään ja kuitenkaan kokonaista muuttoa ei tarvitsisi tehdä.
Millainen järjestely teillä nyt on?
Minkä verran lapset nyt muuttavat?
Tavaroiden sijainti on vain järjestelykysymys, ja kai ne voivat olla yhtä väärässä osoitteessa myös harvojen kyläilyjen aikana, vai kuinka?
Kouluinfoista kannattaisi informoida koululle, että sieltä annettaisiin infot aina MOLEMPIIN koteihin. Ja eikös kouluissa ole nykyisin käytössä aina repussa kulkevat reissuvihkot joihin ne voisi kirjoittaa. Ja jollei ole, voihan sellaista alkaa ihan ilman koulun aloitettakin pitämään.
Miksi mieluummin puolitoista viikkoa? En väitä että tasaviikot ovat välttämättä paras vaihtoehto, mutta sen hyvä puoli on joka tapauksessa säännöllinen rytmi (eli tiedetään aina vaikka vuoden eteenpäin viikon järjestysnumeron parillisuudesta tai parittomuudesta kummalla lapset ovat).
En ollenkaan ymmärrä tuota "kokonainen muutto" -argumenttia. Etenkään kun mainitsit että teillä molemmat olivat lopulta omavaraisia. Eihän silloin tarvitse ottaa mukaan kuin harrastusvälineet ja koulureppu.
Itse olen eronnut kahden lapsen (13-ja 15-vuotiaat) yksinhuoltaja. Lapset asuvat siis täällä ja joskus käyvät isällään kylässä. Eivät viihdy siellä vaan täällä luonani.
Isä ehdotti vuoroviikko systeemiä ettei hänen tarvitsisi maksaa elatusmaksuja minulle.
Ihmettelin miten se tulisi onnistumaan kun jo nyt käytäntö on osoittanut ettei lapset siellä halua olla edes yhtä päivä niin miten sitten olisivat yhtäkkiä kokonaisen viikon?
Minulle olisi sopinut tämä viikko-viikko systeemi mutta lapsille ei.
Tietysti nuo asiat riippuu niin monista seikoista.
Millainen kontakti isällä oli lapsiin ennen eroa, onko teillä kauan jo ollut tapaamiset jolloin lapset eivät osaa pitää isän luukkua kotinaan..
Katsos siinähän se onkin että lapsen on raskasta käydä jatkuvasti vieraassa paikassa kylässä. Kaksi kotia ei ole ollenkaan samalla tavalla raskasta.
Mutta uskon kyllä ettei vuoroviikot sovi kaikille ja elatusmaksuttomuus ei missään tapauksessa ole se peruste miksi vuoroviikkoihin pitäisi ryhtyä.