Kuinkas hyvin te jaksatte arkea? Alkaa niin rasittaan tää kotihoidontuella oleminen, mutta mietin omaa jaksamista. Vuorotyö ois. Itselläni nyt vuoden ikäinen taapero. Uskallanko lähteä jo töihin? Vauveli herää joka aamu 6-7 niin mitenhän jaksan töissä...
Öisin nukun yht.5-6h. Voisin nukkua enemmänkin, mutta ei vaan huvita laittaa jo kahdeksalta nukkumaan.
PLIIS KOMMENTOIKAA!!
Öisin nukun yht.5-6h. Voisin nukkua enemmänkin, mutta ei vaan huvita laittaa jo kahdeksalta nukkumaan.
PLIIS KOMMENTOIKAA!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
ainakaan kiirusta palata työelämään koska lapsi on niin vähän aikaa pieni ja siellä töissä ehdin olemaan myöhemminkin mutta en pienen lapseni kanssa.
Rahallisesti tiukempaa tosin on mutta en aio mennä ainakaan seuraavaa 2.5 vuoteen töihin, aion nauttia kiireettömästä työelämättömästä elämästä mutta jokainen tekee kuten parhaaksi katsoo.
Tosin en ole kyllästynyt arkeeni ollenkaan, päin vastoin.
Jos sinusta arki tuntuu "pakkopullalle" niin voisit harkita töitä mutta kannattas miettiä oisko päivätyö kuitenki sopivampi vaihtoehto.
Syyllisyyttä tai huonommuutta ei ainakaan tarvitse potea jos päätät lähteä töihin.
Itse en ole mikään koti-ihminen. Lapseni on 10kk vanha ja ollut jo kuukauden hoidossa. Itse palasin epäsäännölliseen 3-vuorotyöhön sairaalaan. En ikinä ajatellutkaan olevani kauempaa kotona. Lapsi on vuoroperhepäiväkodissa ja kaikki on mennyt hyvin. Sairastelua ei ole sen enempää kuin kotonakaan ollessa. Lapsemme on syntynyt 10 viikkoa etuajassa ja on sairastellut aina keskimääräistä enemmän. Kaikilla, kuten minulle, ei ole mahdollisuutta päivätyöhön tai lyhennettyyn työpäivään tms. vaan palasin heti tekemään täyttä listaa. Meillä on mennyt kaikki hyvin ja koko perhe elää vuorotyön mukaan. mielestäni olen yhtä hyvä äiti kuin kuka tahansa muukin, vaikka käynkin töissä.
Minulla on 2kk vanha poika ja ilmoitin jo töihin (sairaalaan myös) että voin alkaa tekemään keikkaa kuukauden päästä noin 1pv/kk. Mies on pojan kanssa silloin kotona, joten mieleeni ei tullutkaan että olisin jotenkin huono äiti... minulla on myös tarkoitus mennä töihin 3-vuoroon heti vanhempainvapaan päätyttyä. Toisaalta osittain siihen vaikuttaa myös suuren suuri asuntolaina jota halutaan maksaa reiluina kk-erinä pois.
Sääliksi käy pientä. Mamman ja papan materialismi menee pikkuisen elämän edelle. Toivottavasti saa edes päiväkodissa rakastavat ja huolehtivat hoitajat.
materialismilla. Kun äiti käy töissä,on toisenlaisia voimia puuhata lapsen kanssa.
Se mikä sopii,ja on mahdollista toisille,ei välttämättä käy tai ole mahdollista jollekin toisille.
Töihin on minunkin mentävä myös epäsäännöllistä kolmea vuoroa tekemään kun vauva 11kk. Pitämättömillä lomilla saan vähän keploteltua pidempään kotona.
kaikissa ammateissa putoaa kuin eno veneestä, jos olisi kolme vuotta lapsen kanssa kotona. Esim. hoitotyö (kuinka ollakaan moni hoitaja palaa töihin lapsen ollessa noin vuoden) muuttuu/ kehittyy kokoajan. Itse olen akuutilla neurologisella osastolla vastaavana sairaanhoitajana. En minä voisi millään olla poissa töistä kolmea vuotta. Toki on myös hoitajan toimia joissa ei olla tekemisissä yhtä akuuttien asioiden kanssa.
Ensinnäkin, lapsi ei ole päiväkodissa saamassa tarvitsemaansa rakkautta/ huolenpitoa. Monet äidit kotona ollessaan tekevät omia juttujaan ja lapset omiaan. Ei kaikki kotiäidit ole mitään superäitejä. Millä kivikaudella sinä oikein elät?
Niin joo, eihän sillä ole mitään väliä että materia menee lapsen edelle (pakko laittaa lapsi hoitoon että saadaan iso asuntolaina maksettua äkkiä pois). Tottakai aikuisen ihmisen oma napa ja omat halut menee lapsen edelle, tottakai.
Enpä olekaan ennen kuullut että on sellaisia aloja, joihin ei voi kouluttautua uudelleen tai kiriä kiinni. Hyvä tietää, että hoitotyössäkin vuodessa muuttuu ihmisen fysiikka ja hoitotavat niin että on käytännöllisesti katsoen ummikko kun palaa äitiysloman jälkeen töihin. Ei ihme, että sitten tulee näitä myrkytyksiä ja muita kun ollaan ihan pihalla... Ei kotiäidin tarvitse olla superäiti, mutta kotiäiti on sentään lapselleen läsnä. Ja kyllä se lapsi on siellä päiväkodissa saamassa rakkautta ja huolenpitoa vai meinaatko, että sun lapsesi kaipaa sitä vain sen 4 tunnin ajan päivässä mitä hän ei ole hoidossa tai nuku?
mollaa toisiaan tällä tapaa. Luulisi, että voisi sen sijaan tukea eri ihmisten erilaisista tarpeista syntyneitä ratkaisuja.
Eipä ole kauaakaan siitä, kun äitiysloma oli vain muutaman viikon ja sitten vaan oli pakko laittaa lapsi hoitoon! Kyselkääpäs hieman äideiltänne ja isoäideiltänne, miten oli ennen. Ja miten on monessa muussa maassa! Ei ole montaa maata, jossa saa yhteiskunnan avustuksella olla kotosalla kuukausia ja vuosia, jos niin haluaa.
Miettikää nyt hieman kommenttejanne, monet on aika loukkaavia.
Olen äskeisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Ihmisen fysiikka ei muutu, mutta kädentaidot huononee. Tipanlaitot yms. On aloja joissa ei niinvain uudelleen kouluttauduta. Itse olen lääkäri, erikoistumassa juuri kirurgiksi. Haluatko että leikkaan sinut heti ensimmäiseksi kun palaan kolmen vuoden hoitovapaalta? Uudelleen kouluttautuminen on aivan eri kuin töihin paluu/ työrutiineihin takaisin palaaminen. Ei minulle ole lääkärini (eikä ole hoitajillakaan) minkäänlaista mahdollisuutta harjoitella jossain ennen töihin paluuta. Se on se potilas/ asiakas jolle "harjoitellaan". Ja usko pois, jo vuodessa kädentaidot pääsee ruistumaan. Muusikotkin menettävät sormituntuman soittimeensa jos ovat liian kaun soittamatta. (olen muusikon kanssa naimisissa). Kommenttisi otsikoissa olleesta "myrkyttäjä hoitajasta" oli täysin aiheeton ja loukkaava.
Vanhempien rakkaus (oli se sitten 10 ta 2 tuntia päivässä) on hieman eriasia kuin päiväkodin "rakkaus". Päiväkodin tädit ovat luomassa turvallisen ympäristön lapsille. Eivät antamassa rakkautta lapsille.
tottakai! Itse olen suht myöhäisellä iällä (29) saanut vauvan ja olen sitä ennen ehtinyt tehdä monta vuotta fysioterapeutin töitä. Olen aina ollut itsenäinen ja itsekäskin ihminen ja rakastan työtäni ja ihmisten parissa toimimista. Ymmärrän kaikkia ketkä eivät halua olla kotona pitkään, koska ainakin minä kaipaan työtäni. Lapsen tulo on vaatinut tietynlaista nöyrtymistä sekä arvojen uudelleen ajattelua ja olenkin ajatellut olla kotona vielä ensi vuoden (lapsi nyt 4kk).
Meilläkin iso asuntolaina, mutta ollaan saatu säästettyä ja mieskin on samoilla linjoilla minun kotona olemisesta. Koulutuksissa aijon käydä äitiyslomalla ja pitää yllä kädentaitoja hoitamalla mm. miestä ja tuttavia. Kukaan ei ole sen huonompi tai parempi äiti ja jokainen äiti tietää mitä tarvitsee jaksaakseen olla lapselleen hyvä ja rakastava vanhempi.
pahempi juttu kuin mamman tai papan...
niin monella tavalla. Äiti joka käy töissä,jaksaa ja varmasti haluaakin olla oikeasti läsnä lapselleen silloin kun on kotona.
minä olen läsnä lähes 24h/ vrk, hereillä lapsi on siitä noin puolet, jos olisin töissä nyt olisin läsnä 9 tuntia vähemmän ja siitä jäljelle jääneestä ajasta lapsi nukkuu ainakin 10 tuntia... olisin läsnä arkisin 5 tuntia ;) No joo...
Minun päätös on se, että olen kotona toistaiseksi, haluan olla lapseni kanssa. Se mitä muut äidit päättävät, on täysin heidän asiansa, miksi minun pitäisi siihen puuttua. Jokaisella on omat syynsä jäädä tai mennä... Kummallista, että suurin osa ihmisistä kuvittelee, että kaikkien pitäisi tehdä juuri niin kuin minä itse parhaaksi näen.
Ihmeellistä oman navan kaivelua nämä keskustelut!