Koska jo aidanseipäätkin jo minulle nauroivat eläkevaareista ja Pihtiputaan mummoista puhumattakaan, koska en omistanut digiboksia, hankin sen sitten pitkin kynsin ja hampain.
Olin etukäteen katsonut mallin ja sen ominaisuudet jo valmiiksi. Sellaisen jossa on myös RF-muunnin. Loppujen lopuksi niitä ei kovin montaa merkkiä löytynyt. Tämä laite oli nyt sellainen edesmenneen suomalaisen televisiomerkin nimikaima. Kaukoidässä tietysti valmistettu. Sitten kaupan hyllyltä osoitin kyseistä mallia myyjälle ja hän näytti sitä minulle. Minusta se näytti erilaiselta kuin netistä katsomani samanniminen malli. Taakse vilkaisemalla näki mm 2 scart-liitinä. No eihän se mitään. Aina vaan parempi niin; ja kaupat tehtiin ja myyjä haki avaamattoman pakkauksen varastosta.
Kotona paketin avattuani näin että yksi scarthan siellä olikin. No ei se mitään. Sellaistahan olin lähtenyt hakemaankin. Tällä kertaa päätin olla sen verran viisas, että luin ohjekirjan kannesta kanteen ennen kuin ryhdyin mihinkään. Heti huomasin käännös-/painovirheitä antenni- ja RF-pistokkeiden nimien selityksissä ja järjestystä osoittavassa kaaviossa. No parhaani mukaan ohjeita tulkiten sitten piuhat kiinni ja hommiin. Kello oli n. 18:00. Aluksi jätin VHS-nauhurini suosiolla rauhaan.
Alkuun kaikki kävi kuin tanssi ikään. Sitten asennusohjelma ei löytänyt yhtään kanavaa --> antennijohto ilmeisesti väärässä paikassa boksissa. Uusi paikka virheellisten ohjeiden pohjalta päättellen. Uusi yritys ja sitten alkoi pelittää. Nyt minulla oli jo kanavat tallennettuna ja kuva TV:ssä.
Sitten RF-muuntimen vaativan VHS:n kimppuun. Jälleen antenni piuhat järkeilyni mukaan paikalleen. Yksi johto boksista nauhuriin ja toinen nauhurista televisioon ja virrat päälle. Kuvassa näkyi vain välistävä ja vääristynyt kuva vaikka mitä yritin. Mietintätauon ja boksin kautta katsotun yhden pitkän elokuvan jälkeen uudelleen laitteiden kimppuun. Päättelyni mukaan digiboksi ohjasi scart-liittimen kautta televisiota kaapaten sen haltuunsa ja VHS:stä kuvaruutuun tuli sen vuoksi virheellinen signaali tai sitten syynä oli jotain muuta.
Scart irti TV:n ja boksin välistä RF:n kautta asennuksia viilaamaan. Siinäpä sitten tovi jos toinenkin vierähti. Päättelykyky ja lopulta englanninkielentaitokin oli kovalla koetuksella kun vihdoin sain antennipiuhat boksin takana kulkemaan oikeassa järjestyksessä. Aika monta variaatiota sain kokeilla ennen kuin ongelma lopulta ratkesi. Siinä tarvittiin tietynlainen loop-kytkentäkin. Sitten virittämään 15 vuotta vanhaa VHS:ää oikealle taajuudelle. Siinäkin oli vanhalta muistilta väärä ja virheellinen ohjekirja. Aikoinaan laitteen mukana oli tullut englanninkielinen ja suomenkielinen ohje, joista suomenkielinen tietty väärästä, rinnakkaismallista. Se oikea, englanninkielinen oli tietysti heitetty roskiin jossain vaiheessa. Mutta kokeilemalla viimein sain myös nauhurini toimimaan yhdessä boksin ja television kanssa. Aikaa vierähti. Kello olikin jo aamupuolella yötä 2-3: välillä. Mutta mikäs siinä kun kanavilta tuli sopivaa ”viritysohjelmaa”; Osakan maratonia ja joitain ”tuhmia” videoelokuvia Viihdekanavalta, joka näytti jostain syystä olevan vielä toistaiseksi ilmainen.
Lopputulos (6 tunnin työstä) - ei hassumpi – seuraavanlainen:
Televisioni jossa on vain yksi scart asianmukaisesti boksin niin ikään ainoaan scartiin. VHS-nauhuri erinäisten kommervenkkien ja viilausten jälkeen boksin RF-muuntimesta antennijohdolla yhdistettynä. Nauhuri ja televisio sitten vanhaan tapaan taas antennijohdolla toisiinsa kiinni. Silloin kun katson videoita täytyy televisiossa olla tietty kanava päällä. Joku muu kuin AV-kanava, joka on varattu digiboksin kuvaa varten. Monimutkaistahan se on mutta toimii. Seuraava vaihe joskus tulevaisuudessa on aito digi-tv tallentimella. Toivottavasti laitetekniikka on kehittynyt siihen mennessä jo paremmaksi, helpoksi ja ennen kaikkea kestäväksi. Tai sitten ei. Kauhukuva on, että sitten painiskelemme jonkin uuden ja ihmeellisen teräväkuvastandardin kanssa.
Loppupäätelmänä. Miksi meitä kuluttajia ylenkatsotaan. Tarjotaan monimutkaista tekniikkaa epätäydellisillä ja jopa virheellisillä ohjeilla varustettuna. Miksi ei maahantuonti- ja myyntiketjussa ei missään vaiheessa vaivauduta edes tarkistamaan laitteiden mukana tulevien ohjeiden oikeellisuutta tai tekemällä edes koeasennuksia kaikilla laitteen variaatioilla. – Kysyn vaan.
Olin etukäteen katsonut mallin ja sen ominaisuudet jo valmiiksi. Sellaisen jossa on myös RF-muunnin. Loppujen lopuksi niitä ei kovin montaa merkkiä löytynyt. Tämä laite oli nyt sellainen edesmenneen suomalaisen televisiomerkin nimikaima. Kaukoidässä tietysti valmistettu. Sitten kaupan hyllyltä osoitin kyseistä mallia myyjälle ja hän näytti sitä minulle. Minusta se näytti erilaiselta kuin netistä katsomani samanniminen malli. Taakse vilkaisemalla näki mm 2 scart-liitinä. No eihän se mitään. Aina vaan parempi niin; ja kaupat tehtiin ja myyjä haki avaamattoman pakkauksen varastosta.
Kotona paketin avattuani näin että yksi scarthan siellä olikin. No ei se mitään. Sellaistahan olin lähtenyt hakemaankin. Tällä kertaa päätin olla sen verran viisas, että luin ohjekirjan kannesta kanteen ennen kuin ryhdyin mihinkään. Heti huomasin käännös-/painovirheitä antenni- ja RF-pistokkeiden nimien selityksissä ja järjestystä osoittavassa kaaviossa. No parhaani mukaan ohjeita tulkiten sitten piuhat kiinni ja hommiin. Kello oli n. 18:00. Aluksi jätin VHS-nauhurini suosiolla rauhaan.
Alkuun kaikki kävi kuin tanssi ikään. Sitten asennusohjelma ei löytänyt yhtään kanavaa --> antennijohto ilmeisesti väärässä paikassa boksissa. Uusi paikka virheellisten ohjeiden pohjalta päättellen. Uusi yritys ja sitten alkoi pelittää. Nyt minulla oli jo kanavat tallennettuna ja kuva TV:ssä.
Sitten RF-muuntimen vaativan VHS:n kimppuun. Jälleen antenni piuhat järkeilyni mukaan paikalleen. Yksi johto boksista nauhuriin ja toinen nauhurista televisioon ja virrat päälle. Kuvassa näkyi vain välistävä ja vääristynyt kuva vaikka mitä yritin. Mietintätauon ja boksin kautta katsotun yhden pitkän elokuvan jälkeen uudelleen laitteiden kimppuun. Päättelyni mukaan digiboksi ohjasi scart-liittimen kautta televisiota kaapaten sen haltuunsa ja VHS:stä kuvaruutuun tuli sen vuoksi virheellinen signaali tai sitten syynä oli jotain muuta.
Scart irti TV:n ja boksin välistä RF:n kautta asennuksia viilaamaan. Siinäpä sitten tovi jos toinenkin vierähti. Päättelykyky ja lopulta englanninkielentaitokin oli kovalla koetuksella kun vihdoin sain antennipiuhat boksin takana kulkemaan oikeassa järjestyksessä. Aika monta variaatiota sain kokeilla ennen kuin ongelma lopulta ratkesi. Siinä tarvittiin tietynlainen loop-kytkentäkin. Sitten virittämään 15 vuotta vanhaa VHS:ää oikealle taajuudelle. Siinäkin oli vanhalta muistilta väärä ja virheellinen ohjekirja. Aikoinaan laitteen mukana oli tullut englanninkielinen ja suomenkielinen ohje, joista suomenkielinen tietty väärästä, rinnakkaismallista. Se oikea, englanninkielinen oli tietysti heitetty roskiin jossain vaiheessa. Mutta kokeilemalla viimein sain myös nauhurini toimimaan yhdessä boksin ja television kanssa. Aikaa vierähti. Kello olikin jo aamupuolella yötä 2-3: välillä. Mutta mikäs siinä kun kanavilta tuli sopivaa ”viritysohjelmaa”; Osakan maratonia ja joitain ”tuhmia” videoelokuvia Viihdekanavalta, joka näytti jostain syystä olevan vielä toistaiseksi ilmainen.
Lopputulos (6 tunnin työstä) - ei hassumpi – seuraavanlainen:
Televisioni jossa on vain yksi scart asianmukaisesti boksin niin ikään ainoaan scartiin. VHS-nauhuri erinäisten kommervenkkien ja viilausten jälkeen boksin RF-muuntimesta antennijohdolla yhdistettynä. Nauhuri ja televisio sitten vanhaan tapaan taas antennijohdolla toisiinsa kiinni. Silloin kun katson videoita täytyy televisiossa olla tietty kanava päällä. Joku muu kuin AV-kanava, joka on varattu digiboksin kuvaa varten. Monimutkaistahan se on mutta toimii. Seuraava vaihe joskus tulevaisuudessa on aito digi-tv tallentimella. Toivottavasti laitetekniikka on kehittynyt siihen mennessä jo paremmaksi, helpoksi ja ennen kaikkea kestäväksi. Tai sitten ei. Kauhukuva on, että sitten painiskelemme jonkin uuden ja ihmeellisen teräväkuvastandardin kanssa.
Loppupäätelmänä. Miksi meitä kuluttajia ylenkatsotaan. Tarjotaan monimutkaista tekniikkaa epätäydellisillä ja jopa virheellisillä ohjeilla varustettuna. Miksi ei maahantuonti- ja myyntiketjussa ei missään vaiheessa vaivauduta edes tarkistamaan laitteiden mukana tulevien ohjeiden oikeellisuutta tai tekemällä edes koeasennuksia kaikilla laitteen variaatioilla. – Kysyn vaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No jo se nyt olikin vaikeaa.
Loppupäätelmä:
Hyvä että se nyt toimii, kato, treenaamalla ne ammattiasentajatkin oppii noita kytkentöjä tekemään.
Kun olet nyt yhden laitekokonaisuuden oppinut hallitsemaan, selviät jatkossa muistakin av-infrastruktuurin kommenrvenkeistä. Usko pois ;)
Kyllä siitä pitää jo jotain maksaa että ryhdyn moiseen uudelleen. Koska en polta tupakkaa ei voi käyttää ilmaisua "paljon tupakkia ja aikaa meni". Eikä olutta tai muuta vastaavaa oikein voi eväänä näissä hommissa käyttää.
Seuraavan kerran kun olen hankkimassa vastaavaa tekniikkaa haluan sen "avaimet käteen" periaatteella.
Mites tietokoneen kanssa on sujunut?
Kaikki helppoa kuin heinän teko?
Mulla jäi ainakin Linux odottamaan parempaa huomista kun se oli niin käsittämättömän sekava saada toimimaan kaikkine laajennuksineen.
Näissä on sentään joku logiikka jolla eri osat liitetään toisiinsa. Koirasliitin menee naarasliittimeen, huomastitko?
Laitepuolella sentään kaikki helpeet ovat konkreettisia, näkyviä. Mutta annas olla kun mennään bitti-maailmaan. Ne ovat näkymättömiä, hajuttomia, mauttomia. Eikä niistä saa käsituntumalla minkäänlaista otetta. Kaukana ollaan niistä ajoista kun dos-maailma oli jotenkuten järjellisesti käsitettävän rajoissa.
Linuxin vika on että sitä kehittävät varsinaiset "enthusiatistit" joille näyttää olevan toisarvoista ohjelmiston käytettävyys. He tykkäävät sellaisesta jota pääsee säätämään loputtomasti.
Oma kokeilu jäi siihen, että käyttis asentui ja jotenkuten sain sen säädettyäkin (muutaman ruudun pimmenyksen kautta). Mutta kun olisi pitänyt ryhtyä varsinaisiin töihin alkoi ihmettely mitä tällä härvelillä tehdään. Kyllähän se kivasti koneella pyörii. Päinvastaisista puheista huolimatta hyötyohjelmakäyttö on vielä kaukana esim Windowsista. Esimerkiksi kunnollista AutoCadiä Linuxiin ei saa. Tekstinkäsittelykin oli tönkköä jne.
Mutta ans kattoo, jospa joskus vielä saamme sellaisen Linuxin jonka käytettävyys on ison W:n luokkaa. Tai oikeastaan turha kai tässä on marista. Itsehän tuota pitäisi olla kehittämässä. Mutta kun ei osaa. Tykkään kuitenkin edelleen sellaisesta työnjaosta, että ne on eri miehet kun ohjelmia rustaa ja muut jotka niitä käyttää. Ei yksi ihminen ehdi kaikkea tehdä.