Viileän kätesi tuoma helpotus
avasi vankilani oven,
hiljaa, äänettömästi.
En uskaltanut liikahtaakaan
pelkäsin oven paiskautuvan
kiinni uudelleen, ainiaaksi.
Vihdoin liikahdin, enkä enää
pelännyt tulevaa, tiesin
sinun ottavan minut taas, omaksesi.
Annoit anteeksi kaiken,
mutten voinut kiitollisuuttani,
osoittaa, ikuisesti.
Muistojeni sopukoista löysin
tunteen, ainutlaatuisen
ja toin sen sinulle, lopullisesti.
Kuka ymmärtäisi rakkauden polkuja,
uskon sen taikaan,
siksi se on annettu meille, ihmeteltäväksi.
avasi vankilani oven,
hiljaa, äänettömästi.
En uskaltanut liikahtaakaan
pelkäsin oven paiskautuvan
kiinni uudelleen, ainiaaksi.
Vihdoin liikahdin, enkä enää
pelännyt tulevaa, tiesin
sinun ottavan minut taas, omaksesi.
Annoit anteeksi kaiken,
mutten voinut kiitollisuuttani,
osoittaa, ikuisesti.
Muistojeni sopukoista löysin
tunteen, ainutlaatuisen
ja toin sen sinulle, lopullisesti.
Kuka ymmärtäisi rakkauden polkuja,
uskon sen taikaan,
siksi se on annettu meille, ihmeteltäväksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.