Ottaisitteko hoitoonne 14v nuoren, joka ei halua sijaiskotiinne, vaan hän
jäisi mieluummin lastenkotiin ja pitäisi vanhat jengikamunsa.
Biovanhempien kotiin ei ole mahdollista päästä.
jäisi mieluummin lastenkotiin ja pitäisi vanhat jengikamunsa.
Biovanhempien kotiin ei ole mahdollista päästä.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Tuon ikäisen sijoittaminen perheeseen on muutenkin erikoinen järjestely ja vielä jos kyseessä on siirto lastenkodista ja nuori itse vastustaa, niin miettisin kymmenen kertaa, että miksi ryhtyä moiseen.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että perustelut perhesijoitukseen olisivat hyvät ja että perheessä ei ole nuorempia lapsia ja että olisin itse kotona aamuisin varmistamassa kouluunlähdön, samoin iltapäivisin koulusta kotiintulon jne. voisin harkita.
Meille on aikoinaan sijoitettu nuori, joka kylläkin tuli suoraan kotoa, eikä vastustanut sijoitusta ja hommia riitti silti.
Tuon ikäisen lapsen oma mielipide pitää ottaa huomioon häntä itseään koskevassa asiassa. Eli vastaus on ei, jollei nuori kerran halua teille muuttaa.
huono kriteeri. Lapsen käytös paljastaa hänen todellisen ikänsä. Nuorihan ei ole todennäköisesti ollenkaan henkisesti ikäisensä tasolla.
Enemmän on kyse siitä miten käyttäytyy muutoin.
Lapsi on syntymästään asti lasten oikeuksien piirissä ja hänen mielipiteensä pitää pyrkiä selvittämään, vaikkei hän vielä edes osaisi puhua. Mitään ikärajaa ei ole kansainvälisten lasten oikeuksien mukaan sille, minkä ikäinen lapsi vasta saa oikeuden tulla kuulluksi. Vain Suomessa on kehitelty jotain ikärajoja mielipiteen ilmaisuun. Lapsen mielipide pitää pyrkiä selvittämään ja ottamaan huomioon lasta itseään koskevissa asioissa. Valittaen on todettava, että Suomessa lapsen mielipidettä ei juurikaan ole totuttu kuulemaan, saati sitten ottamaan sitä huomioon lapsen omassa asiassa. Lapsen tunteita ei myöskään ole lastensuojelussa huomioitu riittävästi. Ylimielinen asenne tapauksen mukaan heijastuu tuossakin valitettavalla tavalla.
vastentahtoista nuorta. Ehdoton edellytys nuoren kanssa pärjäämiseen on, että hän on edes alussa yhteistyöhaluinen ja haluaa tulla perheeseen.
Kyllä ne siltikin keksii syyllistää kotioloja ja "vanhempia" ihan tarpeeksi kaikista omista töppäyksistään, saati sitten jos pakolla sijoitetaan. Se voi olla nuorelle niin kova juttu, että ihan masentuu. Miksi hänet halutaan teille yleensä sijoittaa?
Onko tarkotus päästä entisistä "huonoista"kavereista eroon?
Se olisi varmaan nuoren pelastus, mutta hänet pitäisi ensin saada itsen sitä haluamaan.
sisarukset yhteen. Nuoremmat ovat jo meillä.
mielestäni olisi hyvä yhdistää lapset yhteen, että mahdollisuus yhteydenpitoon aikuisiälläkin nyt luotaisiin heille. Jos vielä jengi jossa nuori nyt pyörii on huonoa seuraa niin nuorihan voisi ainakin vierailla sisarustensa luona ja josko tutustuttuaan Teihin muuttaisi mielensä. Vapaaehtoisesti. Ja olkaa tuolle nuorelle kuitenkin hyviä, hän arvostaa sitä kyllä että hyväksytte hänet vaikka itsenäistyminen ja irtiotto vanhemmista alkaa. Se ei ole helppo juttu hänelle itselleenkään. Ajattelisin, että tukekaa ja innostakaa koulun käyntiin tuota nuorta, että pärjää sitten elämässään vaikkei hän Teille muuttaisikaan.
Olen bioäiti ja vastustan huostia henkeen ja vereen omista kokemuksistani johtuen, mutta kirjoituksestasi huokui jotenkin todellista välittämistä noista lapsista ja mikäli ei bioista ole lapsille nyt vanhempia. Kysyit ilmeisesti siksi, että ryhdytkö vaativaan tehtävään ja mietitkö mitä jos otat nuoren ja tuleekin pulmia ja jaksamistasi. Tuon ikäiset tarvitsevat jonkun, jonka he tietävät ihan varmasti olevan olemassa heitä varten jos tarve tulee. Sekin on paljon tuolle nuorelle vaikka hän jäisikin laitokseen.
tosi hyvä juttu. Ongelma on vain siinä, et nuori ei halua.
Onko sulla tarkka tieto, miksi hän vastustaa.
Onko se just sitä, et pitää jättää ne "hyvät " kaverit, vai onko hänellä ennakkoluuloja teitä kohtaan?
Yrittäisin tuossa tilanteessa varmaan, jos mahdollista sellasta pehmeää laskua, eli tavallaan osittaista muuttoa teille siten, että nuori saisi rauhassa tutustua tulevaan kotiinsa ja teihin. Samalla varmaan hänen kiintymyksensä syvenisi omiin sisaruksiinsa.
Onko aloite tullut sossuilta vai teiltä?
Onhan siinä tietysti aina kuitenkin se mahdollisuus, että vaikka nyt teille muutaisikin, eikä vielä vuodenkaan päästä teillä viihdy ja haluaa takasin lastikseen, niin muuttaa sitten.
Oletteko päässeet minkäänlaiseen neuvotteluyhteyteen nuoren kanssa?
Emme kukaan voi mitään etukäteen tietää miten asiat sujuu, joten jos voisitte sopia nuoren kanssa, että katselette puolin ja toisin, jos ei onnistu, niin sitten ei. Älkää siis kumpikaan odottako toisiltanne liikoja, elätte vain päivän kerrallaan. siten ei tule liian isoja pettymyksiäkään kummallekaan.
Ehkä tuossa tilanteessa kuitenkin kokeilisin, jospa vaikka onnistuis, kun se takaportti olis kuitenkin auki ja siten ainakin osittain vapaaehtoisuuden pohjalta molemmilla.
Kuitenkin yrittäisin saada nuoren edes tähän kokeiluun suostumaan, ettei sitäkään tehtäisi vasten hänen tahtoaan.
Jos nuori nyt kokee, että hänet sisarusten takia siirretään vastoin tahtoaan sijaisperheeseen, niin hän ei varmasti hyvällä tule pienempiä sisaruksiaan katsomaan myöhemmässä elämässäänkään, kun hänelle jää mieleen, että hän joutui heidän takia uhrautumaan. Amalian neuvo on hyvä, yrittäkää luoda nuoreen luottamus- ja vierailusuhde, joka ehkä kantaa jatkossa siihen, että sisarukset elävät yhdessä. Ihmettelen sitä, ettei sossutantta ole nuoren mielipidettä tuon enempää ottanut huomioon vaan jättää harkintavallan sijarille. Vastuunpakoilijasossu, jolla ei ilmeisesti ole pätevyyttä asian hoitoon. Jos jo sisarukset on siirretty, niin onpa sossutantta taas lähtenyt soitellen sotaan.
Juuri pohdintasi mukaan aiomme nyt ehdottaa ja toimia. Saman suuntaista olimme jo pinnalta raapaisseetkin.
Ei toki ajatus meidän ole, vaan kaikista lapsista on alkujaan ollut kyse, nuoren vastahankaa vain ei arvattu niin pitäväksi.
(Helinän mielipiteet jätän kokonaan lukematta. Ihan sama mitä kirjoittaa.)
uskomaan sossun tavoin, että nuori on helpommin manipuloitavissa, kuin mitä sitten käytännössä tapahtui vai. Lastensuojelussa pitää olla lapsen asialla, lapsen etua ajaen eikä suinkaan omien mielihalujensa. Vaikka lapsi olisikin sisarusparven vanhin, niin ei hän ole yhtään sen vähemmän arvoinen oman elämänsä asiantuntija, kuin kukaan muukaan eikä häntä saa käyttää muiden elämän sulostuttamiseen tieten tahtoen, jotta saataisiin paperilla virkamiesten ja sijareiden toimet näyttämään järkeviltä ja humaaneilta. Eikä tarvi lukea, eihän nuortakaan ole tuossa tapauksessa tarvinnut kuulla vilpittömästi vaan manipulointi on mielessä ollut.
itse erehtynyt kaikissa jutuissasi, miks hyvä immeinen et pysy kaikkien takia omalla puolellasi tyrkyttäen tänne aina juttujasi!
Me kyllä tiedämme mitä
ja miten lasten kanssa ollaan ilman sinun ohjeitasi, ne ei edistä asioita mihinkään, ihan turha toivo sulta, mene puhumaan henk.kohtaisesti sinne mihin ne kuuluu, ihan TURHAA TÄNNE HUUDAT NIITÄ!
Sossut tekee lakien mukaan mit pitää, turhaa tohotusta sulta, et ole pystynyt niitä lakia muuttamaan, etkä pysty vaikka kuin höyryät täällä päivästä toiseen, tee ne muualla, tahallaan vain ärsytät ihmisiä käymään toistensa kurkkuun nauttien ja nauraen itse, kait tai ei kukaan ole tajunnut sitä, silvuplii!
Itse sää yrität manipoloida muita näillä jutuillasi, voi että oot jo jaksanut ja jaksat edelleen, kun luulet aina olevasi oikeassa... joo-o, jatka vaan, tiedetään, tiedetään jo sut ja yhmm...
Ei kovin aikuiselta vaikuta, kun haluaa tieten tahtoen pahoittaa julkisella keskustelupalstalla kirjoittavan mielen julistamalla, että ei lue tämän kirjoituksia. Eihän kukaan kaikkien kirjoituksia lue, eikä jaksakkaan lukea, mutta mikä pakko on boikotoida noin julkisesti kuin uhmaikäinen pikkulapsi. Ehkä nuoren ratkaisu sittenkin on pitemmän päälle oikea, jos hän on jo ton tyylin tuntenut nahoissaan. Lisäksi kaikki asiaan sekaantuneet aikuiset ovat jo varmaan saaneet sisaruksille murhetta aikaan kun pienemmät odottavat isointa luokseen asumaan ja nyt hän ei sitten ole tulossakaan. Kauheita riidankylväjiä, nämä tahattomasti mutta takuuvarmasti hölmöilevät lastensuojeluihmiset. Tuossakin hyväntahtoisten hölmöjen touhuilussa on jo ehditty aiheuttaa mielipahaa ja hämmennystä kaikille huostaperheen lapsille.
Toi oli kyllä illan paras veto. Eli 99 prosenttia tämän palstan lukijoista on epäkypsiä ja uhmaikäisiä, kun eivät jaksa lukea sinun juttujasi? Hihii.
Valtaosa ihmisistä ei jaksa lukea sinun juttujasi, helinä, niihin vain aina silloin tällöin törmää, kun selaa ketjuja noilla edellinen-seuraava-nuolilla. Ikinä en tarkoituksella avaa viestejäsi, kun ne ovat aivan turhaa luettavaa. Mutta tämä osui kohdalle ja oli hurmaavan lapsellista tilitystä: musta ei tykätä, mun juttua boikotoidaan, byääh.
Juu, minäkin tunnustan, boikotoin kirjoituksiasi.
Ja sinäkö muka olet koskaan välittänyt siitä, miten olet useidenkin ihmisten mielen pahoittanut omilla kirjoituksillasi? Älä nyt viitsi heittää moista soopaa, eihän tuota usko erkkikään!
olekkaan, mieleltäni, koska elän lasten ja nuorten kanssa, oon ihan hölmö, jota lapset , eh eh, rakastaa, kaikesta huolimatta.. vasta 59 v, kivaa luulla, lapsenmielisitä juttua mää kehitän, oon jäänyt varmaan jälkeen, noo, en kerro titteliäni tms. mitä elämässäni olen tehnyt tai tekemättä jättänyt, mutta sun juttus ne vasta on, öhöm... jääköön sanomatta...on ne muutkin arvioineet niitä...
Riemuiten kuljen kuin kuningas/kuningatar mä oisin...nauran kuutamoon...
Eikös 59-vuotiaan pitäisi elää lastenlastensa mukaisesti jo, eikä suinkaan sijoitettujen lasten ja nuorten hoitajana. Minusta olet liian vanha alaikäisten sijariksi. Siis luonnottoman iäkäs alaikäisten äitiä tai isää korvaamaan.
Kyllä sinä Helinä olet sitten törkeyden ja ajattelemattomuuden huippu.
Eilenkö se oli, kun olit ruikuttamassa, että joku pahoitti mielesi sanomalla, että boikotoi kirjoituksiasi.
Tämän kirjoituksenko sitten pitäisi ilahduttaa?
Olisiko lapsilla parempi laitoksessa? Hyvä, että joku haluaa auttaa, muutenhan olisit taas huutamassa kun lapset ovat hoitokodissa, jossa vain laitostutaan jne. Jotkut huostaanotot on vain pakko tehdä. Kun sinulle sukulaisten sijaisuudet kelpaavat niin 59-vuotias on mummoksi vielä nuori.
Mihinkäs ne sijoitetut lapset sitten joutuu kun 59- vuotias sijari jää kesken kaiken sairas- tai vanhuuseläkkeelle ammattiäitinä olostaan?
Sukulassijoitus on aivan eri asia, sehän perustuu sukulaisesta huolehtimiseen ja vastuuseen ja onhan mummot kautta aikain lapsiaan ja lastenlapsiaan auttaneet. Turha ammattisijarin yrittää ängetä sukulaisen asemaan vastoin totuutta.
Mihinkäs ne biologiset lapset sitten joutuu kun x-vuotias äiti jää kesken kaiken sairas- tai vanhuuseläkkeelle ammattiäitinä olostaan?
Iästäkö tämä nyt kaikki on kiinni? 3-kymppiset huippu-urheilijat kuolevat näköjään uutisten mukaan sydänkohtauksiin, joten eipä ole siihen ikään tai kuntoon tuijottaminen.
Ikärajanko haluaisit asettaa? Yhtä hyvin sen voisi asettaa biologiselle vanhemmuudelle. Yli 40-vuotiaat eivät saa hankkia lapsia kun 59-vuotiaana voi sairastua/kuolla/jäädä eläkkeelle eikä pysty hoitamaan lapsia, näinkö?
Älä ole niin idiootti. Kirjoituksesi ovat viime päivinä olleet suorastaan naurettavia, taidat alkaa menettää otetta.
Kun nelikymmppinen saa vauvan, niin se vauva on täysikäinen äidin ollessa 59 vuotias. Mutta kun 59-vuotias mamma saa sijoituslapseksi vaikka 4-vuotiaan niin laske, jos osaat, minkä ikäinen se lapsi vasta on, kun mamma on jo eläkeikäinen vanhus ja itsekin hoidon tarpeessa. Tuskin kunnatkaa saavat maksaa eläkeiän ohittaneille sijareille enää toimeksiantopalkkioitakaan. Milläs ne näitä taaperoita sitten edes ruokkis.
Amalia teki fiksusti, kun kertoi, ettei hän voinut ottaa enää pientä, vaikka sisarus olikin, kun oli jo pienen lapsen hoitoon liian iäkäs. Amalia ajatteli lasta, ajatteletko sinä ikäsijari.
ymmärrettävästi sijarit tuohtuvat, koska kyse on vanhenemisen mukanaan tuomista luonnollisista rajotteista ennen eläkeikää. Askel lyhenee sijareilla siinä kuin muillakin ja heille on helpompaa olla sijarina työelämässä kuin vaikkapa siivojana vanhainkodissa. Haluavat pitää varman tulolähteensä ja ehkä salaavat rajoitteensa kun kuitenkin kotona saavat olla. Jotenkuten menevät päivästä toiseen kun sijaislapset hoitavat itse itsensä niin kuin täällä on kovasti kirjoitettu työvuorotaulukoista ja jos ei tee niin saa laittaa likaiset vaatteet päälleen jos ei itse ole pyykkikonetta pyörimään laittanut.
Huolissani olen ikääntyvien sijarien mielenterveydestä, dementia vaanii heitä enemmän kun aina ovat siellä kotona. Dementoitunut voi kotonaan "hoitaa" sijaislapsia varmasti kauemmin kuin jos hän olisi tavan työssä muiden ihmisten silmien alla. Tunnetusti kun sossutkaan eivät käy sijaiskodeissa. Myös toimeksiantosopimuksen tehneen sijariäidin puoliso saattaa olla vanhempikin ja peräänkatsottava. Lapsille on ahdistavaa asua mummo ja vaari-ikäisten luona kuuntelemassa näiden kolotuksia. Tai olla dementoituneen puolison kanssa kotona kun toinen ehkä nuorempikin puoliso kuudenkympin villityksessään paahtaa kartsalla.
Eli suvaitset sukulaissijoitukset vaikka kyseessä olisi 59-vuotias mummo. Mutta kiljut vastalauseesi, kun 59-vuotias sijaisäiti ottaisi alaikäisen sijaislapsen? Lopputulema on täysin sama, sinun asenteessasi vain on vikaa.
Tikahdut vielä tuohtumukseesi.
Buaah-hah-haa. Mitä soopaa!
Mikäs biojen "unohtakaa lääkkeet tänä aamuna ja rynnätään haukkumaan sijareita" -ryntäys tänne nyt on tapahtunut.
:-DD
En minä sijarina Helinän höpötyksistä pahastu, tuntemattoman katkeroituneen ihmisen kirjoituksia netissä hyvänen aika, vaan ihan kypsän ikäisenä naisena ja ihmisenä yleensä. Eli ikään kuin 59-vuotias nainen olisi jo sen ikäinen, että saattaa kupsahtaa hetkenä minä hyvänsä tai saada kohtauksen ja jäädä eläkkeelle. Voihan näin käydäkin, bioille ja sijareille. Mutta vihjailut siitä miten sijarit jotenkin istuisivat dementoituneita lapsilauman keskellä, passuuttaisivat itseään ja haalisivat silmät ahneudesta kiiluen hoitorahat itselleen alkaa jo muistuttaa tarinoita Eemelista ja vaivastalon Komentoorasta. Samanlaista satuilua.
"heille on helpompaa olla sijarina työelämässä kuin vaikkapa siivojana vanhainkodissa"
Tämä pistää epäilemään kirjoittajan käsitystä ja omaa kokemusta äidin vastuusta, äitinä toimimisen rankasta ja vaativasta hommasta. Minä sanoisin, että työskentely siivoojana vanhainkodissa olisi helpompaa kuin sijarina lasten kanssa, olivatpa sijaislapset tai -äiti minkä ikäisiä hyvänsä.
Tuo lainausmerkkien käyttö on kyllä loukkaavaa: mitä sitä pitäisit siitä, että sinun "työstäsi" puhuttaisiin jatkuvasti halveksuen ja väheksyen?
Meillä sossut ovat käyneet pari kertaa vuodessa, lasten tilanteen ja määrän mukaan.
manipulointia, jos yrittää suostutella nuorta näkemään oman parhaansa.
Tässä ei ihan koko tarina käy selväksi, mutta rivien välistä olin lukevinani, että nykyinen kaveriporukka ei ole parhaasta päästä ja olisi hyväksi päästä siitä eroon.
Joskus täytyy nuoren eduksi tehdä myös hänelle vastenmielisiä ratkaisuja ja ihan pakkotoimia.
Esim. huumenuorten kohdalla. Eivät haluaisi mitenkään eroon kavereistaan, mutta jos heistä välitetään, niin heidät pakotetaan ja siten voidaan heitä suojella. Nuoret ei todellakaan aina osaa ajatella ensimmäiseksi omaa parastaan. silloin on aikuisten heille tie viitoitettava ja heidät pelastettava.
kun vakavan asian yrität kuitata naurulla ja kestoselityksen vedit, kun et muuta keksinyt. Ole huoleti, ei tarvitse unohtaa lääkitystä kun sitä ei olekaan. Yletön nauraminen ulkona asiayhteydestä kuitenkin saattaa kieliä lääkityksen tarpeesta, joten ei tainne tänne kannata rynnätä vaan valkotakkisten pakeille.
hyi, hyi. Ei monestikaan ikävuodet kerro ihmisestä yhtään mitään. Kyllä kaikki on enemmänkin omasta elämän asenteesta kiinni.
Tiedän monia minua huomattavasti nuorempia ihmisiä, jotka ajattelevat paljon konservatiivisemmin, kuin minä ja ovat erittäin ehdottomia omassa kannassaan.
He eivät ymmärrä nuoria alkuunkaan.
Minusta ikäero antaa perspektiiviä katsella paremmin tuota nykynuorten meininkiä.
Toisaalta kautta aikojen nuorilla on olleet omat metkunsa, joita aikuiset ovat kauhistelleet ja joita on voitu jälkeenpäin naureskellen muistella.
Vanhempi henkilö, kuten minä, voi olla siitäkin parempi, että tunnetusti, kun dementia alkaa niin muistaa vaan ne vanhat jutut, joten minäkin muistan oikein hyvin sen ajan kun itse olin nuori ja siten pystyn paremmin astumaan sisään myös perheen nuorten ajatusmaailmaan ja ymmärtämään myös heitä jollain tasolla, silti säilyttäen auktoriteettini heihin. Tässä on kertynyt itselle jo niin paljon noita kokemusvuosia, joita pitäisi myös arvostaa.
huolehtia. Voisitkos ajatella mitenkään niin päin, että me iäkkäämmät sijarit, joilla on vielä nuoria lapsia kotona, pysymme muita ikätovereitamme pirteämpinä ja nuorekkaampina, kun meidän pitää pysyä koko ajan ajanhermolla. Nuoret siis kertovat meille viimeisimmät trendit ja meiningit.
Muutoinkin pitää seurata esim. nuorisomuotia, musiikkimakua jne, että esim. lahjoja ostaessa ei valitse kovin pieleen.
Pitää olla pirteenä ja valppaana kaiken aikaa.
Jos minäkin nyt olisin vain niissä entisissä toimistotöissä, työtovereinani suunnilleen saman ikäiset ihmiset kuin itse. Päivän kuumimmat puheenaiheet olisi, kellä kolottaa eniten ja miten tuli yö nukuttua. Korkeintaa pienistä lapsenlapsista ja heidän elämästän tiedettäis ja siihenkin pääsisimme sisälle vain satunnaisesti, nii kyllä oltais ihan auttamatta täysin ulkona tästä nuorten meiningistä.
Huomaan tämän keskustellessani sellaisten ihmisten kanssa, jotka ova n. 10-15 v. minua nuorempia.
He naureskelevat mulle ja ihmettelevät mistä tiedän kaikki nuorten jutut, kun he itse ovat ihan ulkona.
Kyllä kaikella on puolensa.
Asiat on vähän miltä kantilta niitä katsotaan.
Sinusta voi tuntua, että esim. minä olen ihan kaukea fossiili jo, mutta ihmeesti se näkemys iän myötä muuttuu. Itse en koe ollenkaan olevani vielä vanha ja oikeestaan elämä vain paranee.
Sinäkin tulet joskus vanhaksi, niin sitten tulet huomaamaan mitä tarkoitin.
Ei se vanheneminen lopulta niin kauheeta ja pelottavaa olekaan, väistämätöntä kylläkin.
Terveyttä kun vaan riittää, niin kaikki on ok. Sairastua voi myös nuoremmatkin ja sairauden mukanaan tuoma heikkous ei säästä nuoriakaan, et ei ole siinäkään pelkkä ikäkysymys.
Mikähän tuo lastenkoti on, jossa nuori pääsee itselleen vahingollisessa jengissä pyörimään. Ei ole kovin hyvin lastensuojelu sitäkään lasta sitten suojellut. Tässä on nyt kyllä perusteet lääninhallitukselle puuttua kyseisen, leväperäisen lastenkodin toimintaan perusteellisemminkin, kun lapset siellä ovat vaarassa ihan.
siinä uskossa, että nuoret olisivat lastenkodeissa jotenkin turvassa ja että heistä siellä todellisesti välitettäisiin?
Kenenköhän hommana se olisi?
Päivävuorolaisten, vai just sen joka on vapaalla, vai yökön?
Johtaja ei ehdi kun on niitä paperihommia.
Kyllä siellä jokainen käy sen oman työvuoronsa "heittämässä" ja siirtää vastuun taas seuraavalle ja hän seuraavalle jne.
Miksi ottaisivat isompia murheita töistään. Sama palkka maksetaan, kunhan tulee töihin.
Siinä se suurin ero juuri on laitoksen ja perhesijoituksen välillä.
Perhe on yksin vastuussa heille sijoitetuista lapsista. Vastuuta ei voi siirtää kenellekään muulle.
Lastenkoti ei ole vankila. Lapsi liikkuu lastenkodin seinien ulkopuolella ikäistensä nuorten seurassa kuten muidenkin kotien lapset. Kukaan vanhemmista, ei sijais-, bio- tai lastenkodin vanhempi, pysty seuraamaan lapsen jokaista askelta.
Jenginuoria löytyy kaikenlaisista perheistä, ns. hyvistäkin perheistä, joissa asiat ovat ok. Tavallisissa bioperheisskään vanhemmat eivät tiedä ja tunne lapsen kaikkia tekemisiä.
Oliko tämä kovinkin suuri uutinen, Helinä? Sinun vain koko ajan täytyy vääntää kaikki negatiiviseksi.
En amalia todellakaan tiedä. Suomen lastensuojelusektori on kuitenkin sijoittanut lastenkotilaitoksiin noin 10.000 lasta virumaan. Vastauksena YK:n huolestumiseen viranomaisemme totesivat ylimielisesti, että meillä Suomessa lastensuojelu on niin paljon paremmin kehittynyttä kuin mitä YK:ssa ymmärretään. Onko meillä amalia, sinulla ja minulla nyt yhtä kehittymätön näkemys lapsen parhaasta kuin YK:llakin, että turhaan huolestumme Suomen laitoslasten kohtalosta. Suomalaisviranomaiset kun ovat lastensuojeluasioissa paljon pidemmälle kehittyneitä, kuin mitä YK, lapset itse, lasten vanhemmat ja taviskansalaiset konsanaan voivat ymmärtää.
Onko sijaiskoti sitten joku vankila, jos se ainoana pystyy pitämään tuon nuoren nyt sitten siitä jengistä erossa, kuten kaavaillaan. Miten se sijaiskodilta onnistuu, ellei se sitten ole eristäytynyt johonkin korven keskelle, josta ei pääse erämään poikki hengissä ihmisten ilmoille.
kuvittelee olevansa joku ihmeiden tekijä. Jos nuori haluaa hakeutua huonoon seuraan, hän sinne hakeutuu, asui sitten missä tahansa.
Nyt vain usein on pystytty osoittamaan, että paikkakunnan tai koulun vaihtaminen on osoittautunut pelastukseksi. Nuoret ovat niin niissä jengeissä sisällä, etteivät uskalla niistä irrottautua omineen.
Tällöin ns. luonnollisesta syystä, eli muutosta johtuva irtautuminen voi olla ainut keino, jolla nuori pääsee eroon ja kasvojaan/mainettaan menettämättä, tai jengin vihan kohteeksi joutumatta pääsee siitä eroon.
Sijaisperheessä nuori voi hyvässä lykyssä saada ne rajat ja tuntea sen välittämisen, mitä hänelle jengiin kuuluminen tähän asti on merkinnyt.
Jos hän kokee, että saa sen kaiken huomion mitä tarvitsee sij.vanhemmilta, on todennäköistä, ettei enää ole niin suurta tarvetta mihinkään jengiin hakeutua. Perheyhteisössä tiedetään kuitenkin vähän paremmin mitä nuorten päässä liikkuu ja pystytään heidän tekemisiään seuraamaan, ei tietenkään kaikkea, koskaan, mutta paljon enemmin kuitenkin, kun lähtökohtana on se aito välittäminen ja kiinnostus, eikä vain oman työvuoron hoitaminen, kuten laitoksissa.
Lopulta nuori itse päättää oman tiensä suunnan, mutta onhan hänelle kuitenkin edes tarjottu vaihtoehtoa.
Tämähän nuori on jo kertaalleen "pelastettu" kotioloistaan, joten minä ainakin uskon hänen itsekin jo 14-vuotiaana tietävän, onko hänelle hyväksi taas uudelleen yrittää vaihtaa paikkakuntaa, koulua ja kotia. Kaikille se oman paikan löytäminen aina uudessa ja uudessa koulussa ja yhteisössä ei ole niin helppoa kuin teille sosiaalisille taitureille, jotka olette sijareita.
varmaan on eikä nuorelle mitenkään helppoa yrittää jälleen kerran sopeutua kaikkeen uuteen. Näkisin kuitenkin, että jos suunta olisi parempaan, eli hänelläkin olisi uudessa kodissa mähdollisuus eheytyä ja vahvistaa itsetuntoaan ja saada parempia eväitä aikuisuuteen. Mitkä seikat kai juuri ovat taustalla nuoren uudelleen sijoittamisessa.
Katson, että se olisi nuorelle kuitenkin kokeilemisen arvoinen juttu.
Ikää vasta 14 v, joten ei kauheesti elämästään menetä, jos antais vaikka vuoden kokeeksi itseään auttaa. Jos ei tunnu hyvältä, niin palaa sitten entiseen.
Aloittaja on kutenkin sen verran rajoittuneen tuntuinen, että ei hän tule jenginuoren kanssa pärjäämään eikä tätä ymmärtämään. Aluksi luulin, mutta ei. Sitäpaitsi motiivinahan oli ne pienemmät sisarukset, joilla osittain ollaan tuota nuorta kuormittamassa, painostamassa ja velvoittamassa sijaiskotiin tuloon. Lopulta saattaa olla, että kavereita nimitetään jenginuoriksi vain, jotta saataisiin syyllistettyä tyttö-parka. Jos ne kaverit ovat huonoilla teillä, jenginuoria, niin miksi heitä ei ole lastensuojelu auttamassa syyllistämisen ja eristämisen sijaan. Koko jengiajattelu on epäuskottava, sillä vaan yritetään selittää, miksi nuori ei tule. Ilmeisesti hän on jo sen verran iso, että ei ole narutettavissa kun on huomannuit ettei kemiat sijaiskotiehdokkaiden kanssa pelaa. Tai ehkä ne nuoremmat sijoitetut on kertoneet negatiivista sijaisvanhemmista.
enkäs ole ottamassa s-lapsia enää, käyn töissä vielä, eikä puhettakaan, että eläkkeelle päästettäisiin vielä vuosiin!
Nyt on viimeinen s-lapsemme lähdössä itsenäistymään ja jatkaa kouluaan muualla (täyttää 18v)ja 2-lastenlastamme asuu kaukana, olivat kyllä kesällä 1,5 kk mummolassa.
Sepäs sattui, että toukokuussa meille tosiaan "tarjottiin" 5v ja 1v lapsia, mutta sanoin, että haluamme jo elää ns. vapaampaa elämää, koska olemme iältämme, ei mieleltämme, vanhoja, kuten just Helinän mielestä.
Sossut yritti, että kun kohta katseletta vain kahden toisianne, niin olisi hyvä teille sijoittaa nämä lapset ym, ym!
Nuo lapset olivat olleet jo oman mummonsa ja pappansa hoidossa, he eivät enää jaksaneet!
No, onneksi he saivat sitten nuoremmat s-vanhemmat!
Ovat kai olleet tyytyväisiä hoitoomme, eipä nuo biovanhemmatkaan ole lastensa hoidoistaan koskaan kuitenkaan pahemmin valittaneet!
Minä "ikäsijari" 59v, toivotan kaikille sijareille jaksamista urakassanne!
Mikäs on Helinän ikä sitten?
No, siihen ei varppina vastausta tule, eipä kai kaivatakkaan, ei muuten noita tyhjäpäiväisiä haukkumisiakaan!
Ihan oikeinhan te teitte, kun noin iäkkäinä ette enää ottaneet pienokaisia hoitaaksenne. Sossutantta teki mielestäni virkavirheen tarjotessan ja jopa maanitellessaan teitä ottamaan noin pienet lapset. Kyllä tarvittaisiin sossutantoille enemmän pätevyyttä. Tuossakin kerrot sossun tarjonneen lapsia teille sillä perusteella, että muuten te sijarit pitkästyisitte elämäänne. Uskomatonta sossuilta käyttää sijoitettavia lapsia ikäsijareiden mielenterveyden ylläpitoon. Käsittämätön lähtökohta lastensuojelutyöntekijältä.
Nuoriso/lastenkoti on täynnä ongelmaisia lapsia, joilla ei ole ketään oikeaa aikuista johon kiintyä. Työntekijät ovat satunnaisesti siellä täällä. Kaverit ovat ainoita ns. kiintymyksen kohteita ja kun näitä lapsia on paljon samassa laitoksessa niin kiintymyksen kohde on helposti samanlainen kuin itse on. Ei ole mitään ns. normaalia perhe-elämää tai normaalia kasvumallia. Laitos ei ole lapsen paikka.
Meillekin tulleista lapsista yksi pyöri ns. jengissä, jossa harrastettiin pikkurikoksia ja hänellä olisi rikosrekisteri jos ei olisi alle 15-vuotias. Jos hän ei olisi tullut meille niin luulen, että hän olisi päätynyt koulukotiin. Kuukauden meillä oltuaan nuo ns. vanhat kaverit ovat alkaneet pikku hiljaa kadota.
Lastenkotilasten keskuudessa sellainen on suhteellista yleistä, vika ei ole minusta lastenkodissa vaan siinä biokodissa, jossa ei lapsesta pystytty huolehtimaan! Eivät ne lapset, joilla on rakastavat biovanhemmat ajaudu huonoille teille teini-iässä. Sama pätee kuin vankiloissa, ne vangit joilla on tukevimmat siteet ulkopuolelle on todennäköisimmin niitä, jotka selviävät vankilan ulkopuoleltakin. Suurin osa noista lastenkotien häirikkölapsista on niitä, jonka vanhemmat ehkä hengittävät, mutta lapsi on silti orpo.
14-vuotias on sen ikäinen, ettei hän välttämättä perusta pienemmistä sisaruksistaan sisaryhteyden kannalta. Sisarukset lähentynevät uudelleen sitten kun heillä on lastenteon aika tai vasta keski-iän tuolla puolen - tutkittu juttu. Kun nuori vielä vastustaa ja pitää epätoivottavista kavereista, on kaikki ainekset suuren luokan ongelmiin olemassa jos hänet sijaisperheeseen sijoitetaan. Mikäli lastenkodissa on hänen kanssaan liikaa ongelmia, kannattaa sijoitusta tiukempaan laitokseen ajatella.
Antakaa lasten pitää sisarukseensa yhteyttä kirjein, kortein, tapaamisin, mutta älkää sekoittako perheenne elämää ottamalla kapinallista murrosikäistä perheeseen.
Nuoren ikä ei tosiaankaan ole perhesijoitukseen otollinen ja vastentahtoinen teille muutto poikii varmasti ongelmia kaikille osapuolille, eikä vähiten nuoren pikkusisaruksille, joille on hyvä kostaa (on heidän syynsä, että tänne piti muuttaa jne.).
Toivoisin niin kovasti, että ihmiset eivät ajatteli noin. Tie koulukotiin on tie Helvettiin. Koulukodista ns. pelastuu normaaliin elämään vain muutamia lapsia. Koulukoti on ns. lasten vankila. Sellaisia ihmisiäkö halutaan sitten kasvattaa tähän maahan!
Tapaan työssäni paljon ihmisiä, joilla koulukoti on aloittanut uran laitoksissa. Ja kun he minua tulevat tapaamaan niin silloin jo vankilan ovet avautuneet.
Kyllä tuon ikäinen lapsi voi kiintyä vielä vaikka kehen! Se on parempi, että hän silloin kiintyy sisaruksiinsa tai sijaisvanhempiin kuin kavereihin lastenkodissa! On julmaa ajatella, että vasta 14-vuotias lapsi on ns. lost case.
Kaikkia ei voi pelastaa se on totta, mutta millainen tämä maailma olisi jos ei voisi edes yrittää! Itse koen jokseenkin raadollisena ajatella, että vain alle kouluikäisiä lapsia voisi ottaa sijaislapsiksi, koska heillä ei ole vielä ns. minuus niin voimakkaana kuin teini-ikäisellä.
Monilla ihan tavallisessa perheessä kasvaneilla lapsilla on yläasteella vaikka mitä ongelmia, mutta heidän vanhempansa eivät luovuttaneet. Sittemin heistä on kasvanut ihan normaaleja ja onnellisia veronmaksajia. Lastenkotilapsilla ei sellaisia vanhempia ole elleivät biovanhemmat jaksa olla voimakkaasti mukana. He päätyvät sitten koulukoteihin.
lakkauttaa koulukodit lapsen kehitykselle vahingollisina laitoksina. Onhan se lapsen oikeuksien vastaistakin sijoittaa lapsi tuonkaltaiseen rangaistuslaitokseen ilman tuomiota.
Minulla pisti silmää biopuolella tilasto, jonka mukaan teini-ikäisten lasten huostaantotot ovat suurelta osin omien vanhempien pyynnöstä tapahtuneita. Minusta yhteiskunnan ei tule lähteä sellaiseen leikkiin mukaan, missä biovanhemmat pyytävät ottamaan lapsensa huostaan esiintyen muka hyvinä ja lastaan ajattelevina vanhempina tämän pyynnön tehdessään. Kyseessähän on oman lapsen hylkääminen, eikä suinkaan mikään laupeudenteko lastaan kohtaan. Huostaanotto ei saa olla mikään laiskojen ja tunteettomien vanhempien hellittelyautomaatti, vaan mielestäni pitää dokumentoida tuomioisuimessa ihan kunnolla noissa tapauksissa, että vanhemmat hylkäsivät lapsi A:n yhteiskuntakoneiston armoille ja pitivät itsellään lapsi B:n. Näille hylkääjävanhemmille, jotka teini-ikäisestä lapsestaan luopuvat omasta tahdostaan tulee määrätä sakkorangaistus ja ainakin heidän pitää itse maksaa se hoito yhteiskunnalle, joka heidän puolestaan heidän lapsensa sitten hoitaa. Samalla heidän maineensa pitää viedä, heidät pitää profiloida sellaisina kuin he oikeasti ovat, eli lapsensa hylkääjinä. Ei ihme, jos noin kaltoin vanhempiensa taholta kohdeltu teini ajautuu rikollisjengiin. Ja näistä teini-ikäisistä huostaanotoista valtaosa oli vanhempien itse pyytämiä. Törkeyden huippu. Ja me pellet vielä maksamme ja sossu on onnesta liiskana kun tapahtui helppo huostaanotto. Uskomatonta, kuinka vähän suomalaisessa yhteiskunnassa ajatellaan lapsen tunteita. Ikäänkuin lapsi olisi kala.
Minullakin on omakohtaista kokemusta - meille sijoitettiin 15-vuotias nuori, omasta tahdostaan, mutta mistään helposta sijoituksesta ei silti ollut kyse. Totta kai olen sitä mieltä, että nuorellekin on hyötyä perhesijoituksesta, mutta onko oikein uhrata perheen nuoremmat sisarukset? Teillä ei ilmeisesti ole teille sijoitettujen nuorten lisäksi nuorempia lapsia ? Miellä on ja oli.
Kokemusta on siitäkin, että koulukoti on ollut nuoren pelastus - ehkä sinä et tapaa näitä nuoria aikuisia työssäsi ?
Meillä on tuon ikäisiä kolme ja he tosin ovat itse olleet myöntyväisiä sijaiskotiin sijoitukselle. Jos kuitenkin sinulle tuo lapsi halutaan sijoittaa niin ota hänet vastaan. Aina kannattaa yrittää!
Teini-ikäisillä on teini-ikäisten ongelmat ja kaverit ovat elämää tärkeämpiä. Tuolle lapselle varmaan kaverit ovat ainoita ihmisiä joihin hän on voinut todella kiintyä. Yritä edes tarjota hänelle mahdollisuus kiintyä aikuisiin, että hän saisi hieman paremmat eväät elämään.
Siitä voi tulla pitkä yritys, mutta yritä ainakin!
että teille sijoitetut nuoret tulivat omasta tahdostaan. Tämä aloituksen nuori ei itse halua. Eihän teillekkään sijoitettu, kertomasi mukaan, paria sellaista nuorta, jotka eivät halunneet tulla. Näin muistelen.
varmuudella alussa ainakin, jos lapsi jotenkin pakolla yritettäis sijoittaa. Kuitenkin olen myös sitä mieltä, että voihan sen mahdollisuuden aina tarjota ja toivoa, että lapsi siihen tarttuisi.
Ei siinä mielessä kannata ehti antaa periksi.
Kukaan ei totakaan voi ennustaa. Jospa vaikka lapsi kuitenkin salaa toivoisi, että tavallaan pakotettais, ettei tarvis itse niin vaikeaa päätöstä tehdä.Toisella puolella ne kaverit, siis jengi, josta eroaminen monissa jengeissä on rangaistava teko ja toisella jouku saakeli tavis sijariperhe, jossa olis niin pirun turvassa ja huolia vailla. ei sellasta voi mitenkään valita.
Silloinhan myöntäis olevansa itsekin vaan tavis, joka tarvii rakkautta, turvaa ja rajoja.
Olet Amalia aivan upea sanoiksi pukija.
Ovet ovat raollaan nuorelle, olleet jo 3kk.
Yllätys!
Viikolla hän itse pyysi päästä vkl:si kotiimme
ystävänsä kanssa!
Olen tosi iloinen, että saitte lopulta nuoren innostumaan! Ehkä juuri se, että ovet ovat avoinna on häntä innostanut!
Usko tai älä niin se on arvoista. Juuri tänään yksi teineistämme sanoi, että hän oikeasti tykkää olla meillä. Siitä tuli todella hyvä mieli etenkin kun tietää teini-ikäinen ei taatusti jää jos ei viihdy!
Pidän peukkuja, että visiitistä tulisi pitkäaikaisempi! Voihan olla, että lapsi on testannut miten pitkään teidän kiinnostunut lopulta kestää. Hylätyt lapset eivät osaa ehkä ajatella sillä tavoin kuin ns. normaalin perhe-elämän kokeneet. Meille sossut sanoivat, että jos lapsi ei heti sano haluavansa kokeilla niin ns. siirrytään seuraavaan. Mukavaa, että teillä tilanne oli toisin.
lapsen kahdesta paikasta valitsemaan toisen,toista paikkaa lapsi ei edes nähnyt.
uteliaisuus sitten hänellä lopulta voitti.
Älkää nyt sitte vaan yrittäkö liikaa, eli olekaa just niin kun teillä ollaan.
Valottakaa pikkuhiljaa ikäänkuin ohimennen jutuissanne, minkälaiset säännöt teillä on ja tulis olemaan jos nuori teille muuttaisi.
Eli mitä suunnilleen saa ja mitä ei.
Kuitenkin niin, ettei tule luettelomaisesti, vaan aina kun puhe siihen suuntaan kääntyy.
viljelkää huumoria, jos sen käyttö kotonanne on normaalia ja sallittua. Ts. antakaa itsestänne joku muu kuin tiukkiksen kuva, jos ette sii ole tiukkiksia. Jos taas olette, niin olis parasta tehdä "parannus", jos nuoren kanssa meinaatte pärjätä.
Tämä ei kuitenkaan tarkota, että pitäis olla lepsu jakaiken salliva. Rajat pitää olla, mutta nuorta pitää myös ymmärtää ja parasta olisi muistaa, miltä itsestä tuntuu ja miten ajatteli, kun oli saman ikäinen. Muisti ei saa siinä kohtaa pätkiä.Hyvin se menee. Pidän peukkuja, että haluaa tulla uudestaankin ja pidemmäksi aikaa ja lopulta haluaa jäädä. Hiljaa hyvä tulee.
Varmasti nuori on varuillaan, koska ei halua enää uusia pettymyksiä.
Kyllä olis syytä olla ihan oma aito itsensä vaan. Kukaan ei jaksa pidemmän päälle teeskennellä muuta, kuin mitä on, ja jos tyttö päättää tulla ulkokultaisuuseen perheeseen, niin hän joutuu pettymään ajan myötä kun nimet on saatu paperiin. Muutenkin, jokainen nuori ja jokainen ihminen arvostaa aitoutta ja rehellisyyttä, vikoineen päivineen. Jos naamion takaa paljastuukin parin kuukauden päästä tytölle toinen olento, niin se saattaa olla kohtalokasta nuorelle, jo paljon kärsineelle tytölle, joka ei sen jälkeen enää luota mihinkään. Lapsi on syystä varauksellinen, hänellä on terve itsesuojeluvaisto aikuisia lipeviä ihmisiä kohtaan. Älkää pettäkö häntä yhtään.
parasta vaan on olla alusta asti, aito oma itsensä, paitsi, että itseäkin voi tarpeen vaatiessa muuttaa ja koulia. Joustavuutta tarvitaan joka tapauksessa.
yllätyskin.
Nuori kysyi yllättäen milloin voi muuttaa!
Sitä jos mitä olemme me, ja moni muukin, odotelleet. Vaikka heti.
Elämme jännittäviä aikoja.
vai ihan tavallinen, suloinen ja vilpitön ystävä paljon kärsineelle nuorelle.
"tavallinen, suloinen ja vilpitön ystävä"
suloinen ystävä...
voi luoja, kyllä tuo muija on sitten pimee. ja lässy lässy.
ja hyvin käyttäytyvän ystävän halusi nuoremme yökylään kotiimme. Mukava tuttavuus.
Hymyssä suin olemme.
mustasukkainen sijoitetun lapsen ystäville ja suuna päänä haukkumassa kaikkia lasten ystäviä vaarallisiksi jenginuoriksi, jotta ainoaksi oikeaksi "kaveriksi" jäisi palvottu ja pyyteetön aikuinen pelastajasijari. Kaikki yhteydet vanhoihin kavereihin pitää katkaista, koska he ovat huonoa seuraa aikuiseen sijarikaveriin verrattuna ja vievät sijarin ja sijoitetun kallista yhteistä aikaa ja häiritsevät kiintymyssuhdetta. Narsistinen sijari toi ähky, an mun kaik kestä on, koska noin nyppii ajatuskin sijoitetun lapsen hyvästä ja kivasta ystävästä.
olette näemmä läpäisseet ensimmäisen "testin".
Rauhallinen eteneminen asiassa, ilman painostusta näköjään kannatti.
Voitko vielä kertoa onko kysymyksessä tyttö, vai poika. 14 vuotiaana heissä on usein kypsyydessä hyvinkin suuria eroa.
Toivotaan, että kaikki nyt etenee toivotulla tavalla, eikä mitään isompia takapakkeja tule. Jotain tulee aivan varmasti alkuihastuksen ja innostuksen jälkeen, mutta siinä vaiheessa, kun nuori eka kerran uskaltaa sanoa sulle jotain vastaan, niin voit olla vain tyytyväinen, se on merkki siitä, että on kotiutunut ja tuntee asemansa teillä jo niin vahvaksi, että uskaltaa kritisoidakin jotain.
Ystävällä on suuri merkitys paljon kärsineelle nuorelle ja tuo ystävä tunsi vastuuta ja halusi tulla ystävänä paikan päälle tsekkaamaan, mihin oloihin hänen ystävänsä kaavaillaan muuttavan. Fiksusti teitte, kun yökyläläisen ystävän otitte kattonne alle. Tämä varmaan on todennut kanssa, että ok. Olisikin suuri virhe mennä morkkaamaan lapsen ystäviä, se on loukkaus lasta kohtaan. Teitte fiksusti, kun olitte ystävälle ystävällisiä.
niin on tyytyväisen oloinen nuori kun vihdoin uskalsi, tai mitä lie, sanoa "tahdon".
kiitos kohteliaasta kannustuksesta.
ei ole mustasukkainen yhtään kenellekään, on vaan sitä mieltä että helinäkeiju on pipi päästään.
kaikkea hyvää uudelle aloittajan perheen sijaritytölle, hyvä siitä tulee.
soon moro.