Laitoin kysymykseni vääreälle palstalle.. Täällä lienee vierailee myös vanhempia, jotka ovat antaneet lapsensa adoptoitavaksi.
Olisin halunnut kysyä, jos saisitte vielä valita - vaikka 5,10,15 tai 20 vuotta myöhemmin, haluaisitteko lapsenne takaisin ja purkaa adoption?
Täällä alkuperäinen kysymys:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000028691300
Minusta vaan on käsittämätöntä, ettei kukaan kyseenalaista sitä etteikö adoptiota voisi purkaa..
Minä uskon että jos halu löytyy - löytyisi keinotkin (nimittäin siihen, että miten lapsi kokee sen traumaattisena kun joutuu vaihtamaan TAAS vanhempiaan)
Mutta siis eikö kukaan biovanhempi haluaisi purkaa adoptiota?
Olisin halunnut kysyä, jos saisitte vielä valita - vaikka 5,10,15 tai 20 vuotta myöhemmin, haluaisitteko lapsenne takaisin ja purkaa adoption?
Täällä alkuperäinen kysymys:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000028691300
Minusta vaan on käsittämätöntä, ettei kukaan kyseenalaista sitä etteikö adoptiota voisi purkaa..
Minä uskon että jos halu löytyy - löytyisi keinotkin (nimittäin siihen, että miten lapsi kokee sen traumaattisena kun joutuu vaihtamaan TAAS vanhempiaan)
Mutta siis eikö kukaan biovanhempi haluaisi purkaa adoptiota?
Vastaukset 18
Vanhimmat
niin hänen tulee ymmärtää, että hän ei voi myöhemmin vaatia adoption purkamista. Samoin myöskään ottovanhemmat eivät voi vaatia adoption purkua. Jos sen sijaan adoptiolapsi itse aikuistuttuaan haluaa, että adoptio puretaan ja alkuperäinen lapsi-vanhempi suhde palautetaan, niin mielestäni tämä pitäisi olla mahdollista.
Kaikki adoptiot eivät ole onnistuneita, sillä adoptiovanhemmat eivät useinkaan ymmärrä aivan toisella mentaliteetilla varustettua ottolastaan. Ja usein veri on vettä sakeampaa.
vaan kysyttiin haluaisiko purkaa.
enimmäkseen.Tietty haluaisi purkaa adoption,kukako ei omaa lastaan haluaisi.
mutta järjen tasolla ei. Adoptio aiheuttaa kyllä aina biovanhemmille suuren trauman, joka ei parane koskaan.
Olen aina ihmetellyt, että onko esim. nuori äiti synnytyksen jälkeen sellaisessa mielentilassa, että voi vastuullisesti päättää tuollaisista asioista. Myös raskausaika on melkoista tunnemyrskyä hormoniheilahtelujen takia.
Varmasti moni saattaa ajatella asiasta toisin sen jälkeen kun tunnetaso on vakiintunut ja asiasta aikaa kulunut.
En pysty kuvittelemaan, että itse olisin lastani adoptioon antanut. Mutta jos kuvitellaan, että sellainen olisi tapahtunut, niin ihan varmasti haluaisin purkaa jälkeen päin.
Niin sitä minäkin.. että eikös itse kullakin se hormonimyrsky ole melkoinen raskausaikana ja eteenkin synnytyksen jälkimainingeissa?
Jos vielä kyseessä on nuori nainen sekavassa elämäntilaanteessa, ilman tukea poikaystävältään tai vanhemmiltaan...Ei töitä tai vakituista opiskelupaikkaa saati sitten asuntoa. Kyllä minä ainakin olisin epätoivoinen. Eikä minua tarvitsisi paljoakaan painostaa siihen että kuvittelisin lapsen olevan onnellisempi jonkin toisen kanssa.
Vasta kun elämä olisi nimenomaan vakiintunut, uskaltaisi katsella taaksepäin, että mitä on tullut tehtyä..
Lapsenhan saa luovuttaa 8 vkon iässä aikaisintaan, olin jostakin lukevinani. Minusta aika on aivan liian lyhyt.. Minä muistan ainakin olelleeni lapsista pöyllyssä valvomisen ym. vuoksi sen puolisen vuotta.
Miksi ihmeessä näitä ei voi purkaa? En edelleen ymmärrä.
..on tainnut määritellä sen niin että adoptio on purkamaton.
milloinkaan voisi unohtaa.
tasan tarkkaan niin monia juttuja, missä jo 3 viikkoinen lapsi on annettu adoptioon (oli jossain lehdessä, oli soitettu perheelle, että nyt saatte hakea tytön itsellenne, heillä oli yksi yhteinen lapsi, silloin 3v ja äidillä kaksi isompaa lasta) ja jo heti syntymän jälkeen poika, (joka oli luvattu perheelle jossa oli kaksi adoptiotyttöä jo, ennen pojan syntymää, vaikka sijarit olisivat ottaneet koko paketin silloin) jossa äiti näki lapsensa sektion jälkeen ja sitten ei ikinä, siitä on aikaa jo yli 11v!
Näin se toimii Suomen sospuoli!
Asiat ovat tosia, turhaa epäillä mitään, todisteet on olemassa ja sillä sipuli!
oikeustajun mukainen, on se muutettava pikaisesti. Laki on tehty naisenalistamis-köyhyys-äpärä-häpeä-uskonnollisuus-
seksinkielto-aikakaudella. Nykyisin ei naisia pitäisi kohdella alentavasti, syrjivästi ja ylhäältäpäin määräillen. Eikä lapsilta saa riistää oikeutta omaan vanhempaan.Laissa olisi huomioitava äitiysajan erityisyys, josta synnyttämättömällä ei ole aavistustakaan. Tämä pitäisi liittää nykypäivänä naisen oikeuksiin.
Adoptiovanhemman etu tietenkin olisi kuollut bioäiti, joka ei ikinä häntä ja hänen onneaan tulisi häiritsemään.
hyvä, jottei mene synnytys-saliin ja laita suojavaatteita päälleen, jotta voisi avustaa syntyvän lapsen suoraan nuorelta synnyttäjältä synnytyspöydältä toisen syliin.
Luulisi koulujakäyneenä tietävän jotta ei ajatukset varmaan ole ihan "jokapäiväisellä" tasolla, kun vauvelia ulos työntää.
suositun Pelan juttu!
Perheell sanotiin, että ei koulussa oleva lapsiäiti voi hoitaa lastaan, on jo etsitty uusi koti syntymättömälle lapselle!
Vaikka s-perhe olisi hoitanut lapsen kun pikkuäiti kävi koulua!
Tätä se on sovittu sijoitus, joko s-lapselle tai hänen synnyttämälleen lapselle, lastenkoti olisi antanut heidät yhdessä meille, mutta PELA EI!!
abortin tekijät. Vie aloituksesi kaikille muillekin äidit ja isät otsikon alle ja kysele adoption ja abortin mahdollisista katujista. Abortin tekijät on sentäs murhan tehneet, ja hyvässä lykyssä vuoden päästä on uusi lapsi, joka on pidetty tai adoptoitu ja seuraava on kas kummaa kelvannut itsellä pidettäväksi. Selvennän, etten ole tehnyt itse kumpaakaan.
Kuulostitpa jotenkin tylyltä.. Jos nyt kirjoitettuna voi kuulostaa joltakin
Kommentti vain tuohon että kuolemalle (abortille) ei enää jälkikäteen kyllä voi mitään. Adoptiossa lapsi on vielä elossa.. eli mielestäni kyse on eri asiasta
valintojen uudelleen valitsemisesta mielestäni tiedustelit. Lapsi on poissa äidiltään molemmissa tapahtumissa ja äiti on päätöksen tehnyt molemmissa tapahtumissa. Luopunut lapsestaan. Abortin tekijät riistäneet vielä hengen lapseltaan. Vaikkei asialle mitään enää voi, niin vastata voi onko omatunto mitenkään reagoinut ajan myötä.
lapsen poisantamiset tapahtuvat painostuksen alla ja äidin onnettomuuden keskellä. Naiselle ei anneta mahdollisuutta tehdä ratkaisua sellaisessa henkisessä, fyysisessä ja sosiaalisessa tilassa, jolloin hän olisi kykenevä tekemään itsenäisesti itselleen ja lapselle oikean ratkaisun. Lasten suojeluun pitäisi äidin osalta liittää myös naisen suojelu.
valaistaan, että miltei 100-prosenttisen poikkeuksetta abortin läpikäyminen on valtavan raskas asia, joka helposti seuraa naista läpi koko loppuelämän...
Minusta aika törkeää edes kysellä tuollaista, onko omatunto reagoinut. Vaikka asia ei minua koske, uskon sen olevan erittäin vaikea päätös, kuka hyvänsä siihen nyt päätyykin.
Olen muutaman kerran vilkaissut abortti-palstalle ja sinne jos mihin tarvittaisiin aivan ehdottomasti valvojat.
Nyt kyllä tulkitset viestit ihan omien silmälasiesi läpi. En kysynyt että onko omatunto vaivannut. Se ei ollut kysymykseni. Lueppa uudelleen
Toiseksi, mielestäni voi kysyä mitä vaan, myös sitä vaivaako esim. mainitsemasi abortti.. (Jos kysyy sitä oikealla palstalla eikä esim. täällä
Voihan se olla ettei kaikkia vaivaa..