lukiessani jäin pohtimaan...minne nämä kaikki koirat menevät?Suomessa syntyy,lisää tuodaan vaan kysyntää aina vaan piisaa!Ei kai nyt moneltakaan ihmiseltä tämän kokoisessa maassa samana päivänä koira sentään kuole ja useilla on vaan se 1-2 koiraa(ja hyvä tietty niin)
Monella on toki useita koiria mutta eikai nyt rajattomasti viikottain uutta osteta.Hyviä ehdotuksia ja veikkauksia kuulen mielelläni samalla kun pohdin itse vastausta =)
Monella on toki useita koiria mutta eikai nyt rajattomasti viikottain uutta osteta.Hyviä ehdotuksia ja veikkauksia kuulen mielelläni samalla kun pohdin itse vastausta =)
Vastaukset 48
Vanhimmat
En mitään ehdotuksia osaa antaa, muuta... veikkaan...että kyllä kohta seinä tulee vastaan kääpiöroduillekkin...pakkohan se on, jollei ihmiset ala sitte kuoppaamaan koiriaan ennenaikojaan...
vetävän niin paljon että pakostakin tulee mieleen että lopetaanko myös pitovaikeus kääpiöitä?Esim omistaja kyllästyy seiniä ja sohvia merkkaavaan koiraansa ja?
...sitten etsitään uusi pieni *muotirotu...
on vaikka merkkaileva uros...lopetetaan ja otetaan narttu ja toivotaan elämän hymyilevän!Sama sitten mikä se ongelma on,joskushan noista saa lukea kun joku pieni kääpiö on saanut kaiken niin periksi ettei isäntäväellä ole asiaa vaikkapa sänkyynsä tai sohvaan tai tulee hammasta =( Ja sehän on aika sietämätöntä pitkän päälle ainakin minusta.
tuohonkaan teoriaan :), kääpiökoirat ovat yleensä omistajilleen hyvinkin rakkaita....vaikka eivät aina niitä helpompia tapauksia .
mutta silti piikkiä heilahtaa näin se vaan on.Ja täytyyhän asian olla niinkin ettei kaikki kääpiötkään siihen maailman parhaaseen ja eläinystävällisempään perheeseen päädy,sehän olisi sula mahdottomuus "pahat ihmiset ostavat vaan isoja koiria" You know =)
Se varmaan pitää paikkansa, joka koossa. Jotenkin tuntuu että se omistajan ajatusmaailma on monasti aika kummallinen.
silloin tällöin olen onnistunut kaivamaan esiin alueellisia lopetustilastoja rotukoirista vuosittain,isoja määriä on joissain roduissa että ei kai kaikki ainakaan oikeasti sairaita?Tai vanhoja sen puoleen.Olen muistaakseni lukenut aika tuoreen(siis en muista oliko tämän vuoden vai 5 vuotta vanha)artikkelin siitä että rotukoiria,nuoria sellaisia lopetetaan enemmän kuin koskaan luonteen vikojen,käytöshäiriöiden,eroahdistusten ym takia.
Etkö todellakaan tiedä
27.8.2007 - kirjoittanut: umalehtinen - Lue koko
miten kovia ihmiset toisilleen ovat nyky yhteiskunnassa????? Kääpiökoirasta/seurakoirasta on valtavasti seuraa, sillä juuri kääpiö/seurakoiria ostetaan juuri sen seuran vuoksi. ne ostajat kun ovat juuri niitä keski-ikäisiä ja heitä vanhimpia ihmisiä....
Kääpiökoirat ovat omistajilleen yleisesti ottaen paljon enemmän kuin koirat yleensä. Paperillisten omistajat eivät helpolla lähde kuten heität siihen piikin heilutukseen tai lykkäämään sitä koiraansa kiertoon.
Tällä pennutus,ja kasvattaja määrällä jokaisella suomalaisella pitäisi olla jo koira,ja lisää hankinnassa....
Tämä iloinen, huumorintajuinen, ja sanojensa takana pysyvä ihminen,(itse mainostaa itseään) ei sitten pysynytkään sanojensa takana :=) ?
juuri taas kävi.Tuollaista sanojensa takana pysymistä ei voi kylläkään kovin uskottavana pitää kun ihminen aina poistaa kirjoittamansa muutaman tunnin päästä mutta pakkohan sen oli,olisi muuten leimaantunut roturasistiksi sillä *kääpiökoirat ovat omistajilleen läheisimpiä kuin isot koirat* LOL
Muut koirat eivät ole minkään arvoisia.Loistavaa Umalehtinen.Olen tätä palstaa kauan lukenut eikä kukaan muu poista sanomisiaan yhtä ahkerasti ja vakaumuksella,aikuisen ihmisen toki luulisi tietävän mitä sammakoita on soveliasta päästää suustaan (tripla LOL)
mutta myönnettävä on että keskusteluista se vie ikävästi pohjan pois =(
Kommentoin Umalle kuinka hemmottelen leonberginkoiriani niin nyt nekin viestit on poistettu. Ja yömyöhään laitoin vielä (Kun ulkona oli koirien kanssa niin ihanaa). Monikaan ei ehtinyt varmaan lukea. Laitoin siihen miten hemmottelen koiriani (en jaksa nyt toistaa) ja se ettei isoja koiria voi ratikkaan syliin ottaa ei haittaa yhtikäs mitään sillä ratikat kun sattuvat olemaan yli 700km päässä, mutta lääniä metsässä samoamiseen ja uimiseen riittää. Ja minä keski-ikäinen akka puhun koirilleni ja ne vastaavat. Toinen tykkää nukkua lattialla viileessä ja toinen tykkää ylimääräisessä sängyssä (kuorsaten). jne. jne. (En jaksa kirjoittaa kaikkea uudestaan. Oli sitten koira kun koira kokoon katsomatta minulla niin hemmottelen sitä. ¤:)
Ja, ikävää oli viestien poisto koska kommentoin täällä ekaa kertaa. Kaksi viestiäni katosi. ¤:(
sanoa että ehdin lukea viestisi =)Aamulla ketju jatkui ja nyt kaikki on poissa...
aamulenkin jälkeen sinunkin viestisi, minulle isommat koirat ovat aina tuntuneet läheisemmiltä, se vain on niin. Sydämeni sulaa välittömästi kun pyreneittenkoira tunkee syliin kuten kävi pari viikkoa sitten. :) Kääpiökoiriin kun en ole tottunut, olen huonompi tekemään tuttavuutta niiden kanssa. Omasta mieltymyksestä ja tottumisesta ja elämäntyylistä kai se on kiinni. Varmasti meistä useimmille oma koira ei ole "vain koira", vaan se on ystävä, sen kanssa tosiaan jutellaan ja kommunikoidaan. Että koira ei mahdu taskuun tai kainaloon ei kyllä sano mitään omistajan ja sen läheisyydestä. Olisin kysynyt, miten kääpiökoira siis voi olla omistajalleen enemmän kuin jokin isompi seurakoira, mutta en ehtinyt. Jos minun pitäisi esittää väite siitä, mikä rotu on lähimpänä omistajaansa ja minkä kanssa jaetaan eniten, siis ihan KAIKKI, niin sanoisin ihan suorilta saksanpaimenkoira. Sehän on minun kokemus, oikeastaan ero saksanpaimenkoiran ja sen omistajan välillä on aika häilyvä, he ovat aika lailla yhtä. ;o) Luulen että kaikille yhdelle rodulle uskollisille ihmisille se oma koira ja muut senrotuiset ovat niitä joiden kanssa saadaan paras kontakti aikaan. Ne "juttelevat" kaikkein eniten - koska niiden juttelua on oppinut tulkitsemaan!
Mulla noita on ollut erikokoisia, ja oma mielipiteeni on, että kaikki koirat on ihania tavallansa (siis kaikki, ei vaan omani),
itse olen sitämieltä, että nuo isommat on meillä aina ollut "ihmistä" lähempänä..ovat jotenkin sanoisko *järkevämpiä/kuuntelevia..ja niistä on minua lähempänä rottis ja isovillakoira...kyllä nuo pienetkin mukavia on, mutta aivan erilailla..
rehellinen ihminen vois vain yksinkertaisesti myöntää, että tuli toisiin ajatuksiin, eikä poistaa viestejään, ikäänkuin todisteaineiston hävittämiseksi. Täällä on moni rustaillut vastauksia yömyöhällä, ja sitten joku saa poistettua koko ketjun. Morrr!!!
Ymmärrän poistot, ja poistan itekkin, jos provot alkaa tahallaan ilkeillä ja häiriköidä,
mutta tässä keskustelussa ei noita häiriköitä ollut.
Minulla on ollut saksanpaimenkoiria, lassie, Akita, corgi, rotweiler ja leonberg-koiria. Kaikki koirani ovat keskustelleet kanssani, vastanneet kysymyksiin. Tämä vanhempi leonbergi osaa jopa sanoa haukotellen (kysymykseeni haluatko): Haaluan / Haluuun ("selkeällä suomenkielellä, kunhan on esim. ruokakippo tarjoiluvalmiina tai juustosuikale käsissä). /Pitäisi saada kamerakännykkä että saisin sen Youtubeen. Sieltä voi muuten etsiä puhuvia koiria ja kissoja. Ja telkkarissa oli kerran uutisissa irlanninsetteri joka osasi puhua myös "suomea".
Koiran keskustelutaitoa voi kehittää. Itse haukotellaan ensin äänekkäästi ja kun koira haukottelee, haukotellaan heti perään äänekkäästi uudestaan. Pian karvainen ystäväsi haukottelee myös äänekkäästi. Sitten kun kysytään esim. haluatko, vastataan itse ensin haukotellen: Haluuun... ja sitä rataa...
Hauskaa oli kerran kun kysyin koiralta haluaako juustopalan, niin koira haukkui ensin kerran kovaäänisesti. Minä sanoin koiralle ettei saa huutaa. Koira sanoi ihan hiljaa kuiskaten "haluan", esitin kysymyksen uudelleen ja koira sanoi vähän kovemmin saman.
Ihan tosi menkää katsomaan YouTubesta: Talking Dog
Akitasta sen verran että se osasi aivastaa käskystä. Auton pakokaasut ja tupakka saivat sen aivastamaan. Silloin keksin sanoa aivasta ja aivastin mukamas itse. Montaa kertaa ei tarvittu, että koira aivasti, kun sanoin aivasta. Mutta palkkio oli saatava siitä.
Lassiekoirani taas osasi kuiskata; Vuvh ja kun sille sanoi irppaa, se väläytti hurmaavan hymynsä että ihan etuhampaat näkyivät, mutta ei paljastanut raateluhampaitaan.
Koiratkin osaavat apinoida omistajiaan. Turhaan ei sanota että millainen omistaja, sellainen koira. Monesti tuo pitää paikkansa.
Hei laitan tähän vähän linkkejä puhuvista koirista:
http://youtube.com/watch?v=uemP-nbgigs
http://youtube.com/watch?v=wYNKH0Ou9vM
http://youtube.com/watch?v=riT6ku1DoJI
http://youtube.com/watch?v=3ERSFuSm4rY
http://youtube.com/watch?v=cc2hnupC_6E&mode=related&search=
http://youtube.com/watch?v=gXm6M8m0I-A
http://youtube.com/watch?v=ukXqrQl4_dc
Ja tämä oli muuten vaan hauska juttu:
http://youtube.com/watch?v=58CZcCvwND4
(Mun lassieni oli samanlainen)
Lisää löytyy ja varmaan vielä parempiakin. Niitä on paljon.
Nyt pitää lopettaa.
Toivottavasti nämä videot osoittivat myös sen kuinka isompienkin koirien kanssa voi keskustella ja pitää hauskaa.
jos alkaa törkeyksiä tulemaan ketjuun mutta muutoin voisi antaa olla mitä sitten onkin kirjoittanut.
En ehdi katsomaan videoita nyt, mutta minua naurattaa kanssa koirani haukotukset, joista on tullut entistä pitempiä, äänekkäämpiä ja vivahteikkaampia. Kaikkein ihanin niistä on se "JESS, sä nousit siis ylös tänäänkin!!!" -haukotus. :) Ja erilaisia urinoita ja murahduksia sillä on parin vuoden aikana tullut niin paljon että pystymme käymään pitkiä keskusteluja. Lopulta se yleensä päättyy aivastuksiin ja kaulan ravistuksiin, eli jossain välissä tulee mitta täyteen ja koira kysyy että no ruvetaanko me oikeesti toimimaan vai jauhetaanko tässä p**kaa loppupäivä.
Hihi... mutta on meillä varaa petrata siis. ;) Kyllä kai nuo kävelevät ruokahalut lopulta saa puhumaan vaikka ranskaa, jos ei anna ruokakuppia eteen ennen kuin sanovat Bonjour mademoiselle.
Minäkin olen niin kova puhumaan, että kaikkien ystävieni lapset ovat oppineet hyvin aikaisin sen puhumisen taidon, ettei ole ihme jos koiranikin oppivat jo keskustelemaan ymmärrettävästi. Oma lapseni myös puhui aikaisin mitä ihmeteltiin. Kannattaa siis höpöttää lapsille ja koirille.
on ollut erikokoisia, niin kokonsa kuin luonteensakin suhteen. Kaksi pikkukoiraani olivat hauskoja vesseleitä, vaikka toinen niistä olikin nuorempana selvä tarkkailuluokkalainen.
Koirat ovat niin omia yksilöitä nekin. Mikä sen herttaisempaa, kuin emäntäänsä nojaileva pikku lamppuharja. Kyllä siinä suhteessa löytyy molemminpuolista rakkautta niin, että säkenöi. Minun elämäni koirat ovat kuitenkin sieltä isojen terrierien osastolta.
Airedalenterrieri ja Irlantilaistyyppinen Vehnäterrieri.
Siinä ne kaksi ylitsemuiden minulle.
Mun lapsuusnaapurissa oli laulava saku, kun isäntänsä soitti huuliharppua, niin koira istui viereen laulamaan.
Jotkut mun isovillakoirat oli kovia juttelemaan,
sellasella kurkkuäänellä....mutta eipä noista varmaksi tiennyt mitä sanoivat...
Mun yx rottis osasi hymyillä käskystä, ihan ilman palkintoa. Hississä naapurin pieni tyttö aina sano, et käske sen taas hymyillä, ja minä sanoin koiralle että "hymyile, ja koira näytti koko komean purukakustonsa...
lassieni ilman palkintoa sanasta; irppaa.
Rotikat on muuten ihania koiria. ¤;)
Mutta erään metsästyskoiran kasvattajan mukaan niitä jopa ammutaan suutuspäissään kun koirasta ei tullut mitä piti. Metsästyskoirille sattuu tapaturmia runsaasti.
Metsämiehen muijana olen kuullut näitä ikäviä piti lopettaa juttuja, kun oli huono metsällä.
Surullista.
sattunut varsinkin ennen paljonkin,nykyään kai hieman harvinaisempaa sentään?Mutta metsästyskoirat ei nyt ole kuitenkaan niitä suurimpia "kulutusryhmiä"joita tässä nyt pohdiskelen kun niitäkin syntyy vähemmän kuin kääpiöitä vaikka 5 iso ryhmä on.
Yksi äijä ampui ajokoiran, kun oli muka mennyt piloille synnyttäessään sekarotuisen pentueen.
Ensin kuitenkin listi pennut , emon katsellessa vieressä. Tekisi mieli räkäistä päin äijän pärstää.
uskomus on että narttu voi mennä "piloille"jos sen astuu vääränrotuinen tai seropi..todella pas**maista.
taustalla samaa, eli pettymys. Koira ei vastaa odotuksia, jotka ovat voineet olla epärealistisiakin. Annetaan heti periksi.
Koira voi osoittautua "suuritöiseksi", jos tulee sairauksia ei satsata niiden hoitoon, vaikka olisi hoidettavissa. Viedään helposti piikille.
Nykyään puuttuu pitkäjänteisyyttä, kyllästytään pian asiaan kun asiaan.
vaikka koira olisi kuinka pieni ei se välttämättä ole helppo!!!!Esimerkiksi joku eroahdistus(nykymuotia)koira,sama se räksyttääkö kerrostalossa kaiket päivät iso ja kumea ääninen vaiko pieni ja kimeä-ääninen,samalla tavalla omistaja joutuu asialle tekemään jotain ja no,toiset tekee ja toiset luovuttaa,siis tämä esimerkiksi,monia syitä voi olla.
aivoinvaliidejä idiooteja vain "tietämättömiksi":-D
Muistan yhden vanhemman pariskunnan joka lelli pientä kääpiökoiraansa, niin etteivät sitte päässeet mihinkään ilman koiraa, aina piti olla jompikumpi paapomassa koiraa, saunassakin joutuivat käymään eriaikaan kun ei tuota voinut jättää yksin, kun ulvoi suoraa huutoa jos jäi yksin kotiin (kerrostalo). Kukaan ei tuota koiraa pystynyt hoitamaan, kun ei hyväksynyt ketään
..että niin läheisiä he olivat...
aikanaan tuo koira sitte jouduttiin piikittämään, kun nuo omistajat sairastelivat ja joutuivat välillä sairaalahoitoon yhtäaikaankin...
tavannut joitain pilallehemmoteltuja kääpiökoiria, siitä kai se minun varauksellisuus niitä kohtaan on peräisin, jos ne pyörivät jaloissa kuin herhiläiset ja räkyttävät niin tuntuu että minä en osaa ollenkaan puhua sitä "koiraa" mitä ne puhuvat. Yksi oli ostettu lapsenlapselle, mutta koska tytöllä oli koko ajan niin kiire, niin sitä lellittiin mummon luona, siellä se asui. Koira pyöritti koko huushollia, ihan joka ikisen pienen asian tekemisessä oli otettava huomioon koira. Isännän piti herkuilla pitää sen huomio muualla, jotta emäntä sai viedä pyykit kuivumaan, koska koira ei päässyt mukaan ulos sille puolelle taloa. Ja minusta tuntuu että näitä on valitettavan paljon, otetaan kääpiökoira eikä sitä oikein pidetä "koirana" siinä mielessä kuin isompaa koiraa. Ei tietenkään voi yleistää! Olen ihan rakastunut yhden ystäväni kääpiösnautseriin, se on hurmaava hauva jolla on hyvät käytöstavat, ja elää täyttä koiranelämää tunturissa retkillä mukana viilettäen. Se ei väsy KOSKAAN. Paitsi sitten kun ollaan perillä. Se nukahtaa autoon puolessatoista sekunnissa.
Osa sitä että omat koirat ovat läheisiä, on se että ne hyväksyvät ihmisten tavat, ne eivät kanna huolta minun tulemisista ja menemisistä, vaan luottavat siihen että heidän vuoronsa on pian. Minua säälittää semmoinen koira, joka ei kotonakaan osaa rentoutua, vaan häärää ja tarkkailee ja yrittää "ylipuhua" ihmisiä kaiken aikaa. - Toki vieraammalle hoitajalle on hyvä näyttää missä keksikaappi seisoo ja yrittää selittää, että kyllä me ihan oikeesti saadaan keksi joka kerta kun meidän emäntä on käynyt vessassa tai imuroinut. ;)
aikanaan vanhoissa koirakirjoissa oli tämän kaltaisia kommentteja ihan totuutena esitettynä =)
Niin ihmiset luulivat ja pitkään on nuo kuullut ja luetut uskomukset pitäneet pintansa ihmisten keskuudessa.
Tiedän minäkin sen, että jotkut tosiaan luulevat (vanha uskomus) että jos ajokoiran astuu joku muun rotuinen koira, niin se on sitten pilalla ja ei voi mukamas koskaan saada puhtaita jälkeläisiä. Luulisi jo nyt kaikkien koiranomistajien päivittäneen tietonsa että koira ei ole "pilalla", tiedä sitten.
Ja todella julmaa on lopettaa pennut. Jos olisin ollut paikalla, olisin tarjoutunut ostamaan emän pentuineen. Sitäpaitsi miksi tappoi emä-koiransa? Eikö siitä olisi vielä ollut ainakin ajoon? Joitakin koiranomistajia (tällaisia) on vaikea ymmärtää.
Surullinen tarina. Kertoo paljon koiran isännästä ja koiran asemasta perheessä. En suostuisi myymään tuollaisille koiria mistään hinnasta.
lukeneeni kirjasta sen. Ja sitten kuulemma rotilla sama juttu mukamas. Eli luulo = Ajokoiranarttu ja karhukoirauros saavat keskenään pentuja. Seuraavana vuonna tai sen jälkeen koska vaan Ajokoiran astuu vaikka vahingossa Ajokoira, niin pentueeseen voi mukamas syntyä sekarotuisia (puoliksi karhukoiria) ja ketään ei mukamas voida rekisteröidä sen takia. Näin vanhat koirakirjat selittävät.
linnuilla,ainakin papukaijoilla jotka voi säilöä munasolua ja siitiötä jopa kuulemani mukaan 9 vuotta...jos siinä välissä kävisi toinen sulho niin sitten voisi syntyä "seropi" =)))
Aika kiva sanonta:D, Meillä on tuo paplari ollut jo jonkun tovin...enkä vieläkään oikein ymmärrä täysin kääpiökoira kieltä. Aiemmin on ollut sakemanneja..ja yhteisymmärrys on ollut täydellinen,varsinkin sen viimeisen kanssa...sanatonta kieltä,ja kokoajan samalla aaltopituudella oltiin.
Mutta aamupäivällähän tämäkin topic on menossa kohti kuuta bittiavaruuteen.
Pistin paremmaksi kuin sinä rääpäle. voi dava raukka kun yrität saada suuria kirjoittajamääriä laittamalla tyhjänpäiväisiä huomautuksia - niin tää oli vitsi
ohi?Aihe josta keskustelun aloitin ei mielestäni ollut mitenkään turhanpäiväinen ja jos taas tarkoitit että olen puskista kirjoitellut niin sitten luulet,kuten luulisi sinunkin huomanneen,osaan sanoa asiani ihan nikilläni.
sinistä ja punaista,nyt mä lähden tästä pelistä pois =)
Sano...
sanojen syönti jatkuu ja jatkuu! se niistä poistoista.
pani vielä galleriansaki kii
hohhoijaa..
En tarkottanut sua Dava! :))) Vaan poistoja...