Salaa rakastunut

Olit iloinen piristys työpäivään.. Kaunis nainen jota lukkiuduin joka kerran "salaa" tuijottamaan. Vastasit katseellasi, huomasin sen... Sitten tulit raskaaksi ja säikähdin. :( Lopetin katseet, en halunnut ahdistaa. (Niin kävi minulle)

Voi kunpa sinä olisit juuri sinä.Ne katseet viime päivinä on olleet niin palavia että heikottaa...Kaikki täsmää muutenkin (hoitoala).

Tunsin minäkin. Tee asialle jotain, koska minä en voi. Sillä en tiedä miten saisin yhteyden sinuun. Tiedät missä olen.Rohkeasti vaan.

Jos olet se ketä katsoin ja sinä katsoit minua. Tilanne on hankala. Tunsin heti katsoessani.Miten saisin sinuun yhteyden, kun en tiedä sinusta mitään. Sinä tiedät missä minä olen, mutta emme pysty näkemään. En saa mielestäni sinua. En myöskään tiedä oletko sinä se, joksi luulen?

on teille sopiva treffipaikka. Tai Sumujen silta Linnanmäellä. Miten voi olla noin vaikeaa vuonna 2007 - siis ei 1887?!?!

Vain osa työkavereista tietää sinun taipumuksestasi, minusta ei tiedä kuin kaksi ja toinen niistä olet sinä.Minusta ei näy ulospäin mutta olen sinulle avautunut.Meidän välillämme on suunnaton jännite. En voi olla vilkuilematta sinua koko ajan ja huomaan että teet samoin.
En uskalla missään nimessä tehdä aloitetta koska en tiedä oletko se sinä.

vilkaisin kelloa ja aloin jo hermostua, viisi minuuttia vielä. Katselin kun muut hyöri kahivkoneen ympärillä ja hetken näytti siltä että siinä oli ihmisiä suorittamassa jonkinlaista pyhää rituaalia. Naurahdin ääneen ja samassa lämmin käsi laskeutui olkapäälleni ja pehmeä ääni kuiskasi korvaani, "taas jossain unelmissasi?". Käänsin kasvoni kysyjään ja hymyillen nyökkäsin, hänen kasvonsa olivat siinä, ihan edessäni, näin syvän vihreät silmät, huumavan punaiset huulet, eikä minun olisi tarvinnut kuin hieman liikahtaa ja olisin voinut suudella. Hetkessä kaikki oli toisin, hän suoristautui ja minä nousin ylös ja aloin puhumaan kuin järjetön jostain päivän lööpistä. Hän käveli kahvikoneen luo ja kuin taikaiskusta kaikki rauhoittuivat, asettuivat omalle paikalleen ja seurasivat tämän upean naisen jokaista liikettä.
Hän kääntyi ja nosti höyryävän kupin huulilleen ja katsoin kuinkä huulet painoivat jäljen valkoisen kupin reunaan. Tuhat asiaa ponnahti mieleeni mitä tuostakin jäljestä saisi selville. Tunti alkoi ja aloimme keskustelun poliisityön henkisistä rasituksista. Minä katselin enimmäkseen, kuinka hänen huulensa kaartuivat tuohon täydelliseen hymyyn, kuinka hänen kädet piirisvät ilmassa kaaria jotka tarkoittivat yhteishenkeä, tukemista, avoimuutta, ja minä paremminkin näin koko luennon kuin kuulin. Minä luin hänen käsiään ja vartaloaan.
Olin niin ajatuksissani etten huomannut kuinka kaikki tekivät lähtöään, istuin ja katselin vain. Hänen liikkeesnä pysähtyi ja käntyessään minuun päin hänen silmäsnä eivät hmyilleet niin kuin hänen huulensa "oliko sinulla vielä jotain kysyttävä?"
Nousin seisomaan ja esitin kutsuni kävelyä lounaalle yhdessä. Hän vain nyökkäsi ja astuin askeleen ovelle päin kun hän pyysi pyshätymään.
Ovelle kävellen hän sanoi, "Olemme kohta vuoden kävelleet yhdessä lounaalle ja joskus jos on hyvä päivä jopa takaisin", samalla hän painoi oven kiinni ja napsautti sen lukkoon, "olen ajatellut että tähän on jokin syynsä, ja se tuskin on opetukseen liittyvä?"
Hän nojasi oveen ja minä nyökkäsin ja kerroin että pidän hänen seurastaan, nautin keskusteluistamme.
Hänen silmänsä ottavat katseestani kiinni ja painaessaan valokatkaisinta hän kuiskasi, "Tänään joudumme pärjäämään ilman lounasta", ja sitten valot sammuivat.

....edes jotain vinkkiä, mistä päin maailmaa olet.
Tunsin vatsan pohjassa poltteen, kun luin tekstin,
minulla juuri tuo tilanne...

vinkki..
palavat katseet siis helsingissä, emmekä ole samalla osastolla..
siinä pitäisi olla vihjettä jo tarpeeksi?

Voi kun "löytyisit" täältä;)

Normaalia tuo on nykyään hoitoalalla ja ollut varmaan pitempäänkin. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Millä tavalla tilanne on hankala ? ASN?