Niisku-Myy46 tuossa kyseli että tunteella vai järjellä niin mites nuo työ hommat sitten?
Itselläni on ollut sellainen periaate että niin kauan tehdään sitä työtä mitä on kun aamuisin voi mennä viheltäen töihin. Jos pitemmän aikaa alkaa tuntumaan siltä että taasko tonne mentävä niin sitten täytyy ihan oikeasti joko vaihtaa maisemaa tai saada muutosta työmaalle. Pahin vaihe on se kun alkaa vituttamaan jo työmaalla että taasko tänne täytyy tulla huomenna, sekin on koettu. No tunteella nää työtkin on valittu, muutaman kerran palkkakin on ollut toissijainen ja laskua on tullut kunnolla.
Mites teillä on tämä töissä viihtyminen ja kynnys uuden paikan hakuun? Olen nyt ollut nykyisessä paikassa 7,5 vuotta ja välillä alkaa olla mitta täysi ja olen miettinyt että vieläkö pitäisi yrittää vaihtaa vaikka mittarissa on kuukauden päästä 49. Toisaalta samalla alalla en enään vaihda, se ei siitä miksikään muutu. Se on kuin vaimon vaihto, hetken huumaa ja sitten on arkirutiinit edessä. Vaikka mistä mä tiedän kun en ole vaimoa vaihtanut, kertokaa te jotka sen olette tehneet.
Itselläni on ollut sellainen periaate että niin kauan tehdään sitä työtä mitä on kun aamuisin voi mennä viheltäen töihin. Jos pitemmän aikaa alkaa tuntumaan siltä että taasko tonne mentävä niin sitten täytyy ihan oikeasti joko vaihtaa maisemaa tai saada muutosta työmaalle. Pahin vaihe on se kun alkaa vituttamaan jo työmaalla että taasko tänne täytyy tulla huomenna, sekin on koettu. No tunteella nää työtkin on valittu, muutaman kerran palkkakin on ollut toissijainen ja laskua on tullut kunnolla.
Mites teillä on tämä töissä viihtyminen ja kynnys uuden paikan hakuun? Olen nyt ollut nykyisessä paikassa 7,5 vuotta ja välillä alkaa olla mitta täysi ja olen miettinyt että vieläkö pitäisi yrittää vaihtaa vaikka mittarissa on kuukauden päästä 49. Toisaalta samalla alalla en enään vaihda, se ei siitä miksikään muutu. Se on kuin vaimon vaihto, hetken huumaa ja sitten on arkirutiinit edessä. Vaikka mistä mä tiedän kun en ole vaimoa vaihtanut, kertokaa te jotka sen olette tehneet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...aikuistumisessa pidän sitä, että pystyy sietämään erilaisia tunnetiloja sekä työelämässä, että perhe-elämässä. Ei tarvitse yrittää etsiä muutosta, vaikka jokapäivä ei olisikaan kivaa.
Vakiintuminen yhteen työpaikkaan antaa itsessään turvallisuuden tunnetta ja pysyvyyttä elämään. Samoin se on kotona, ei välttämättä tarvitse ruveta katselemaan uutta kumppania, vaikka ei aina ruusuilla tanssittaisikaan...
Tammikuussa tulee 20v täyteen samassa työpaikassa - ja kaikki tunteet on koettu ainakin kertaalleen...
Onneksi tuo työ on senverran vaihtelevaa, ettei siihen kyllästymään ehdi - työaikoihin kylläkin joskus =)
Minen oo myäskä vaimoo vaihtanu, en siis tiiä siit mittää - pitäis kaite kokkeilla, siitpähän tuo selvinnee =)
Taidan olla malliesimerkki työn vaihtajasta; työpaikka on vaihtunut tasaisesti noin 7 vuoden välein. Työ samaa sarkaa, mutta toimiala on vaihtunut. On siis päässyt opettelemaan uusia asioita ja kuvioita...
Syynä vaihtoon oli kaksi kertaa se, että ei enää saanut työstä mitään irti. Kehitys pysähtyi.
Kerran vaihdon aiheutti työpaikan hankala sijainti - tosin siirsin itse kotini hankalan matkan päähän.
Nykyisessä paikassa olen ollut kohta viisi vuotta... vielä riittää haasteita ja työkuviot ovat kovinkin vaihtelevat. Viihdyn siis.
*ikuinen etsijä... pankista atk-rekkuloiden keskelle, sieltä voimalaitosten ja energiaratkaisujen pariin ja nyt sitten... enpäs kerrokaan. jonkin sortin markkinointia kuitenkin*
taidan olla vähän samoilla linjoilla seijasinin kanssa... tai ehkä vielä hintsusti levottomampikin ;). olen yli kymmenen vuotta elättänyt itseni friikkuna eli myynyt osaamistani sinne tänne... ihan olen leivän syrjässä pysynyt, mutta toki työtahti, rytmi ja kuormittavuus ovat ajoittain olleet aika hurjia. vastapainona taas olen voinut viettää luppoaikaa kesällä vähän ronskimmin!
tää on ollut kivaa just siksi, kun en ole ollut sidottu tai joutunut leipääntymään yhteen alaan/firmaan/työkavereihin. mutta toisaalta olen myös jonkun verran asosialisoitunut eli kun työkaverit puuttuvat, niin homma on joskus aika yksinäistä eikä saa kunnon palautetta tai tiimityön iloja (jos sellaisia ylipäin...?).
free-ura on ollut yllättävän näppärä myös aikana, jolloin lapset on syntyneet ja taapertaneet kouluikään. nyt hakusessa on isompaa muutosta elämään (kaikki kerralla uusiksi, ois tarkoitus) ja siihen pakettiin saattaa kuulua myös vakiduunin hakeminen, ihan taloudellisista syistä. sillä jos jotain miinusta pitää tästä elämäntavasta hakea, niin se, että samasta duunista tienaa vieraan palveluksessa tuplasti.
mennään joka päivä duuniin ja saman työnantajan ovea on auottu kohta 31 vuotta... jokaisessa duunipaikassa on omat hyvät ja huonot puolensa... olen viihtynyt todella hyvin vaikka pomot onkin perseestä, mutta se työ mikä on viihtysää ja duunikaverit kyllä ratkasee pelin. Jotenka tuskin hakeudun muualle töihin... jos ei ole pakko...=))))
Vaimo pantiin vaihtoon vuosia sitten... mutta uinko liian matalissa vesissä kun karahtaa helposti karille...????