Olen ulosotossa entisen mieheni epäonnistuneiden liikeasioiden takia. Äitini on perinyt kotitalomme isäni jälkeen, meitä sisaruksia on kolme.
Aion luopua osuudestani perintöön äitini jälkeen sisarusteni hyväksi, että kotipaikka voi jäädä heidän käyttöönsä.
Milloin ja miten täytyy tällainen luopumisasiakirja laatia.
Otin yhteyttä paikkakuntani oikeuaputoimistoon; sain sinne ajan, ja kilometrin mittaisen luettelon mukaan tarvittavista asiapapereista.
Olisikohan jokin yksinkertaisempi vaihtoehto olemassa?
Aion luopua osuudestani perintöön äitini jälkeen sisarusteni hyväksi, että kotipaikka voi jäädä heidän käyttöönsä.
Milloin ja miten täytyy tällainen luopumisasiakirja laatia.
Otin yhteyttä paikkakuntani oikeuaputoimistoon; sain sinne ajan, ja kilometrin mittaisen luettelon mukaan tarvittavista asiapapereista.
Olisikohan jokin yksinkertaisempi vaihtoehto olemassa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuskinpa sentään miehesi takia. Puolisona et ole vastuussa miehesi veloista. Jos olet taannut miestäsi, olet ulosotossa omasta syystäsi, et miehesi.
Kumma juttu. Puoliso ei nimittäin peri, paitsi jos kyse on testamenttisaannosta.
...ja velkojien vahingoksi. Eikö parempi vaihtoehto olisi perintöosuudella maksaa velkoja pois, vai oletko ajatellut jättää velkojat ahdinkoon.
Lakikirjasta osio Perintökaari kannatta käydä lukemassa, niin monta kysymystä selviää.
Itse tein näin : Ennen perunkirjoituksen alkua sanoin asianajajalle että luovun perintö-osuudestani , hän kirjoitti paperin mihin laitoin nimeni ja homma oli sillä selvä.
sekä kiinteään, että irtaimeen omaisuuteen, allekirjoitus, ei todistajia. Perukirjaan kirjattu luopumisilmoitus riittää, jos luopuja allekirjoittaa perukirjan. Verovaikutuksista ks.
http://www.nicehouse.fi/kuluttaja/ajankoht/vero10.htm
siis jos ei määrää kenen hyväksi luopuu, säästää veroja
ei maksa veroja. Jos luopuisin, enkä määrää kenen hyväksi, niin yleishyväänhän se menisi.
Velkojaan "pakoileville" on lukuisia kertoja selvitetty perinnöstä luopumisen tekniikkaa.
Kun luovut perinnöstäsi perunkirjoituksessa nimeämättä ketään sijaantulijaksi ja ottamatta mitään muistoksikaan, niin perintösi saa hän tai he, jotka saisivat sen sinun ollessa nyt kuollut. En ymmärrä yhteishyvän käsitystäsi.
se, että velallinen ottaisi kiitollisena oman perintöosansa vastaan ja maksaisi velkansa pois. Niin toimisi rehellinen, suoraselkäinen suomalainen.
Nykyään otetaan helposti lainaa, ja sitten yritetään kiemurrella pois, kun tulee maksun aika. Aivan kuin raha olisi tullut jostain loputtomasta lähteestä, aivan kuin sitä ei tarvitsisi maksaa takaisin. Missä on rehellisyys, josta me suomalaiset haluamme olla tunnettu?