"Kun kaikki ajattelevat samalla tavoin, niin kukaan ei ajattele kovin paljon." Walter Lippman
mietelmä tälle päivälle
Päivä alkaa
18591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hakematta tulee mieleen Hitlerin Saksa, jossa pakotettiin ajattelemaan samalla tavoin. Eli ei ajattelemaan lainkaan. Ja kuinkas sitten kävikään...
Lähempääkin historiasta löytyy. Ja eiköhän meillä ole edelleenkin perässähiihtäjiä ...
...on vaarallista. Oppositio on yksi demokratian perusehdoista. Äänestän mitä tahansa puoluetta jos se on oppositiossa siihen puolueeseen, joka on saamassa ehdottoman enemmistön.
Perässähiihtäminen olisi kyllä helpoin tapa selvitä elämästä. Senpä vuoksi niitä riittää. Enkä minäkään jaksa enää olla ikuinen kapinallinen. Muuta kuin hiljaa mielessäni.
Eikö ookki sellaasta ku ikää tuloo niin sitä ei enää oikeen kapinoo mitään vastahan ja hyväksyy asiat jo enee sellaasina ku kulloonki tuloovat.
Sitä orottaa vaan sellaasta suvantopaikkaa, jotta sais hetken hengähtää. Jos ittelläni on takkuusta niin onneksi tualla mettän reunaas on se kukkakivi. Soon kuule hyvä paikka, tule ja ota mua kätehen kiinni mennähän sinne, joo, otetahan Tiitu-pikkuunen joukkohon, Tiitu ei vie sakkia piloolle, Tiitu kulta osaaki siitä parhaaten nauttia ja sehän se on opettanu minutki notta kuinka kukkakivellä tuloo istua ja olla. On meillä siellä aina niin mukavaa. Tule puirenhalaaja mennähän. terv. seppä ja osaava pieni kultaanen Tiitu-kani pohojanmaalta.
Se kukkakivi on sellainen rauhan paikka jossa elämä näyttää vain suloiset puolensa ja jossa on aina seesteinen ja hyvä olo. Hiljaisuuden retriitti. Mitä nyt Tiitu vähän juoksee ja touhottaa ympäriinsä. Mukava siellä on tämmöisten elämän rauhoittamien istuskella ja mietiskellä maailman menoa.
On se kyllä oikeasti kummallista kuinka sitä ihminen muuttuu iän myötä. Nuorena oli aina tuli persiin alla, piti saada kaikki mulle heti. Nykyään ehtii hyvin odotella eikä käy kuinkaan vaikka ei mitään saisikaan. Kun on oikeastaan saanut jo niin paljon, että ihan näilläkin pärjäilee.
Kauniita unosia vaan teille kumpasellekin sinne kukkakiven ääreen:D
kännä katse itään sieltä löytyy suuri ja mahtava venäjä,entinen neuvostoliitto.puheesi pitää paikkansa,vaihda vain valtion nimeä.maapallon suurimpiin murhamiehiin kuuluu stalin.hitler oli pikkutekijä.lue vaikka kirja vankileirien saaristo,vaihtoehtoisesti arvo poika tuomisen ker
tomuksia neuvostoliiton vankileireistä.saksa on sanut kaiken paskan päälleen vain siksi.että hävi
si sodan.tietenkin ei voida millään puolustella saksalaisten juutalaismurhia polttouuneissa,mutta jos lasketaan ruumiitten mää
rää, stalin voittaa.kukaan ei tiedä eikä pysty laskemaan niitä ihmisiä joita stalin tapatti vankileireillään ja rakennus työmaillaan.sodassa
vangiksi joutuneista suomalaisvangeista vain harva palasi.minulla on suora yhteys toiseen maailmansotaan.isäni löytyi riminiltä italiasta
v47 lapissa saksalaisten vanginksi,norjassa liittyminen saksalaisten riveihin.liitoutuneiden vangiksi itävallan rajalla.ei koskaan valittanut mistään,kaikki ruoka kelpasi,paitsi musta makkara.tampereelta nääs.
Stalinin tapattamien ihmisten määrä ei kai jääkään kovin paljon jälkeen Hitlerin aikaansaamista ruumiskasoista. Niistä ei vaan niin yleisesti tiedetä kuin Hitlerin aikaansaannoksista. Varmastikin on merkitystä sillä, että Hitler hävisi sodan ja julmuudet tulivat julkisiksi. Stalin taas pysyi vallassa ja hirmuteot salassa. Vasta jälkeenpäin ne ovat tulleet yleiseen tietoisuuteen. Varmaankin silläkin on merkitystä, että Hitlerin Saksasta on niin paljon autenttista kuvamateriaalia ja keskitysleirit on museoitu.
Olen muuten lukenut Vankileirien saariston. Ja keskustellut niihin aikoihin eläneiden paluumuuttajien kanssa. Valta pilaa aina, ehdoton valta pilaa ehdottomasti.
olemme juuri tuollainen "lammaslauma". Juoksemme kaikenlaisen hömpän perässä, sen sijaan että miettisimme, onko se todella oma valintani.
Tuoreena esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Helsingin taiteiden yön australialaisen akrobaattiryhmän esitykset, jotka saivat liikkeelle n. 100 000 ihmistä. Mainonnasta ja ajattelusta "kun muutkin, niin minunkin täytyy" on tullut auktoriteetti.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja haluaa tehdä niinkuin muutkin koska on kivaa kuulua enemmistöön. Satatuhatta ihmistä ei voi olla väärässä...
moni harmitteli, kun oli lähtenyt katsomaan esitystä. Joten 100 000kin voi olla väärässä.
Omakohtaisena työelämäkokemuksena voin kertoa, kuinka vuosia sitten eräästä näyttelystä, jonka tiedottamista olin hoitanut, tuli suurmenestys. Useamman kerran bussissa kuulin kanssamatkustajien puhuvan, että "täytyyhän sinne mennä kun kaikki muutkin". Pahalta tuntui, mutta silloin en viitsinyt vetää mattoa altani, mutta nyt puuttuisin keskusteluun ja sanoisin, ettei todellakaan pidä mennä vain sen vuoksi, että muut tekevät niin, vaan ainoa syy on oma kiinnostus, halu tutustua aiheeseen - oma, mietitty valinta.
siinä nyt oli, jos mentiinkin katsomaan joukoin heitä?
pahaa - päinvastoin. Vallankin jos pääsi niin lähelle, että näki jotain ja sai näin esityksestäkin itselleen eikä vain tungoksentunnetta.
Kritisoin ainoastaan sitä, että markkinointi, media saa meidät niin helposti liikkeelle sekä ajattelemaan liian yksiviivaisesti.
Millaisia negatiivisia joukkohysterian so. mainonnan vaikutusta, ilmentymiä tarkoitat, tai olet huomannut?
Historia on osoittanut, että miljoonatkin ihmiset voivat olla väärässä. Ajattelen kuten sinäkin, että itse kannattaa arvioida asia eikä mennä joukon mukana. Mutta jos arvioi että kannattaa mennä, niin varmaankin kannattaa vaikka satatuhatta muutakin tekisi samoin:D
vaikkapa Big Brother -ohjelma. Tai Kotikatu-sarjan fanittaminen, niin että eletään sitä jo todellisuudessa. Onnit, Karinit jne. kadulla vastaan tullessa eivät ole näyttelijöitä Sulevi Peltola ja Anita Niemi, vaan Onni ja Karin. Tuskin eduskuntaankaan äänestettiin pelkästään näyttelijä Risto Autiota.
Politiikan puolelta tulee mieleen Ahtisaari-ilmiö, hänelle tärkeistä Suomea koskevista asioista tiedettiin hyvin vähän ennen vaalikampanjaa ja sitten yht'äkkiä hän olikin sensaatio. Tänä päivänä moni nainen on Niinistö-fani pelkästään sen vuoksi, että hän on hyvännäköinen mies, sillä vähänhän hän missään virallisessa yhteydessä on ollut esillä, vaikka onkin merkittävässä asemassa.
Sitten aivan oma lukunsa on uusi tapa viedä kukkia tai kynttilöitä onnettomuuden uhrien muistoksi. Osanotto ei tietenkään ole paha asia. Kuitenkin näen tavan palvelevan enemmän kukkien jättäjää ajatuksella "minäkin haluan olla tässä mukana". Tuskin suuren surun kohdannutta lohduttaa suurikaan kukkaröykkiö, tärkeämpää kai konkreettinen apu arkipäivässä.
Kylläpä tämä suomi24 taas jumittaa. Meneeköhän läpi lainkaan vai tuleeko useampana kappaleena - katsotaan..
mutta eihän se nyt ole ihan uusikaan ilmiö; eikös ne "Peitonpleisitkin" ollu monen unelmoinnin kohde. Ja entä kirjatkin, - ihminen tarvitsee pakopaikan, päästäkseen arjesta välillä irti.
Niinistön ja yleensä henkilökultin, mie pistän siihen piikkiin kun itse politiikasta on mennyt mielenkiinto, - se on tylsää nykyään, itse asiat kiinnosta vaan roolihenkilöt - eduskunnassakin.
Julkisuuden kautta saadaan näkyvyyttä, tullaan ikäänkuin kaveriksi elokuvien ja telkkarisarjojen kautta. Tätä (ihmisten tyhmyyttä) osaavat puolueiden ehdokasasetteluista vastaavat käyttää hyväkseen.
Nii, kai siinä on joukkojen mukana kulkemisen makua..ja kylän kaupat on taas tyhjät kauniitten ja rohkeitten aikaan..ihmiset ovat viksustumassa telkun ääressä.
on paljon ansioita tuodessaan maailman joka kotiin, mutta paljon on negatiivista vaikutustakin ja kriittistä silmää kaivataan. Sama koskee lehdistöäkin, kaikkea mitä lehdessä sanotaan ei pidä ottaa todesta.
"itse politiikasta on mennyt mielenkiinto, - se on tylsää nykyään, itse asiat kiinnosta vaan roolihenkilöt - eduskunnassakin." Totta ja huolestuttavaa! Sillä meidän elämästämme ja hyvinvoinnistamme, meidän yhteiskunnastamme, meidän isänmaastamme on kyse.
paljon iloa, mutta myös paljon surua."