parantuneet?
Ompa hiljaista
kaikkiko
572151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
ovat olleetkin. kaikilla hoidot ohi.
.ovat menneet etsimään villasukkia, kun syksy alkoi juuri. Ja ne kynttilätkin ovat piilosta otettava esille. Itsekin ollut koko päivän sängyssä kun niin palelee ja sattuu.
viltti korville,ja kuumaa juotavaa:)Hyvät yöt:)
Tänään oli kesän jälkeen taas takassa tulet.Nyt se lämmityskausi taas alkaa.Ikkunoita pitää vissiin ruveta sulkemaan.Onhan ne jo olleet monta kuukautta auki.
lämmintä vaatetta on etsittävä.
makkarin ikkuna.Isäntä vieressä paleli peiton alla, kun minä köllöttelin ilman peittoa.Kuumat aallot vaan aaltoilee voimakkaina.Kai tässä joutuu syksyllä ja talvella ulos verannalle petinsä laittamaan.Mitään apua oo taas noista Ergotamiineista.On tämä elämä ihan hirveää noitten kipujen ja vaivojen kanssa...
Sitä on liikenteessä meilläkin...
nenä vuotaa,ja paleltaa?Kuuluu vissin syksyn alkuun:)
uhkailemassa, MUTTA eilen olin mieheni siskon mökillä saunassa ja uimassa jne.....
Se oli ihanaa.Vesi 16 ,
Ei mitään havaintoa flunssasta..tänään.
"Mimosamaisella herkkyydellä" päätin poistaa omat viestit ja jatkossa vetäytyä taustalle lukijaksi.
Saatan joskus vastaillakin, mutta tämä toistuva riitely ei mielestäni kuulu mihinkään yhteisöön.
Opiskelijalle tiedoksi, että käyttäjätunnuksesi ja sen myötä henkilöllisyytesi oli helppo selvittää, varsinkin kun päiväaikaan käytät oppilaitoksen atk-verkkoa. Tekstisi ovat tulostettuna ja asia etenee virkatietä tiedekunnassa. Ei siis kannata haukkua syöpäpotilaita keskustelupalstoilla ja muutenkin voisit miettiä millainen ammatinharjoittaja sinusta tulee, jos elämäntehtäväsi on potilaiden asiaton arvostelu?
Minulla ei ole "luurankoja kaapissa", eli syöpäni ei ole salaisuus siellä työyhteisössäkään ja ulkomuotoni arvuuttelu netissä ei kuulu tulevan lääkärin toimenkuvaan!
Hyvää syksyä kaikille netti-ystäville. Olette ajatuksissani.
tuollaisia riitelijöitä,ja arvosrelijoita ei kaivata.On tämä muutenkin sellainen sairaus,ettei tietentahtoen mieltänsä halua pahoittaa.Sinulle kaikkea hyvää jatkossa:)Kirjoittele,jos haluat on ollut mukava lukea kirjoituksiasi:)
Kaikkea hyvää sinulle ja olet toiminut oikein! Hyvä sinä! Oli mukavaa oppia tuntemaan sinut!
kuuluukin, älä huoli.
Nyt oli vaan aika "ottaa tukka hattuhyllyltä" ja toimia meidän kaikkien hyväksi. Yksikin kiusaaja kun häviää linjoilta, niin se on jo puoli voittoa kaikkien yksinään sairastavien hyväksi. Tämä foorumi kun saattaa olla monelle se ainoa henkireikä ulkomaailmaan. Jokaisella on oikeus mielipeeseensä, mutta systemaattista ihmisten kiusaamista en hyväksy missään olosuhteissa.
Se, että joku minut tunnistaisi näistä kirjoituksistani ei haittaa mielenrauhaani. Työni puolesta jopa kuvani on netissä, eli googlettamalla sekin löytyy, kun vaan tietää nimeni.
Terv. Punakka, tanakka ja hanakka
Aurinkoinen,viileä sää.Lämpimän kesän jälkeen tuntuu kylmältä,vaikka lämpöä on 10,6 astetta.Miten sitten,kun menee pakkasen puolelle.Minäkin vähennän tätä palstalla roikkumista.Olen huomannut,että loppujen lopuksi tämä ei edistäkään toipumista.Pahoitan niin herkästi kaikesta vielä mieleni.Eilinen käynti psykiatrilla oli lähes pelkkää itkua vielä.Mielestäni vertaistukipalstalle ei ollenkaan kuulu toisten nälviminen.Pitäisi tajuta,että se satuttaa meitä heikoimpia ihan oikeesti.
Ja minähän en omistanut nettiä silloin,kun olin syöpäsairas.Siis kävin hoidoissa.Sain netin vasta silloin,kun hoidot oli ohi.Olin ollut välillä 4kk.töissä ja sairastuin sitten syävän jälkeiseen masennukseen.Luulin,että tämäkin sairaus kuuluu vielä tänne palstalle,liittyyhän se syöpään.Monilta olenkin saanut paljon tukea,on ollut samaa kokevia tai kokeneita.
Poistin eilen sen vetoomus ketjun,turhaan muistuttaa täällä riitelystä.Ja joku,joka ensi kertaa löytää palstan,voisi paeta saman teen.Mukavaa päivän jatkoa teille kaikille!
vilpoista on,kova tuuli.Masennus kyllä kuuluu myös tälle palstalle,useinhan tämä sairaus masentaa,ja saa nähdä kun kohta hoitoni ohi miten käy sitten,kun on "tyhjän päällä"Pian säteihin lähtö:)Oikein hyvät päivän jatkot,ja muista ilmapallo:)
syövän sairastaneiden pinna kestää.Hyvinhän me pärjättiin!
jäljittää yhden harhautuneen. Minua todella huolestuttaa, että "opiskelijan paineita" puretaan tuolla tavalla. Ei taida opiskella kutsumusammattiin.
Älä nyt ihmeessä lopeta palstalle kirjoittelua.
Silloinhan tuollainen ilkeilijä on päässyt tavoitteeseensa kun porukka hajoaa.Onhan näillä palstoilla paljon kivoja ihmisiä ja sinun kokemuksesi voivat olla tärkeitä jollekin sairastuneelle.Paljonhan me on koettu samanlaisia vaiheita, mutta jokaisella on myös henkilökohtaisia kokemuksia.
Terveisin Seija
En minä mihinkään ole kadonnut. Nyt on vaan takki tyhjänä, kun seuraan äitini kuolinkamppailua siellä hoivaosastolla ja väliajat odotan puhelinsoittoa. Hänen lähtö on nyt lähellä ja se ihmisen hätä ja fyysinen tuska on sanoinkuvaamattoman kauheeta katsottavaa.
ja jaksamista ja mitä kaikkea sitä tässä ja nyt voi toivottaa. Mutta tiedät,että ajatuksissani olet! Kissaterapia toimii!
varmasti raskasta läheisemmän tuskaa katsoa,voimaajatukset sinulle.
voimahalauksia sinulle Vilma-t.Äidillesi myös,ja siunausta.
Piti lukea useampaan kertaan mitä kirjoitit. Voi harmitus, että olet saanut kenkkumaisia vastauksia. Syövän kanssa eläminen ei ole mitenkään hauskaa tai kannustavaa. Sen lisäksi KUKAAN EI KAIPAA terveitä arvostelemaan sairasta ihmistä.
Älä katoa ihan kokonaan.
Otan osaa kokemasi "kaltoin kohtelun" vuoksi. Olen hengessä mukana, että saat korvauksen henkiselle kivulle.
...sinulle, Vilma-t! Onpa sinulla monella tavalla vaikea elämäntilanne. Ei olisi tarvittu enää keljuiluja tällä palstalla. Voimahalit!
teille kaikille ihanille ihmisille. Täältähän saa enemmän voimaa ja tukea, kuin osaisi uneksiakaan.
Olen täällä joskus aiemmin kertonut tuon äitini sairastamisesta ja tämän ainoan lapsen kujanjuoksusta palkattomana omaishoitajana. Nyt tämä hänen keuhkoahtaumatauti on terminaalivaiheessa ja vaan odotellaan sitä lopullista vapautusta tämän elämän piinasta. Hän on nyt lääkityksen avulla kivuton (siis tajuton) ja ylipainemaski hoitaa hengitystä, jota ei siis omatoimisesti enää juurikaan ole. Tilanne voi kestää tunteja, päiviä ja jopa viikkoja. Kukaanhan ei osaa sitäkään ennustaa milloin täältä itse kukin lähdemme.
Tätä kirjoittaessa tuli puhelu, eli äiti kuoli 10 minuuttia sitten. Lähden nyt takaisin hoivaosastolle. Kiitos teille kaikille ajatuksista ja voimahaleista. Olette tosi rakkaita!
tukehtuuko siihen vai kuinka? Minulla on läheisillä sellaista tautia.
että vetää hiljaiseksi.Oma äitinihän kuoli huhtikuussa.Toivon äidillesi ja sinulle Jumalan siunausta tähän tilanteeseen.
Kun äiti on poissa niin se on uskomaton tunne, kun ei voi enää kertoa hänelle mitään.
Laitan sähköpostiosoitteeni sinulle.
[email protected]
tauti.Eiköhän siinä niin käy,ettei lopulta pysty hengittämään.
osan ottoni,Vilma-t.Me viisikymmentä plus.alamme olla siinä iässä,että joudumme luopumaan äideistämme.Sinun äidilläsi on nyt rauha ja lepo.
ja äidillesi enkeleitä matkaan..
äitisi pois menon johdosta,ja siunausta.
hukkuisi, eli tavallaan se on tukehtumiskuolema. Tauti tuhoaa keuhkosolukkoa, joka ei uudistu. Seurauksen kehkojen kimmoisuuden asteittainen lamaantuminen, eli "palkeet" ei toimi. Tauti on siis parantumaton ja johtaa yleensä ennenaikaiseen kuolemaan.
Minun äitini sairasti sitä 12 vuotta, joista viimeiset viisi vuotta hänellä oli käytössä C-PAP ylipainehengityslaite maskilla happirikastin. Lisäsairauksina oli uniapnea, sydämmen vajaatoiminta ja lukuisia muita vanhuuden vaivoja.
Viimeiset vuorokaudet, eli kolme yötä ja kaksi päivää olivat todella rankkaa katsottavaa, kun läheinen räpiköi kauhuissaan ja huutaa Jumalaa avuksi.
Mamman on nyt hyvä olla ja minäkin voin "keskittyä" hoitoihini ja tämän (toivottavasti) syövänjälkeisen elämäni miettimiseen.
enkeleitä minäkin eilen pyysin hänelle. Tänään oli jo helpompi päivä, kun vaan nukkui pois. Lähtö oli ollut kivuton henkäys, kiitos vaatimani kipulääkityksen.
kiitos myötäelämisestä. Tässä näkyy, että kaveria ei jätetä!
Teidän kanssa on tänä kesänä jaettu ilo pikkupojan syntymästä, suru äidin poismenosta ja hiljainen kiukku asiattomista kirjoituksista. Siis juuri niinkuin on palstan otsikoinnissakin, eli keskustelua syöpäpotilaan elämästä ja ilojen ja surujen jakamista.
Tänään minulla on hyvä ja levollinen mieli, ja uskon sen äidin sielunkin lentävän nyt vapaana kohti jotakin parempaa.
kivuton lähtö.Minunkin äitini vain nukahti pois.
Niin raskasta kuin se ehkä onkin niin maailmanjärjestys toimii näin. Vanhemmat poistuvat, lapset jäävät. Ja kerran ne lapset ovat itse vanhempia ja kaikki toistuu. Muistakaa surunne keskellä: Näin on tarkoitettu ! Minä olen ateisti mutta silti minäkin uskon että tuolla puolen on jotakin. Jotakin missä ihminen on vapaa kivuistaan ja ahdistuksistaan ja voi olla onnellisena ikuisuudessa.
Minä olen aika huono lohduttamaan kanssaihmisiä mutta yritän kuitenkin jotenkin välittää tuntemukseni kun teidän kanssanne on tässä sen verran yhdessä taivallettu että voi sanoa teitä ystäviksi ja uskoa että ymmärrätte vähän töksähtelevänkin viestin.
joka on helpompi hyväksyä, mutta kun jokaisen ihmisen elämä on Jumalan käsissä niin sekin on hyväksyttävä, että toisinaan vanhemmat joutuvat luopumaan kuoleman kautta lapsestaan .Luottamus Jumalan kaikkivaltiuteen ja kaikkitietävyyteen on valtava lohdutus elämän vaikeuksien keskellä.
Aikoinani minäkin ajattelin, että jossakin on jotakin ja ihmettelin, että mitenkä jotkut asiat napsahtavat tosi loistavasti kohdalleen. Jonkun tätä kaikkea täytyy johtaa ja hallita, kunnes napsahti ja lamppu syttyi, eikä ole sammunut!
Jumalan siunausta elämääsi. Terv. Seija
eilen "jostakin",että Lyal Watson(?)on sanonut,että jos uskoo maailman syntyneen sattumalta,se on sama kuin nakkaisi sementtiä,lautoja,nauloja ja lasia kalliolle ja odottaisi,että niistä syntyy talo.
Toisaalta luin myös,että ihminen sairastuessaan vakavasti kääntyisi vaikka Putte Possun puoleen,jos uskoisi että siitä olisi apua.
Tässä taas muumiäidin lapsellisuuksia,ja tuo kohdekin,mistä nämä luin,ei ole ihan keski-ikäisten kirjallisuutta.
perään anteeksi pyyntö,ettet Seija tai joku muu pahoita mieltäsi edellisestä.Meinasin poistaa ensin saman teen koko kirjoituksen,vähän leikkimielellä lähetinkin sen.
annetaan tuollaisia koettelemuksia toisille, kuten esim. oman lapsen kuolema, mutta ei kaikille? Ja vakava sairaus tms. koettelemus jo nuorempana. Jokaisenhan on kuoltava joskus, miksi toiset saavat paljon helpomman elämän ja kuoleman kuin toiset ihmiset?
Sana on vapaa...ja on täällä meitäkin, joiden mielestä uskonto on ooppiumia kansalle, senkin sanoi joku viisas. Hyvähän se, jos siitä on lohtua toisille. Ymmärrän jotenkin sen idean kyllä. Köyhä ja kärsivä ihminen voi toivoa parempaa "tuonpuoleisessa". Mutta jokin siinä vaan mättää. Mutta tuskin tästä nyt kannattaa alkaa tappeleen =)
Kaunista syyslauantaita sekä uskoville että uskomattomille, kohta pääsee ihailemaan komeita sporttimiehiä edes telkasta kun alkaa 10-ottelu. Ja eikös huomenna tule sitten ainakin yksi mitali (toivotaan).
ateisti.
ateisti ei usko kuoleman jälkeiseen elämään.
kuolema on loppu,slut.
eikä mitään sen jälkeen.
Otan osaa suruusi.
Itse en vielä osaa kuvitella sitä surun määrää, joka silloin on, kun menettää vanhempansa.
Omat vanhempani ovat 90-vuotiaita ja kauhulla odotan sitä päivää, kun he pois lähtevät.
Vaikka he tulisivat kuinka vanhoiksi, niin ei haluaisi heistä luopua.
Paljon voimia sinulle. Sinulla on rankkaa, kun on sairaus ja suru. Toivottavasti saat jostain lohtua jaksaa eteenpäin.
ollaan ja haukotellaan. Viime yö meni vähän niin ja näin. Aamulla heräsin ennen viittä miettimään miten ihanilla lapsilla minua onkaan siunattu. Tytär oli aivan suuremmoinen konkreettinen apu ja tuki äidin viimeisinä päivinä. Nuorempi poika tuli kesken työpäivää hyvästelemään mammaa ja itkien halaamaan minua. Hänen herkkyyden tuntien koitin säästää hänet tältä kokemukselta, enkä edes odottanut paikalle. Puhelin on soinut taajaan ja suku, sekä ystävät ovat kaukaakin lähellä.
Olo on ihan levollinen ja kiitollinen siitä, että vanha ja pitkään sairastanut ihminen on vihdoinkin päässyt lepoon. Kuolema ei ollut yllätys, eikä mikään jäänyt kesken. Äiti on eläissään esittänyt minulle toiveensa ja ohjeistanut omat hautajaisensa, valinnut jopa muistopöydälle laitettavan valokuvankin, joten nyt vaan toteutan niitä ohjeita. Elämä jatkuu ja huomenna on taas uusi aamu, joten hyvää yötä teille kaikille.
ei niissä mitään häpeämistä ole.
valossa ymmärrän, että Jumala tietää millaisia elämänkokemuksia me kukin tarvitsemme ja mikä kutakin murtaa elämässä niin, että voisi olla läheisilleen ja kohtaamillemme ihmisille mahdollisimman suureksi avuksi ja hyödyksi.
Omalle kohdalleni on sattunut muutaman kerran, että kun olen jonkun elämänkolhun saanut, niin kohta siinä on vieressä toinen saman kokenut.Silloin me saamme toisistamme apua, kun jaamme omat kokemuksemme keskenämme.
Sen tiedän, että Jumala ei tee virheitä ja se tieto riittää minulle , ainoa asia mitä voi aina tehdä kun näkee lähellä olevien olevan kovien kokemusten edessä, rukoilla heidän puolestaan, että Jumala auttaisi ja antaisi voimaa kestää vastoinkäymiset.
Enpä usko, että kukaan säästyy kärsimyksiltä ja vastoinkäymisiltä elämässä.
Toisten elämä vaan saattaa näyttää helpommalta, mutta jos pääsee läheltä seuraamaan niin saattaa olla sittenkin siihen omaan "reppuunsa" tyytyväisempi.Niinhän sitä sanotaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
valmistautua, kun tietää, että kaikki kuolevat kerran ja kun ikää on 90 tai yli.
Se on vaan niin hämmentävää, kun se ihminen on pois, kun häntä ei enää ole ja juurihan hänen kanssaan sai jutella ja nyt ei enää.
Kuitenkin elämä jatkuu muiden osalta .
Olin 22v. kun sisareni kuoli auto-onnettomuudessa.Nuoren ihmisen lähtöä ei voi millään hyväksyä (vaan kun on pakko)koska kun sitä ihmismieli ajattelee, että täältä lähdetään ikäjärjestyksessä.
Seija!Mutta eihän ne ajatukset olleet minun,luin ne kirjasta!Kiitos sinulle paljosta!
varsinaisesti kuoleman jälkeistä elämää siinä muodossa kuin kristinusko tarkoittaa vaan ehkäpä viikinkien Valhalla tai jokin vastaava on se olotila.
Kun tarkoituksena on lohduttaa surevaa ehkä paras tapa ei ole sanoa että 'se oli sitten loppu,slut eikä mitään sen jälkeen'. On lohduttavampaa saada toivoa että jotakin on sen jälkeen.
sitten, että kirjoittamasi viesti oli kaunis!
Olen taas palannut kotiin.Eilen illalla olin saunassa ja uimassa ja saunassa ja uimassa.....
Olen uskomattoman onnellinen kun opin uimaan viime syksynä siellä Turun Merikarinan syöpäkuntoutuksessa.
Minä kävin siellä uimahallissa yksikseni räpiköimässä.Kuivaharjoittelua olin käynyt mielessäni läpi jo kauan, mutta kun pää ja kädet eivät oikein meinanneet ruveta natsaamaan yhteen.Siellä Turussa tein viimeisen rynnistyksen ja nyt on kiva hypätä rohkeasti syväänkin veteen.Tätäkin se syövästä paraneminen voi tuoda tullessaan Rakas Muumi Ystävä!Se on elämää tässä ja nyt!
Terv.Seija
siinä muodossa kuin kristinusko tarkoittaa.
Vilma-t kirjoitti, että hänen äitinsä huusi Jumalaa avuksi. Silloin kun Jumalaa huutaa avuksi, niin Hän myöskin auttaa ja ihminen on VARMASTI TAIVAASSA.
Valhalla ja Kaleva ovat vain jonkinlaista repostelua ja vääristelyä raamatun sisällöstä!
Ihminen on erkaantunut Jumalasta.Jumalan tunteminen pitäisi kuulua jokaisen ihmisen elämään.Noin 40 v. vanha AAPINENhan on melkein kuin raamattu!!!!!
Köyhä raamatullisessa mielessä tarkoittaa ihmistä joka ei ole ylpeä, vaan ottaa raamatun sanan vastaan .
Omasta toipumisestani on vuosia,en halua enää asiaa muistella.Kurkkasinpa tännekin.
Itsekin olen toipunut, kahdestakin syövästä. Ja niistä on jo aikaa.
Kunhan surffailin ja tulin tännekin kurkistamaan. Yleensä en ole näille sivuille eksynyt.
Kuka tietää, vaikka olisivatkin....
minäkin olen toipunut kahdesta syövästä.Ihmettelen,eikö yhteydet pelaa,vai ollaanko me niin outoja tapauksia,että koneetkin renkkaa,kun ei viestistäni näy jälkeäkään.Itkettää niin kamalasti,kun kurkkasin tänne.Ajattelin chattailla,jospa pääsisin joskus sheriffiksi.Järki sanoo,että tunne-elämä heilahtelee.Mutta vain kahdessa asiassa.Jos joku sanoo "syöpä" tai "Jumala"
minullakin kone temppuilee,kun on laittanut viestin,se vaan häipyy jonnekkin,vissiin avaruuteen?Mieli heilahtelee joskus pienistäkin asioista,mutta myös pienistä löytyy ilo:)
kun Hänet haluaa elämäänsä.Aikoinaan, kun en ollut kokenut Jumalasta sitä mitä tänä päivänä voisin kertoa, niin kun sana Jumala mainittiin, niin olin aivan "pilvessä", enkä tiennyt miksi ja tänäpäivänäkin se vaikuttaa samalla tavalla.
Mulla on kannettava kone ja arvaas mitä tulee mieleen kun taitan sen kokoon:)Pikkusen hymyilyttää,mutta kyllä minusta on tullut melko vakava.Eihän syövästä löydy minkäänlaista iloa.Kun ajattelee,että siihen voi kuolla,hymy hyytyy.