Äitini vaikuttaa pitävän minua ihan tyhmänä, jotain jälkiruokaa laittaessaan kun pyysi apua alkoi siinä sitten selittää
"kerma voi äkkiä muuttua voiksi että sen kanssa pitää olla tarkkana, tiesitkö sitä?"
En kehdannut edes vastata, ajattelin vain että hän on alkanut pitää minua tyhmänä :s
Toinen hyvä esimerkki on poikaystäväni luona käyminen. Hän asuu n.100km päässä ja kun puhuin siitä äidilleni kuinka hänen mielestäni ei enää tän ikäisen menoihin pitäisi puuttua niin paljon, en suoraan mutta silti.
Hän sanoi että tajuanko minä että pitää tietää käykö tuloni myös poikaystäväni vanhemmille.
Tämä on taas sitten kolmas ongelma äitini kanssa. Hän todella vaikuttaa puuttuvan liikaa vielä menoihini. Kun ehdotin systeemiä, että sanon ainakin viikko ennen kun olen lähdössä johonkin, millon tulen jne. hän vain sanoi että sitten kun olen menossa sinne poikaystäväni luo ni siitä pitää sopia.
Sopia?! Miksi ihmeessä voin kavereideni luona käydä ilmaan kummempia sopimuksia mutta tuosta pitää sitten sopia :s
Yritin puhua että kyllä nyt tän ikäiset osaa jo keskenään sopia kumpi tulee käymään kumman luona.. tiedä sitten mitä hän nyt päässään siitä ajattelee, mutta ei suostu enää puhumaan asiasta jos sanoisinkin vielä jotain.
Kun näissä tapauksissa hän vaikuttaa pitävän minua täysin tyhmänä en jaksa enää kommentoida mitään, hän näköjään luulee minua täysin idiootiksi.
Enkä kyllä enää tuosta poikaystäväni luona käymisestäkään kun olen jo puhunut siitä ja hän vaikuttaa kiertävän vain asiaa kuin kissa kuumaa puuroa. Vaikka olen yrittänyt vain sitä sanoa että tämän ikäinen osaa jo sopia saman ikäisen kanssa tapaamisista.
Asun vielä kotona, sen ajan kun opiskelen nykyisessä oppilaitoksessa.
Saattaa vähitellen alkaa tuntua että olen kotonani kuin vankina, varsinkin jos pitää erikseen täällä sopia voinko mennä poikaystäväni
luo silloin kun haluan. Tämä kehä sulkeutuu vaan siihen että ajattelen että hänen pitäisi antaa vain minun mennä ilman kummempia kommentteja.. sanoa vaan ehkä ok ja se siitä.
Voisin sanoa, perheen ainoana lapsena, siinä on hyvät ja huonot puolensa jos on ainut tai on sisaruksia.
Sisarusten kanssa voi tulla tappeluita, joissain perheissä sisaruksilla on hyvätkin välit. Ainoana lapsena olemisessa on se huono puoli että vanhemmat saattavat huolehtia liiankin pitkään ja vanhempien saattaa olla vaikea päästää irti ainokaisestaan.
Sisaruksissa on se hyvä puoli, ettei vanhemmat huolehdi niin paljoa jos keskimmäinen lapsi.
Kommentoikaa niin kuin haluatte, mutta toivoisin myös neuvoja millä saisin vähän "hänen otettaan irti" minusta.
"kerma voi äkkiä muuttua voiksi että sen kanssa pitää olla tarkkana, tiesitkö sitä?"
En kehdannut edes vastata, ajattelin vain että hän on alkanut pitää minua tyhmänä :s
Toinen hyvä esimerkki on poikaystäväni luona käyminen. Hän asuu n.100km päässä ja kun puhuin siitä äidilleni kuinka hänen mielestäni ei enää tän ikäisen menoihin pitäisi puuttua niin paljon, en suoraan mutta silti.
Hän sanoi että tajuanko minä että pitää tietää käykö tuloni myös poikaystäväni vanhemmille.
Tämä on taas sitten kolmas ongelma äitini kanssa. Hän todella vaikuttaa puuttuvan liikaa vielä menoihini. Kun ehdotin systeemiä, että sanon ainakin viikko ennen kun olen lähdössä johonkin, millon tulen jne. hän vain sanoi että sitten kun olen menossa sinne poikaystäväni luo ni siitä pitää sopia.
Sopia?! Miksi ihmeessä voin kavereideni luona käydä ilmaan kummempia sopimuksia mutta tuosta pitää sitten sopia :s
Yritin puhua että kyllä nyt tän ikäiset osaa jo keskenään sopia kumpi tulee käymään kumman luona.. tiedä sitten mitä hän nyt päässään siitä ajattelee, mutta ei suostu enää puhumaan asiasta jos sanoisinkin vielä jotain.
Kun näissä tapauksissa hän vaikuttaa pitävän minua täysin tyhmänä en jaksa enää kommentoida mitään, hän näköjään luulee minua täysin idiootiksi.
Enkä kyllä enää tuosta poikaystäväni luona käymisestäkään kun olen jo puhunut siitä ja hän vaikuttaa kiertävän vain asiaa kuin kissa kuumaa puuroa. Vaikka olen yrittänyt vain sitä sanoa että tämän ikäinen osaa jo sopia saman ikäisen kanssa tapaamisista.
Asun vielä kotona, sen ajan kun opiskelen nykyisessä oppilaitoksessa.
Saattaa vähitellen alkaa tuntua että olen kotonani kuin vankina, varsinkin jos pitää erikseen täällä sopia voinko mennä poikaystäväni
luo silloin kun haluan. Tämä kehä sulkeutuu vaan siihen että ajattelen että hänen pitäisi antaa vain minun mennä ilman kummempia kommentteja.. sanoa vaan ehkä ok ja se siitä.
Voisin sanoa, perheen ainoana lapsena, siinä on hyvät ja huonot puolensa jos on ainut tai on sisaruksia.
Sisarusten kanssa voi tulla tappeluita, joissain perheissä sisaruksilla on hyvätkin välit. Ainoana lapsena olemisessa on se huono puoli että vanhemmat saattavat huolehtia liiankin pitkään ja vanhempien saattaa olla vaikea päästää irti ainokaisestaan.
Sisaruksissa on se hyvä puoli, ettei vanhemmat huolehdi niin paljoa jos keskimmäinen lapsi.
Kommentoikaa niin kuin haluatte, mutta toivoisin myös neuvoja millä saisin vähän "hänen otettaan irti" minusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan ensiksi anteeksi kirjoitusvirhe nikissäni tuossa ensimmäisessä tekstissä, ajatuksissani tein virheen.
Mutta.. jos ei sitten muuta, niin jos joku voisi kertoa omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta jos on jokin samantapainen tilanne ollut.
Ymmärrän äitiäsi erinomaisesti. Jos lapsi on noin kakaran oloinen vielä 18-vuotiaana, en ihmettele "holhousta" yhtään.
Toisekseen äitisi ei vaikuta kovinkaan holhoavalta. Taidat vain olla vähän turhan herkkänahkainen. Tai siltä ainakin vaikuttaa; ehkä äitisi on "pahempi", kuin tekstisi antaa ymmärtää.
Nykyaikana kun mennään vierailulle niin kysytään isäntäväeltä sopiiko tulla. Ilmeisesti poikaystäväsi asuu vanhempiensa luona ja siksi olisi hyvä tietää sopiiko vierailuhetki heillekin. Ilmeisesti äitisi tarkoitti tätä, eikä halunnut holhota sinun menemisiäsi.