Luovan kirjoittamisen kurssi

Ryhmässä kirjoittamisessa on hyvät puolensa, esim. aktiivisuus lisääntyy jos on hyvä porukka.
Myös ohjaajasta riippuu paljon se, miten vapaaksi ilmapiiri muodostuu ja osanottajat rohkenevat kirjoittaa.

Ikävä kyllä, nykyisellä asuinpaikkakunnallani ei ole kirjoittajapiiriä.

Olen.
Minulle kävi sitten sillä tavalla, että mitä enemmän kirjoitin sitä enemmän kirjoitin. Tutustuin myös hyvin mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin ja sain luettavaksi yhä kiinnostavampia ja kiinnostavampia tekstejä,
ja tajusin sen hyllyvän hetteikön... siis,
aivan tajutonta... ihqpakko mennä taas jonnekin istuksimaan nokakkain...

Itse menen nyt toista "lukuvuotta" kirjoittelemaan.

Jo viime keväänä sain muutaman kirjoitukseni antologiaan.

Olen harrastanut muitakin asioita, nyt tämä meinaa olla päällä ihan kybänä. Kivaa.

kun tuntuu että kirjoittaminen ei ole sosiaalista toimintaa. Itse olen ei-sosiaalinen tyyppi ja eikö noilla kaiken maailman kursseilla aina muodostu kuppikuntia ja paskinta on jos itse jää kuulumatta mihinkään...
En ole koskaan ollut kirjoittamiskurssilla, mutta muilla kursseilla kyllä ja en haluaisi pilata kirjoittamisharrastusta sillä, että joku kurssi pilaa fiilikset... ehkä olen väärässä? Pitääkö siellä olla sosiaalisesti taitava?

Sosiaalinen momentti on hyvin tärkeä: Oppilaat järjestäytyvät erilaisiin ryhmiin ja ryhtyvät kiivaasti kritisoimaan opettajan työtapoja ja kykyä opettaa.
Onhan olemassa suuri vaara tulla harhaanjohdetuksi laveilla taidehistorian luennoilla, sekä pitkillä esseillä omasta, tuntemattomasta, lyriikastaan.

Ihmisen kyky haudata tietämättömyytensä suureen joukkoon on hämmästyttävän helppoa, sillä työläistaustainen ja irvokas raksahuumorini teki paikalla olleisiin yliopistomirreihin iäksi väräjämään jäävän sielunhurmoksen.

Meillä päin kun tuollaiset sanaskönärit ja itsetehostukselliset tilbehöörit työnnetään pää edellä betonimyllyyn.

Ja hauskaa oli, tosin, eipä juuri kiinnostanut kikkailut.

Toisaalla taas on varmaan ruoho vihreämpää kuin täällä.

Lähinnä odotan tapaavani muita kirjoittajia..kenties uusia ystäviäkin..

Ja uusia ideoita..ajatuksia..

Nämä kurssit on sellaisille kirjoittajille, jotka tahtovat vielä muiden tukea kirjoittamiselleen tai lähinnä harrastavat kirjoittamista tai pienimuotoista kirjoittamista, kuten blogeja.

Aito perinteinen kirjailijahan on aikamoinen omanarvontuntoinen introvertti ja epäsosiaalinen otus, joka kyllä kuuntelee muita, muttei itse puhu mitään. Sen sijaan hän saa muiden kuuntelemisesta inspiraatiota ja alkaa kirjoittamaan. Sen takia minäkin aikanani kävin etäkurssin. Ei ollut mitään hinkua muiden seuraan.

Ja kyllähän kirjailija nyt ilman arvostelujakin tietää osaavansa kirjoittaa. Itsekin olin eri mieltä kriitikon kanssa, jos hän koitti arvostella minua. Täysi kymppi kurssista sitten tulikin.