Olemme eronneet poikani isän kanssa noin 3 vuotta sitten. POika on tällä hetkellä 4 vuotta, ja ongelmana on se, että poika ollessaan ( joka toinen vloppu ) isällään joutuu nukkumaan yksin omassa huoneessa ( ensimmäisen kerran viime v-loppuna ). Jonka hän on siis vasta saanut. Kotonaan pieni mies luonnollisesti nukkuu makuuhuoneessa äidin kanssa, omassa sängyssään, ja muuta paikkaa ei vielä ole.
Isänsä koti on vanha, mutta ei hirveän iso maatalo, ja poika kertoo pelkäävänsä , eikä halua enää mennä isälleen.
Soitin hänen isälleen ja tiedustelin tilannetta - mutta tulehtuneiden välien vuoksi ei hän edes kuuntele asiaani. Otin yhteyttä hänen nykyiseen kumppaniinsa, joka on ihan kädetön eikä uskalla/halua sotkeutua asiaan.
Kun olen molempia yrittänyt, ei minulle jää paljoakaan keinoja. a) en lähetä poikaa isälleen, jos hän ei halua,josta minulle seuraa uhkasakko b) laitan itkevän pojan kännykän ( jota on viikko aikaa opetalla, koska isä ei anna soittaa omastaan ) kanssa matkaan ja toivon parasta.
Tuntuu vaan oudolta, ettei poika voi nukkua samassa huoneessa isänsä ja nykyisen kanssa. Sitä kun tapahtuu vain kaksi kertaa kuukaudessa viikonlopun ajan.
Mitähän muuta olisi tehtävissä?
Isänsä koti on vanha, mutta ei hirveän iso maatalo, ja poika kertoo pelkäävänsä , eikä halua enää mennä isälleen.
Soitin hänen isälleen ja tiedustelin tilannetta - mutta tulehtuneiden välien vuoksi ei hän edes kuuntele asiaani. Otin yhteyttä hänen nykyiseen kumppaniinsa, joka on ihan kädetön eikä uskalla/halua sotkeutua asiaan.
Kun olen molempia yrittänyt, ei minulle jää paljoakaan keinoja. a) en lähetä poikaa isälleen, jos hän ei halua,josta minulle seuraa uhkasakko b) laitan itkevän pojan kännykän ( jota on viikko aikaa opetalla, koska isä ei anna soittaa omastaan ) kanssa matkaan ja toivon parasta.
Tuntuu vaan oudolta, ettei poika voi nukkua samassa huoneessa isänsä ja nykyisen kanssa. Sitä kun tapahtuu vain kaksi kertaa kuukaudessa viikonlopun ajan.
Mitähän muuta olisi tehtävissä?
Vastaukset 64
Vanhimmat
...voi pientä miestä (poikasi) :( Minulla olisi huoli pojasta jos joutuisi tuollatavalla matkaan laittamaan. Oletko kysynyt lastenvalvojalta (tai kuka näitä asioita hoitaa, ei omaa kokemusta) mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä, jos isän kanssa ei pysty asiasta keskustelemaan.
Meeppä itsees! Ite oot omassa turvankaipuussa ja ikävässä opettanut poikasi nukkumaan samassa huoneessa sun kanssa. Oisit antanu makkarin pojalle ja mennyt ite vaikka olkkariin.
Kasvatat tahallasi pojastasi pikkunyhveröä, tulevaa koulukiusattua.
Anna poikas olla isällään niinkuin siellä säännöt on. Ei varmaan entinen ukkosi jaksa kuunnella näitä lätinöitä. Luulisi, että on lämpimät välit, kun hänen vaimolleenkin soittelet.
Minusta tuntuu oudolta, että kaikkien pitäisi nukkua samassa huoneessa.
Onkohan sulla ihan puhtaat jauhot pussissa? Haluat vaan lyödä kiilaa isän ja pojan sekä isän ja uuden vaimonsa väliin.
Sitäkö sä pelkäät, kun ne todennäköisesti rakastelee siellä paljon useammin ja kiihkeämmin kuin koko teidän yhdessäolon aikana?
Kato peiliin! Ja ole tyytyväinen, että pojalla on huone isänsä luona.
huoneessa nukkuminen on kaksi eri asiaa. Jos lapsi on noin vähän isällään,niin mielestäni rakastava isä sopeutuisi noin pienen pojan toiveeseen tuossa kohdassa.
Sinä olet kylmä ihminen.
Alkuperäiselle:Sinuna ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan tai vastaavaan. Minä en voisi nukkua yötäni rauhassa jos oma lapseni toisaalla pelkäisi. Kännykkä on kai tässä tilanteessa nopein apu.
Tässäkö mielestäsi oli rakentavia ehdotuksia ns. ongelmaan?
Makuuhuoneessani on kaksi vuotta nukkunut myös kiva kolmijalkainen, joten en liene turvattomuuden tunteeseen kuole:).
Ja se mitä exäni ja hänen nykyisen kumppanin rakasteluun tulee - ei liene niin erikoista että kateellinen olisin. Tiedän mistä puhun:).
Toivottavasti helpotti, että pääsit purkautumaan.
ja lapsen totutella omaan huoneeseen. kysy vaikka mikä pelottaa ja jos syynä on vaikka mörkö, niin selitä että sellaisia ei ole... Meillä oli tässä vastaavanlainen tilanne. elikkä ostimme puolisoni kanssa omakotitalon jossa lapselle omahuone. puolisoni tytär alussa sanoi että pelottaa nukkua omassa huoneessa yksin. kyselimme miksi pelottaa ja selitimme esim että mörköjä on vaan satukirjoissa että tarkasta sängynalunen ennen nukkumaan menoa. meni reilu kuukausi totuttelemiseen, mutta nyt oma huone on maailman paras paikka. nukahtaa helpommin kuin ennen ja nukkuu paremmin (unet pidempi). Lapselle pitää antaa tilaa kasvaa ja kehittyä eli tarkoitan sitä että totutella myös nukkumaan omassa huoneessa (itsenäistymistä).
niin on että opetat lapsestasi lässykkää kuten edellä sanottiin. Koska meinasit laittaa lapsen omaan huoneeseen rippikouluiässä vai sitten kun lasta jo kaverit tuosta kiusaa.
On liian helppoa omaa pahaa mieltään paikata ottamalla lapsi samaan makkariin mutta toisaalta teet noin isolle påojalle siinä karhunpalveluksen.
Ei isän ole pakko nukkua samassa huoneessa ei sitä voi ketään vaatia..
että teillä omassa huoneessa nukkuminen on arkipäivää. Meidän perheessä pojalla on kahdenlaiset olosuhteet, kotona ja isällään. Niin kuin kerroin, että en osannut ( en tiennyt siitä ) valmistella poikaa nukkumaan omassa huoneessa. Ja silloin mielestäni aikuisten toisessa päässä olsi pitänyt tehdä, turvallisesti.
Annan ajan kulua, ja luulenpa, että reipas poika muutoin tottuu uusiin järjestelyihin. Tuen sitä täällä päässä, mutta kunpa asiosita huolehdittaisiin myös toisessa päässä. Asia on nimittäin kuitenkin niin iso, että jos ei sitä kunnialla saa hoidettua, poika ei suostu menemään isällensä.
"niin on että opetat lapsestasi lässykkää kuten edellä sanottiin. Koska meinasit laittaa lapsen omaan huoneeseen rippikouluiässä vai sitten kun lasta jo kaverit tuosta kiusaa. "
Ajattelin että poika saa nukkua vieressä armeijaan asti, ja sit kun alkaa raahaamaan kotiin tyttöystäviä, luovutan sänkymme hänen käyttösä!
"On liian helppoa omaa pahaa mieltään paikata ottamalla lapsi samaan makkariin mutta toisaalta teet noin isolle påojalle siinä karhunpalveluksen."
???Se on tietoinen valinta sekä olosuhteiden sanelema juttu.
"Ei isän ole pakko nukkua samassa huoneessa ei sitä voi ketään vaatia.."
Pakkohan on vain kuolla, muista asoista voi aina neuvotella.
asuimme ennen kerrostalossa pienessä kaksiossa jossa lapsi nukkui samassa huoneessa joka yö kun oli meillä. omaa huonetta kun ei voinut järjestää... siihen aikaan lapsi asui pysyvästi äidillänsä nukkui sielläkin samassa huoneessa. kuukauden totuttelun ja sängyn alusten tarkastelun jälkeen nukkuminen alkoi sujua(nykyään lapsi asuu meillä pysyvästi). jos et pysty exän kanssa puhumaan niin kannattaisi soittaa nykyiselle puoliskolle ja ehdottaa tätä sängyn alusten tarkastusta...
miten edes ylipäätänsä päätit ottaa kantaa viestiin jossa asiallisesti pojan nukkumisista ja peloista kerrottiin,latelit täysin ala-arvoista tekstiä ihmiselle jota et tunne,etkä tiedä hänen asioistaan hevon p:aa.
vai onko tuo kuvio sulle liian läheinen ja kostat ehkä omaa turhautumistas,sääliks käy!
mene itseesi!
Missä iässä teillä päin käydään rippikoulua?
Ei tuollaisista ylilyönneistä ole kenellekään mitään apua.
Minusta tuntuu, että sinut ja muutama muu on potkittu pois, kun olet pienenä yrittänyt saada kaipaamaasi läheisyyttä. Nyt et soisi sitä muillekaan.
Hyvällä itsetunnolla varustettua lasta ei kukaan pääse kiusaamaan. Kun perusturvallisuus on kunnossa, ei maailman tuulet niin helposti kaada.
Oletko koskaan miettinyt, miksi aikuisten pitää nukkua samassa sängyssä vierekkäin? Olitko paikalla silloin, kun mietintämyssyjä jaettiin? Vai kävelitkö ohi vain siinä kohtaa, missä ilkeyden siemenet kylvettiin?
vai etkö ole huomannut että siellä kiusataan todella herkästi sellaisia jotka ovat jollakin tavalla hieman erilaisia.
Ei varmasti ole kyse hellyyden kieltämisestä jos ei nuku lapsensa kanssa sillä voihan lapsi painajaisia nähtyään aina tulla vanhemman viereen.
Minun poikaa kiusattiin kun oli sanonut hoitopaikassa nukkuvansa nallen kanssa joten aivan turha sanoa että lapset ei kiusaa toisiaan.
Taisit olla itsekin paikalla kun ilkeyden siemenet kylvettiin ja jos sinulla olisi himppunenkin huumorintajua tietäisit että tuo rippikouluikä oli sarkastinen heitto.
Olen nähnyt kun äiti on tuonut poikansa korkea-asteen opistoon kun poika ei itse halunnut. Kaikki siellä täysikäisiä. Minkähänlainen pumpuliin pisto mahtoi olla sillä pojalla kyseessä mutta perusturva taisi olla kunnossa:)
jo 4-vuotiaana opetella pikkuhiljaa nukkuun omassa huoneessa, meillä on ainakin lapset laitettu 2-vuotiaina omiin huoneisiin. Kyllähän he vähän aikaa kiukkusi ja itkeskeli, mutta sitten oli tyytyväisiä.
Voisitko ajatella että laittaisit lapselle jonkun mukavan yölelun mukaan tai vaikka oman t-paitasi joka tuoksuu sinulle saisi sen ottaa viereen yöllä.
Enpä usko että lastenvalvoja puuttuu tuohon huone asiaan, vaan katsoo että on suorastaan hyvä kun lapselle on järjestetty oma tila jossa olla.
voisi asian mielestäni hoitaaa.
Olen samaa mieltä, että pikkuhiljaa olisi hyvä siirtyä omaan huoneeseen. Kotona se ei ole vain mahdollista.
Mutta kyllä sen siirtymisen voi hoitaa hienovaraisemminkin, esim. ostamalla pojalle yövalot paikalle, laittaa patja lattialle makkariin varalle jos pelottaa, ottaa mukaan yölelu tai ehdottamasi t-paita. Voisi toimiakin. Meillä ydinperheessä, lapsuuden kodissa oli, eikä yhdestäkään sisaruksistamme tullut nyhveröä, joten en usko sen poikaani pilaavan.Päin vastoin.
Toivottavasti tähän ei vaikuta sitten uusperheen kuviot - yöpymistä kun tapahtuu niin harvoin.
Ja luulenpa lapsenvalvojalle olavn " tärkeämpääkin"" tekemistä.:)
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.:)
poikasi kotonakin nukkumaan omassa huoneessaan. Hän on jo iso poika eikä mikään vauva.
meillä jo 2-3 vuotias nukkuu yksin eikä suinkaan "äidin kanssa" hu hu!! tuostahan niitä kaikkea pelkääviä nyhveröitä sitten syntyy.. hu hu!!
JA millä oikeudella sinä haukut miehesi uutta "kädettömäksi?" jos hän ei halua sekaantua miehesi lapsen hoitoon niin voi voi..
YLEENSÄ täällä valitetaan että ja pentele kun se uus haaskahan ei meidän pekan kanssa ole tekemisissä. TOKI jokaisella on omat kasvatus tapansa mutta sitten syyttelemään muita.. kädettömiksi kun ei toimita kuten SINÄ haluat ja heidän kodissaan.. HU HU!!
toki pienen lapsen äitinä itsekkin säälisin omaa lastani (totta totta) mutta olen aina ollut sen kannalla että kaikkeen TÄYTYY ja PITÄÄ tottua!! jopa yksin olemiseen. (toki jotkut ihmiset itse haluaa lapsistaan niin kädettömiä että ilman äitiä ei selviä.. pelkäätkö jääväsi yksin lapsen kasvettua jos hän on hiukkaakaan oma-alotteinen ja toiminen??)
Mielestäni asiat voi hoitaa taitavamminkin, yhdessä lapsen kanssa. Eikä heti silloin, kun poika astuu pitkästä aikaa isänsä luo, hän saa ankaraa siedätyshoitoa, ja hänet siirretään jonnekin kummitustalon pimeimpään huoneeseen, ilman yövaloja.
Enkä niin suppea katseinen ole, että pelkäisin pojastani tulevan nyhveröä,siihen lienee vaikuttaa myös muu kasvatus!
vaikuttaa.. mutta mutta miksi et sitten esimerkiksi laita yö valoa pojan mukaan?? onhan se toki inhottavaa jos on välit huonot eikä asiasta pysty keskustelemaan. mutta eipä kannata uuttakaan kumppania aiheetta haukkua. koska esim omalle miehelleni oli hirmu vaikeaa jos yritin auttaa häntä lasten (kasvatuksessa sun muussa lapsiin liittyvässä). ehkä uusi kumppani olisikin samoilla linjoilla kun sinä edes yölampun suhteen mutta ehkä ex miehesi ei salli hänen puuttua "kasvatukseen".. että eipä se uusillakaan helppoa ole vaikka ehkä haluaisi olla lapsen puolella.
on tehtävä, että jotain pitää äidin laittaa kun ei lanttu leikkaa siellä päässä. Jo harmittaa.
Luulenpa, että uusi kumppani on ihan täysijärkinen, mutta pelkää puuttua asioihin eikä halua ottaa kasvatuksesta vastuuta.En sano, että sinällään pitäisikään, mutta aikuisten kun kuitenkin on luotava lapselle turvallinen olo, oli se oma tai ei.
Se, että juttelimme puhelimessa kaikessa sovussa ensimmäisiä kertoja, aiheutti nyxälleni agsteja, että voiko hän kertoa tästä ex-miehelleni! No, eihän se mikään salaliitto tai salaisuus ole, että naiset juttelevat keskenään.
Ja ex-mies on aina ollut määräilijä ja vihannut, että saa neuvoja joltain. Eli asenne on ihan väärä, kukaan kun ei ole täydellinen. Mutta ymmärrän, ei uusillakaan ole helppoa.
Vastuuta kun ei voi paeta kuitenkaan.
monella muullakin meni aikansa että mies tajusi että toinenkin voi ottaa osaa myös hänen lasten kasvatukseen.
mutta jos luonne on sellainen että ei halua neuvoja se voi olla uudelle aika vaikeaa.. mutta eiköhän asiat siitä lutviudu..
jep teeppä se että laitat yö valon mukaan.. ainankin kokeeksi.
Yövalo mukaan ja menoksi. Unilelu / äitylin paita, niin voi valita mikä parhaimman unen tuo.:)
Uusioparin Sexielämä kärsii,jos halut/himot ovat juuri kohdallaan sinä vikonloppuina.
aikuisen ihmiset sen verran voi jalkojaan ristissä pidellä, että pärjäävät viikonlopun yli:).Mielikuvitus on vain rajana.
Jos ei, pitäisikö sitten jättää yökyläilyt tekemättä.
pitää niitä jalkojasi ristissä vähän liian paljon?
En havittele mitään mitä en oikeasti halua.¤¤
että. Tuo on ihan normaali tilanne. Me4illä oli tytöllä jo 3 vanhana oma huone jossa nukkua isällään kotona hieman aikaisemminkin jo. Ja tohon seksikyssään sen verran että mä ainakin harrastan nykyisen mieheni ihan tasan tarkkaan seksiä myös sillon kun hänen poikansa tulee meille viikonloppukylään. Järkyttyisin jos mieheni sanois mulle et, sori vaan hei mut ei nyt poika on kylässä. Sä taidat ite olla mustis ja katkera.
sitä kuitenkaan tee. Ehken olisi hieman kiusallista lapsellekin. Onneksi sinä et ole poikani uusi "kaveri".
Ei sitä seksiä ole tarkoitus harrastaa lapsen/lasten nähden.
Meillä harrastetaan seksiä, olipa kumman tahansa lapsi meillä.
Pitäisikö todellakin mielestäsi miehesi pidättäytyä seksistä nykyisen kumppaninsa kanssa joka toinen viikonloppu?
Teilläkö ei harrastettu seksiä, kun lapsi oli kotona? Eipä ihme, että mies vaihtoi uuteen.
"Teilläkö ei harrastettu seksiä, kun lapsi oli kotona? Eipä ihme, että mies vaihtoi uuteen."
kun en käy tilittämään seksielämääni sanallakaan.¤¤nauraa¤¤
Kertoo aika paljon sinusta.
Tai sitten ei!
Mielikuvitushan on edelleen rajana, eikä mielestäni estä lapsen nukkumista makuuhuoneessa käydessään ( siis jos on ainoa syy ).
Ihan selvennykseksi osalle hölmöläisistä, sitä seksiä voi harrastaa muulloinkin ja muuallakin kuin sängyssä lauantai-iltana saunan ja lottoarvonnan jälkeen!
osaa käyttää kännykkää? Pisti vain silmään kirjoituksestasi. Eikö kätevintä olisi pakata pojalle mukaan taskulamppu/yövalo. Ja nytkö exäsi talo muuttui kummitustaloksi, et kai itse lietso lapsen pelkoa? Kun tännekin noin kommentoit.
Voisit paremminkin kertoa lapselle että vanhat talot narahtelee ja rapsahtelee, eikä siinä ole mitään pelättävää.
"KÄdetön" uusipuoliso? Äläs nyt.
Ja toi heitto exäsi sänkypuuhista :) Aiheuttaa tunteen kuin olisit jotenkin mustasukkainen/katkera
oli poikani oma termi asialle. Johon ei paneuduttu sen kummemmin. Ehken syytä vielä selittää, millainen vanha talo siis todellisuudessa on.
Kirjoitinkin, että kännykän käyttöä opetellaan/ hän osaa jo soittaa pikavalinta näppäimellä. Harjoitellut serkuillensa.
Kädetön uuspuoliso todellakin on, hyvässä ja pahassa:).
tuohon poikasi lausahdukseen ja kysynyt miksi hän kokee talon kummitustaloksi? Jos kyseessä on narahdukset ja muu vanhaan taloon kuuluva natina, niin olisi varmaan hyvä kertoa että vanhat talot narisee.
Miksi muuten lapsi nukkuu kotona samassa huoneessa sinun ja uuden kolmijalan kanssa?
Kyllä normaalisti lapsi siirretään omaan huoneeseen viimeistään 2-vuotiaana.
Muistan vieläkin kuinka minua ahdisti nukkua vanhempien kanssa samassa huoneessa ollessani 5-vuotias ja tahdoin oman huoneen, jonka sain vanhan talon vintiltä kaukaa vanhemmista ja olinpa minä onnellinen.
tuo, että jatkuvasti toistat, miten kädetön tää uuspuoliso on. Taitaa olla vain sun oma mielipide. Voisitko kertoa, millä tavalla kädetön?
kädettömyys on vain sitä et uuspuoliso ei toimi niinku aapee haluais. Vaan on miehensä kanssa samaa mieltä.
isän velvollisuus enemmänkin kertoa talostaan ja varmistaa, ettei lapsi pelkää. Tai ainakin lohduttaa, ja auttaa ymmärtämään pelkoa järki teitse esim. juuri kertomalla talosta, pelon hetkellä? Ja kyllä aiheesta tullaan juttelemaan enne uutta käyntiä, en tiennyt heidän uudesta muutoksesta. Eikä tämä ollut mitenkään minulla ennakoitavissa.
Asumme kaupungissa, meillä ei ole ihan vielä mahdollisuutta antaa lapselle omaa huonetta.
Tiedän, että monikin perhe tekee niin, siellä samassa makkarissa nukkuu koko ydinperhe, omasta tahdostaan.Joten ei siitä sen enempää. Ja jos jäi jotenkin epäselväksi, siellä vain nukutaan.
nelivuotiaalla kuuluu olla jo oma huone myös isällään. Joku sitä kauhua kylvää lapselle jos noin peloissaan on, hänelle voi tosiaan jättää vaikka valot päälle yöksi tai siksi aikaa kunnes nukahtaa jos pelottaa. Asiasta voi myös puhua lapsen kanssa. Lapsella on kyllä tapana luottaa vanhempansa sanaan, paitsi tietty siinä tapauksessa jos luottamus on jo menetetty. Ja sit vielä sellainen pointti että, sinulla ei ole mitään oikeutta sanella ex miehesi nukkumajärjestelyistä. Maassa maan tavalla niin kauan kun siitä ei ole kenellekkään mitään haittaa. Se on ihan luonnollista että lapsi nukkuu tuossa iässä eri huoneessa kun vanhempansa. Ja sekin on ihan luonnollista että ex miehesi ja hänen nykyinen naisensa harrastaa säännöllisesti seksiä. Mutta se ei ole normaalia että sitä harrastetaan nelivuotiaan lapsen ollessa samassa huoneessa. Eikä sekään ole normaalia että ex miehesi joutuu pidättymaan seksistä joka toinen viikonloppu. Mietippä nyt miltä siitä naisestakin tuntuu kun mies ilmottaa että...sori ei nyty taas tänä viikonloppuna kun poika on käymässä ja hänen äitinsä ei tykkää että hänellä on oma huone missä nukkuu, koita nyt kulta ymmärtää vaikka meillä molemmilla onkin ollut raskas työviikko eikä oikeen viikollakaan niin jaksa tai kerkee mut nyt meidän vaan tarvii pidättäytyä joka toinen viikonloppu seksistä. Pah. Jossain vaiheessahan poikasi jokatapauksessa siirtyy omaan huoneeseensa.
mitään hätää pitäs olla hei.
Tuolla aikasemmin surkuttelit että viikko aikaa opetella kännyn käyttöö ja nyt ilmenikin että poikahan osaa jo. Hieno homma hei. Soittaa sulle sit illalla kun alkaa pelottaa. Homma on sillä ratkastu. Ja vaikka oliskin kädetön tuo toinen nainen niin mitä se siihen liittyy että hänen tarttis olla sinun kanssa samaa mieltä. Musta tuntuu että itte oot pikkasen kädetön jos jarruttelet poikasi kasvua turhanpäiväsellä rutinalla.
jos siellä tosiaankin vain nukutaan. Ei ex miehelläsi ole mitään syytä tai velvollisuutta raportoida jokaisesta muutoksesta sinulle.Ja mä luulen että ei ees mitään haluja niin kauan ku oot tollanen nalkuttaja. Poika pääsee kyllä pelosta eroon. Et voi loputtomiin suojella lastasi, lapsille saattaa tulla pikku pelkoja millon mistäkin. Sekin on ihan normaalia. Voi haloo sun kanssas hei. Relaa vähän niin et kylvä lapseesikin samalla turhaa jännitettä.
Ei taida rutina olla turhanpäiväistä - vastasit itsekin siihen juuri.
Kaikesta ei tarvitse ollakaan samaa mieltä, joskus edes jostakin. Muutoin haiskahtaa ihan tahalliselta vastarinnalta, eikä se ole lapselle hyväksi.
JA POJAN KASVUA EI OLE KUKAAN JARRUTTELEMASSA, VAAN TUKEMASSA JOTTA SE TAPAHTUISI MAHDOLLISIMMAN TURVALLISESTI. Mistä tietäisin hänen muuttaneen eri huoneeseen, jollei häne itkuisesti olisi sitä itse kertonut. Äitinä otin kantaa siihen, ja vastaisuudessa otan.
Ihmettelen oikeasti, että mitä tarkoitat tuolla kädettömyydellä. Mitä se sana/sanontatapa tarkoittaa? Ei ole käytössä meilläpäin.
kännykkää.
Ainakin oma poikani,nuorimmainen 5.stä,osasi kännykällä minulle ja muille sisaruksilleen soittaa
4vuotiaana.
Tunnisti nimet,ja siten osasi oikeaan numeroon soittaakin.
Nyky lapset oppivat jo suht pienestä päiväkodissa pelaamaan tietokoneella,samoin kotona muiden sisarusten mukana seuraavat,kuinka pelit ym.vempeleet toimivat.Ovat näppäriä ja nopeita oppimaan.
Kaikki on tietenkin lapsen omasta halusta kiinni..olipa sitten kyse kännykästä,piirtämisestä tai kirjoittamisesta/lukemisesta.
Mutta,hyvä neuvo tuolla oli sellainen jossa pyydettiin,että ois lapsen sängyn alunen tarkastettu ennen nukkumaan menoa.Samoin ovi avoimeksi,ja selitys että lähellä ollaan,jos pelko kovin suureksi kasvaisi.
Jonkinlainen himmeä yövalokin voisi lisänä toimia.
Nukkumaanmenojen tulisi olla "rauhallisia",ja niihin pitäisi totuttaa ajan kanssa.
Hyvä,että lapselle on mahdollista järjestää oma huone.Lisää lapsen itsenäistymistä,ei ole enää niin kiinni äidissään jatkossa.
Ei ole mitenkään väärin,että lapsi nukkuu etävanhemmallaan "omassa huoneessaan".
Meillä aikoinaan,eron jälkeen, oma 3vuotias nukkui vieressäni,varmasti enemmänkin oman yksinäisyyteni takia...oli turvallista kun siinä vieressä tuhisi pieni lapsi.
Samaa jatkui jonkin tovin,kunnes tajusin ettei se ole lapsen etu...poika kun oli muutoinkin liiaksi kiinni minussa...joten nuorimmainen siirtyi muiden seuraan nukkumaan,lastenhuoneeseen.
Isällä ollessaan kaikki lapset nukkuivat silloin lastenhuoneessa...mikä oli ihan hyvä järjestely minunkin mielestäni.
Aikuiset tarvitsevat edes sen yöajan ns."omaksi ajakseen".
Mitäpä sitä ent.puolison sänkypuuhia hänen uuden puoliskonsa kanssa edes miettimään?Jos hän ei ole sinun mieleinen ollut,miten olet aikoinaan edes hänen kanssaan yhteen mennyt?Itseäsihän sinä siinä moiti.
Voihan se olla niinkin että sinusta hän ei saanut
sitä mitä halusi.
Annetaan niiden exien elää oma elämänsä ihan itse,eikä keskitytä epäolennaiseen.
Ei itselläkään ex ole vieteihini/soittoihini vastannut eron jälkeen,ja meillä sentään useampi yhteinen lapsi.
Mutta koska sille asialle en mitään voi,en anna sen elämääni enää häiritä.
Lapsille hän viestittää milloin tulee hakemaan,vai eikö tule?!Siihen meidän on vaan ollut tyytyminen.
Kun lapset kasvavat,asiat ikäänkuin helpottuvat...
niistä asoista, jotka ovat tulleet keskustelussa jo ilmi, hyviä ja käyttökelpoisia neuvoja.:)
"Jos hän ei ole sinun mieleinen ollut,miten olet aikoinaan edes hänen kanssaan yhteen mennyt?Itseäsihän sinä siinä moiti."
Pata kattilaa soimaa, uusioperheen äiti.
"Voihan se olla niinkin että sinusta hän ei saanut
sitä mitä halusi. "
Ja voihan se olla toisinkin päin...
Lapsi on ollut siis vain kerran uudessa paikassa?! Itkureaktio on täysin normaali ja suotava jopa.
Etköhän nyt ole ylisuojelurakastavaäiti. Yksi kerta uudessa paikassa!
Jos lapsi pelkää vielä parin kuukauden päästä,ja olet ahdistunut asiasta,lakkaa viemästä. Eiköhän kaikilla ole silloin parempi. Ratkaisut ovat yleensä suoraan edessä ja yllättävän helppoja, mutta älä sorru äitihysteriaan vielä.
puuttua heti järjestelyihin, tehdä niistä heti paremmat, neuvotella heti isän kanssa kuinka( tai ilman isää ), jotta poika ei kieltäytyisi menemään isälleen.
Vai olisinko odottanut jouluun asti puuttumatta, ja ottanut riskin?
On ihan hyvä, että olet puhunut lapsen puolesta. Toisaalta on ihan ymmärrettävää, että lapsi reagoi muutokseen. Toisaalta sinä voit kannustaa lasta reippauteen ja ihan hyvä idea tosiaan ostaa se yölamppu mukaan.
Ottamatta kantaa nukkumisjärjestelyihin tms. niin kyllä minusta lapsella tulee olla turvallinen olo. Lapsen kanssahan voi omaan huoneeseen suunnitella jotain kivaa ja saada lapsi tätä kautta iloitsemaan omasta huoneesta. Ensimmäisinä öinä voi vaikka odottaa kun lapsi nukahtaa ja jättää tosiaan lamppu päälle. Näin lapselle tulee pehmeä lasku omaan huoneeseen ; ).
Minulla on itsellä 5-vuotias poika ja opetin hänet muutama kuukausi sitten nukkumaan omassa huoneessa kun muutettiin isompaan asuntoon. Ensimmäiset yöt odotin aina kun nukkuu ja jätin lampun yöksi palamaan. Sanoin, että aina saa tulla viekkuun jos näkee pahoja unia tms. Poika on hyvin oppinut ja nukahtaa jo itsekin lampun ollessa päällä ja minun esim. siivoillessa vielä. Sammutan nykyään valon kun menen itse nukkumaan. 95% yöt menee ongelmitta ja joskus käyn vain laittamassa peittoa takaisin päälle kun näkee painajaisia. Montaa kertaa ei ole edes halunnut tulla viereen. Luulen, että avain tässä on se kannustaminen ja lapsen luottamus.
Mitä jos kerran olette väleissä exän nyksän kanssa, niin annat vähän vinkkejä miten tukea lasta omassa huoneessa olemiseen? Jos exä on ärripurri, niin ehkä nyxä voi hiukan avittaa iltasadun lukemisella tms.? Tärkeintä tosiaan on, että lapsella on turvallinen olo. Sitten se nukkuminenkin on rauhallisempaa kun ei pelota.
pojan omaan isään. Ja ymmärrän hyvin, että lasta ei haluta samaan huoneeseen. Täytyykö sitä selittää? Pelko menee ohi ja kumpikohan teistä pelkää enemmän?
näinpä asia on.
"Ensimmäiset yöt odotin aina kun nukkuu ja jätin lampun yöksi palamaan. Sanoin, että aina saa tulla viekkuun jos näkee pahoja unia tms"
Näin toivoisinkin, että homma olisi hoidettu. Jos ei viekkuun, niin ainakin patjalle sängyn viereen.
Vinkkejä voin antaa, jos jommalla kummalla kiinnostaa, isällä tai uudella kaverilla. Jos ei, poika varmasti tuo viestiä, kuinka homma on sujunut.
Kiitos vastauksestasi.:)
eipä ehkä mulle täydykään, jos edes pojalle, niin sekin olisi parempi.
Ja arvata saattaa ketä enemmän pelottaa. HUI!
se, että lapsi alkaisikin viihtyä isänsä luona.
mitään täällä koska olet asian jo päättänyt ja keskustelijoille et osaa antaa kuin negatiivista palautetta. Eikö tämä ollut keskutelupalsta eikä MINÄ TIEDÄN NÄMÄ JUTUT palsta..
Sinua ei kiinnosta muiden mielipiteet vaan olet päättänyt mikä on hyvästä lapsellesi ja mikä ei joten ehkä olisi aika lopettaa tämäkin keskustelu..
Aina oikeassa olevia vanhempia on turha lähteä meidän muiden neuvonmaan tai antaa edes mielipidettä.
et laita poikaa isälleen, jos isä ei suostu kuuntelemaan. Vaikka isä ilmoittaisi lastenvalvojalle, ei siitä tule seurauksia, jos tilanne on tuollainen, ettei lapsen parhaasta voida keskustella. Kerro tämä exällesi. Jos ei kuuntele, lähetämeili tai tekstari, jotta sinulle jää jotain näyttöä itsellesi, että olet aiheesta maininnut. Vastaavantyyppinen tilanne oli meillä. Lisäksi soitin etukäteen lastenvalvojalle ja ilmoitin hänelle etten aio laittaa lasta isälleen ennen kuin asia on kunnossa. Älä laita lastasi väkisin sinne. Vaikka vielä pieni onkin, on hänelläkin oikeus olla pelkäämättä. Pahimmillaan tuo aiheuttaa hänelle myöhemmin mielenterveyden ongelmia ja vaikeuttaa hänen ja isänsä välistä kanssakäymistä.
että en väkisin lähde poikaa raahaamaan isänsä luo, jos ei halua.
AnnaN ajan kulua, seuraava meno on vasta viikon päästä, joten katsotaan tilannetta sitten. Varmistelen tekstarein, että ovat hankkineet itse yölamppunsa. Samalla tiedustelen, kuinka aikovat asian hoitaa. Jos ei vastauksia tule ja poika on peloissaan, ilmoitan, että poika ei tule ollenkaan.
Kiitos kun otit kantaa!
jollaista olit toivonutkin. Eli että joku oli samaa mieltä kanssasi. Kaikki muut mielipiteet ovat mielestäsi vääriä ja ilkeitä.
myös muitakin vastauksia, olihan siellä kieltämättä ei pelkästään ilkeitä vaan täysin asiattomiakin tekstejä.
"Eli että joku oli samaa mieltä kanssasi."
Ehkäpä tämä kertoo siitä, että olen myös kohdannut ihmisiä, joilla on samanlainen arvomaailma, ja ottanut hyvistä neuvoista vaarin.
Kiitos vastaajille!
Just tuollasia vittumaisia riidanhaastajia aina löytyy. Pakko saada vaan asiat menemään oman mielen múkaan. Syytä isää pedofiiliksi lastenvalvojille, niin ei lapsi pääse isälleen moneen vuoteen. Sinunlaisilta ilkeily onnistuu.
Yllättävän paljon muistutat miehen ex-vaimoa. Mekin asumme maalla, mutta ei kylläkään vanhassa kummitustalossa.
Meillä käy miehen poika joka toinen viikonloppu. Exä haluaisi koko ajan jollain tapaa puuttua meidän asioihin lasta apuna käyttäen.
Tosiaan on nukkumajärjestelyihinkin puuttunut. Meilläkin lapsi on saanut oman huoneen, jossa voi nukkua. En ole katsonut asiakseni tehdä tilitystä exälle, että meillä saa yölläkin tulla viereen. Lapsi on todellakin hiukan nyhverö tullessaan ja reipastuu aina viikonlopun aikana. Tämä äiti kyllä soittelee milloin kellekin. Mulle soittaa ja yrittää uskoutua mulle ja saada minusta jonkun ihme liittolaisen. Mulla ei ole mitään syytä "uskoutua" hänelle. Miehelle soittaa ja antaa määräyksiä, miten lasta pitää hoitaa, mitä lapsi voi syödä, miten päin kaikki menee. Isä on vaan sanonut, että meillä ollaan niinkuin ollaan ja olkaa sitten siellä, miten olette. Lapselle soittelee monta kertaa päivässä, että voi äidin pikku kulta, eikö siellä olekin kamalaa, eikö sulla olein hirveä ikävä. Totta kyllä noiden puhelujen jälkeen lapsella tuleekin huono olo ja ikävä. Siksi olemme rajoittaneet puheluita. Kerran päivässä saa lapselle soittaa ja sillä siisti.
Minua tietenkin haukkuu joka paikkaan, että olen ihan mitätön.
Lapsi on isänsä luona, ja minun luonani, hyvässä hoidossa. Kaikkea ei vain jaksa tilittää exälle. Mielestäni riittää ihan perusjutut vaan, mitä lapseen liittyy.
Kaikkea noita lastenvalvojahöpinöitäkin ollaan saatu kuulla ja ajateltu, että siinähän vaan. Aletaan sitten tapeen mukaan mekin riitauttaa huoltajuusasiaa.
Sinun tilannettasi en tiedä, mutta mielestäni voisit pikkusen valaa lapseen voimaa ja luottamusta. Mielestäni kirjoituksistasi paistaa kuitenkin se, että edelleen haluaisit määrätä kaikesta. Odotatko, että sulle pitäisi pilkuntarkkaan kertoa kaikki asiat. Tiesitkö, että lapsi voi itsekin keksiä sulle kaikenlaisia pelkotarinoita, koska saa hyvin niillä sulta huomion?
No, et ole mun exän vaimo, lapsi ei ole samanikäinen:)
Ja tosiaan tässähän ei tule kaikki hienosäädöt ilmi. Eikä varmaan sinunkaan jutuista vielä voi tietää, että miten ne asiat tasan tarkkaan menee. Tilanteet, kun on päällä, niissä on niin paljon pieniä asioita, että eipä niitä tänne jaksa, alkaa kirjoittaa, eikä ole mitään järkeäkään.
Että vaikka meillä tilanteet on pitkälti samankaltaiset, niissä vois silti olla vaikka kuinka paljon eroa, koska kysymyksessä on eri ihmiset ja kaikki vivahdeasiat.
Eipä muuta, ku voimia sulle vaan, että kaikki hyvin menisi. Mutta mieti tuota lastenvalvoja-asiaa. Ne, kun kerran kutsut elämääsi, et niistä eroon pääse. Tuolla biovanhemmat-palstalla on paljon juttua siitä. Saattaa vaan sitten hankaloittaa sinunkin elämääsi.
"Meilläkin lapsi on saanut oman huoneen, jossa voi nukkua. En ole katsonut asiakseni tehdä tilitystä exälle, että meillä saa yölläkin tulla viereen."
Miksi et, jos kerran olette puheväleissä?Voisiko siten soittelu lakata, kun tietää että poika on "turvallisissa käsissä"? Hieno homma, että saa tulla viereen tarvittaessa.
"Mulle soittaa ja yrittää uskoutua mulle ja saada minusta jonkun ihme liittolaisen. Mulla ei ole mitään syytä "uskoutua" hänelle. "
Minäkin soitan, mutta en liittolaisen haku tarkoituksessa. Tilittääkö hän myös omia tunneasioitaa, tapahtumiaan, vai pysyykö tiukasti lapsi-keskustelu linjalla? Meillä on näin.
Ja se, että keskustelet hänelle lapsesta, ei tarkoita, että uskoutuisi hänelle. Päin vastoin haistan pienen kiusanhengen kuviossa.Onko tarkoituksesi tahallaan jättää jotain kertomatta?
"Isä on vaan sanonut, että meillä ollaan niinkuin ollaan ja olkaa sitten siellä, miten olette. "
Hyvä, että asia on hänelle ( exälle ) ilmoitettu, edes, ja pientä jutustelua on vireillä. Ihmeellistä on, että jos poika käy vain kaksi kertaa kuukaudessa, ei siitä arjen pyörittämisestä ole paljoakaan tietoa, esim. rutiineista, jotka luovat lapselle turvallisuutta ( en nyt puhu samassa huoneessa nukkumisessa, aika on siirtyä omaan. )Meillä ei niitä isä ole koskaan paljon kysellytkään, hän kun on oman polkunsa kulkija, sopii tai ei.
"Lapselle soittelee monta kertaa päivässä, että voi äidin pikku kulta, eikö siellä olekin kamalaa, eikö sulla olein hirveä ikävä. Totta kyllä noiden puhelujen jälkeen lapsella tuleekin huono olo ja ikävä. "
Juu, ei tarvitse koko ajan soitella. Minä soittelin alussa, kun lapsi oli pienempi ( eikä uutta naista kuvioissa ), mutta enään en ole tehnyt sitä. Poika kertoo myös, että halutessaan isä ei anna soittaa, joka on väärin. Yhteys molempiin vanhempiin tulee olla auki, milloin vain, oli missa ja kenellä vain!
"Sinun tilannettasi en tiedä, mutta mielestäni voisit pikkusen valaa lapseen voimaa ja luottamusta. "
Sen aionkin tehdä, mieluummin kun "rohkaisen" häntä jäämään pois isältään.
"Mielestäni kirjoituksistasi paistaa kuitenkin se, että edelleen haluaisit määrätä kaikesta.
Odotatko, että sulle pitäisi pilkuntarkkaan kertoa kaikki asiat."
Kunka edelleen? Tunnetko meidät? En tietenkään odota.
Tiesitkö, että lapsi voi itsekin keksiä sulle kaikenlaisia pelkotarinoita, koska saa hyvin niillä sulta huomion?
Uskon sen. Liioittelun vaara on olemassa. Luulenpa, että todellinen pelko, jos sitä on, tulee esille taas lähdön hetkellä.
"Että vaikka meillä tilanteet on pitkälti samankaltaiset, niissä vois silti olla vaikka kuinka paljon eroa, koska kysymyksessä on eri ihmiset ja kaikki vivahdeasiat."
Totta turiset. Yleensä tarinoilla tuppaa olemaan kaksi eri puolta, muutenkin. Hyvää syksyn jatkoa!
Kannattaa rohkaista lasta olemaan isällään, koska jokainen lapsi kaipaa äitiä sekä myöskin isää. soita ihmeessä nyxälle ja juttele tämän kanssa lapsen pelosta (kerta isän kanssa ei voi keskustella). kuten aikaisemminkin ehdotin niin puhu vaikka siitä sängynalusten tarkastuksesta yhdessä lapsen kanssa. se auttoi ainakin meillä omassa huoneessa nukkumis pelkoon melko nopeasti. illalla nukkumaan mentäessä meillä aukaistiin lapsen huoneen ovi että pääsee pois nopeasti jos hätä tulee. nykyään tyttö haluaa että ovi pidetään tiukasti kiinni ;) jos jätetään auki niin käy itse sulkemassa... voimia sinulle! ole järkevä äläkä kiellä lasta tapaamasta isäänsä. ei ole järkevää syytä tehdä sitä. lähin pitää viime tietojen mukaan tukea etän kanssa tapaamisia...
Vastailen tässä, mitä kysyit.
En tilitä exälle, koska exän pitäisi käsittää, että lapsi on turvassa ja voi hyvin meidän luona. Ei sitä kuulu rautalangasta vääntää.
Ei pysy keskustelusssa lapsi-linjalla, aina alkaa haukkua entistä miestä ja yrittää saada minut mukaan siihen.
Ei ole kiusantekoa meidän puolelta. Miksi olisi? Perusasiat olen lapsesta kertonut. Alussa kerroin kakki tekemiset, kun kuvittelin sen auttavan äitiä. Mutta ei, olimme hänen mielestään tehneet kaiken väärin.
Isä on sanonut, että meillä on meidän tavat. Meidän luona on omat rutiinit. Ja äitinsä luona omat. Ja näinhän se pitää ollakin. Myös lapsen mummoloissa on omat tapansa.
Edelleen sana kai tuli vahingossa, kun kiireessä kirjoitan. Jotain ajattelin, kun kuitenkin noin tarkkaan haluat tietää kaiken, mitä siellä isän luona tapahtuu.
"Yhteys molempiin vanhempiin tulee olla auki, milloin vain, oli missa ja kenellä vain!"
Tuossa asiassa olen kanssasi täysin eri mieltä. Vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja riittää kyllä, kun isä on läsnä. Se jatkuva soitteleminen ei ole kenellekään hyväksi. Jos asiat ei meillä mene lapsen mielen mukaan, tottakia lapsi olisi heti soittamassa äidilleen ja äiti alkaa kuvitella, että kaikki on vinkasallaan. Nyt on vain soitto kerran päivässä. Meillä on se jatkuva soittelu koettu todella vaikeaksi ja asioita haittaavaksi. Siitä on yleensä alkanut järjetön soittorumba. Äiti huolestuu turhan takia ja alkaa soitella meille. Saattaa sitten mennä päiväkin siinä soittelemisessa. Ei mitään järkeä siinä touhussa.
Minusta olisi hyvä, jos äiti pystyisi luottamaan isänkin arvostelukykyyn. Kasvatustavat ei ole välttämättä samanlaiset, mutta mielestäni pitäisi kunnioittaa molempien tapoja.
Eiköhän se kuitenkin oo pääasia, että teilläkin voitaisiin luottaa, että lapsen asiat on kunnossa. Ainahan kasvatusasioista ei voi olla samaa mieltä. Pääasia lienee, että poijan turvallisuus ja hyvinvointi on taattu.
Kiirettä pukkaa. Saattoi jotain jäädä vastaamatta.
Mutta vielä... muljahti mieleen: Olet hyvä kirjoittamaan. Voisitko yrittää kirjeellä lähestyä exääsi ja hänen nyxää? Kirjeessä tulisi vain asiat, niin ei tarvitsisi kenenkään ärsyyntyä. Joskus, kun vaan exän äänikin voi ärsyttää. Kysyisit vaikka, että onko pojan pelko aiheellista. Sittenhhän näkisi, mikä se suhtautuminen heillä on. Että ollaanko asialinjalla vai kiusaamistarkoituksin.
Käyn jossain vaiheessa katsomassa, mitä oot mieltä tuosta kirjehommasta.
Vastailen tässä ainakin jotain, mitä nyt ehdin.
Emme tilitä exälle, koska exän pitäisi käsittää, että lapsi on turvassa ja voi hyvin meidän luona. Ei sitä kuulu rautalangasta vääntää.
Ei pysy keskustelusssa lapsi-linjalla, aina alkaa haukkua entistä miestä ja yrittää saada minut mukaan siihen.
Ei ole kiusantekoa meidän puolelta. Miksi olisi? Perusasiat olen lapsesta kertonut. Alussa kerroin kakki tekemiset, kun kuvittelin sen auttavan äitiä. Mutta ei, olimme hänen mielestään tehneet kaiken väärin.
Isä on sanonut, että meillä on meidän tavat. Meidän luona on omat rutiinit. Ja äitinsä luona omat. Ja näinhän se pitää ollakin. Myös lapsen mummoloissa on omat tapansa.
Edelleen sana kai tuli vahingossa, kun kiireessä kirjoitan. Jotain kai ajattelin, kun kuitenkin noin tarkkaan haluat tietää kaiken, mitä siellä isän luona tapahtuu.
"Yhteys molempiin vanhempiin tulee olla auki, milloin vain, oli missa ja kenellä vain!"
Tuossa asiassa olen kanssasi täysin eri mieltä. Vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja riittää kyllä, kun isä on läsnä. Se jatkuva soitteleminen ei ole kenellekään hyväksi. Jos asiat ei meillä mene lapsen mielen mukaan, tottakia lapsi olisi heti soittamassa äidilleen ja äiti alkaa kuvitella, että kaikki on vinkasallaan. Nyt on vain soitto kerran päivässä. Meillä on se jatkuva soittelu koettu todella vaikeaksi ja asioita haittaavaksi. Siitä on yleensä alkanut järjetön soittorumba. Äiti huolestuu turhan takia ja alkaa soitella meille. Saattaa sitten mennä päiväkin siinä soittelemisessa. Ei mitään järkeä siinä touhussa.
Minusta olisi hyvä, jos äiti pystyisi luottamaan isänkin arvostelukykyyn. Kasvatustavat ei ole välttämättä samanlaiset, mutta mielestäni pitäisi kunnioittaa molempien tapoja.
Eiköhän se kuitenkin oo pääasia, että teilläkin voitaisiin luottaa, että lapsen asiat on kunnossa. Ainahan kasvatusasioista ei voi olla samaa mieltä. Pääasia lienee, että poijan turvallisuus ja hyvinvointi on taattu.
Kiirettä pukkaa. Saattoi jotain jäädä vastaamatta.
Mutta vielä... muljahti mieleen: Olet hyvä kirjoittamaan. Voisitko yrittää kirjeellä lähestyä exääsi ja hänen nyxää? Kirjeessä tulisi vain asiat, niin ei tarvitsisi kenenkään ärsyyntyä. Joskus, kun vaan exän äänikin voi ärsyttää. Kysyisit vaikka, että onko pojan pelko aiheellista. Sittenhhän näkisi, mikä se suhtautuminen heillä on. Että ollaanko asialinjalla vai kiusaamistarkoituksin.
Käyn jossain vaiheessa katsomassa, mitä oot mieltä tuosta kirjehommasta.
Minä olen sitä mieltä, että nämä jutut on niin henkilökohtaisia, että toista täysin samanlaista tilannetta ei ole.
Ensiksi ei tullut ollenkaan. Eipä voi enää mitään :)
Ota yhteys lastenvalvojalle, perheneuvolaan, terveyskeskukseen, päiväkotiin, mihin vain, missä koet, että sinua kuunnellaan. Turha asiaa on yksin pohtia, varsinkaan kun täällä nettipalstalla ei kukaan asiaa voi muuttaa.
Varmaan kamalaa elämää pikkumiehelle, jos menee isänsä luo pelkäämään.