Olen nyt vauvakuumeen pauloissa ollut viimeisen vuoden ajan ja mieskin pikku hiljaa alkaa lämmetä ajatukselle, ei kuitenkaan haluta hosua mihinkään päätöksiin, onhan se kuitenkin iso asia.
Mietinkin nyt kun teen ala-asteella jonkun verran töitä, että pelottaako ketään millainen lapsi sieltä tulee?
Me puhumme usein VAUVAkuumeesta, ja palstakin on sen niminen. Se on kuitenkin vauva vaan niin hyvin vähän aikaa. Sitten siitä kasvaa vaativa pieni ihminen, koululainen, murrosikäinen... eikö ketään pelota?
Tapaan kouluilla aina joskus adhd lapsia ja heidän vanhempiaan. Monet sanovatkin että kun lapsin on koulussa lepäävät he sen aikaa. Niin raskasta on sen kanssa eläminen.
En sano ettenkö rakastaisi lasta on se millainen hyvänsä, epätäydellinen joka tapauksessa. Mutta onko oikein että puhumme vauvakuumeesta kun se on vaan niin pieni hetki? Pelottaako ketään ajatus siitä että lapsi kasvaa ja voi olla että jonain päivänä sen kanssa ei pärjää? Olen varmaan ihan sekaisin... enkä ollenkaan valmis äidiksi...
Mietinkin nyt kun teen ala-asteella jonkun verran töitä, että pelottaako ketään millainen lapsi sieltä tulee?
Me puhumme usein VAUVAkuumeesta, ja palstakin on sen niminen. Se on kuitenkin vauva vaan niin hyvin vähän aikaa. Sitten siitä kasvaa vaativa pieni ihminen, koululainen, murrosikäinen... eikö ketään pelota?
Tapaan kouluilla aina joskus adhd lapsia ja heidän vanhempiaan. Monet sanovatkin että kun lapsin on koulussa lepäävät he sen aikaa. Niin raskasta on sen kanssa eläminen.
En sano ettenkö rakastaisi lasta on se millainen hyvänsä, epätäydellinen joka tapauksessa. Mutta onko oikein että puhumme vauvakuumeesta kun se on vaan niin pieni hetki? Pelottaako ketään ajatus siitä että lapsi kasvaa ja voi olla että jonain päivänä sen kanssa ei pärjää? Olen varmaan ihan sekaisin... enkä ollenkaan valmis äidiksi...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joskus on käynyt mielessä, jos lapsella on jokin tauti tai pahimmassa tapauksessa kehitysvamma. En sitä isommin ole ajatellut kun tämä kuume on niin voimakas ja vie kaikki ajatukset niihin positiivisiin puoliin.
Onhan se vauva vain vähän aikaa, mutta kun se syntymän jälkeen on siinä vauvaiässä ja sen me haluamme niin mielestäni vauvakuumeesta puhuminen on ihan aiheellista. Ei se ihan heti kuitenkaan murrosiässä ole ja vanhemmat kasvaa lapsen mukana :D
en pode "pelkkää" vauvakuumetta, vaan haluan nimenomaan lapsen josta aikanaan kasvaa nuori ja aikuinen. Vauva-aika on toki lyhyt, mutta eipä se parivuotiaan uhmailu tai murkun känkkäränkkäkään ikuisuuksia kestä. Vanhemmat varmasti kasvavat itsekin lapsen mukana, ei se vauva ole ainoa joka kasvaa ja kehittyy.
Toki kai meistä jokainen joskus miettii, että mitä jos.. Mutta jos tuollaisille ajatuksille antaa liikaa valtaa, tuskin kohta syntyy enää lapsia ollenkaan. Ei sairas tai vammainen lapsi ole yhtään sen huonompi kuin tervekään. En kuitenkaan usko, että kukaan suorastaan toivoo sairasta lasta eli kai se pieni pelko on aina mukana.
raskaus ja lapsen saanti pelottaa..Me toivotaan kovasti neljättä vaan ei sterilisaationpurun jälkeen ole vielä kuulunut..
Ensimmäisemme,tyttö alkaa lähetymään murkkuikää ja kyllä se temperamenttisuus välillä kauhistuttaa..Keskimmäisemme on normaalia vilkkaampi joskin terve 8v poika jonka lempilajeja on duudsoneiden matkiminen ym
Nuorimmaisellamme on perinnöllinen sairaus joka vaatii elinikäisen lääkityksen ym..Mutta silti me olemme pärjänneet ja lapset erilaisine rikkauksineen ovat kaikki yhtä rakkaita ja kullanarvoisia...
kaikkia se lapsen saanti pelottaa... on se sitten ensimmäinen tai kymmenes niin aina jännää että minkälainen tapaus sieltä on tulossa :)
olen kuitenkin työssäni (koulussa) nähnyt jos jonkinmoista kakaraa ja suuri osa ärsyttää suunnattomasti. Tiedän että jos olisi oma lapsi kyseessä niin sitä rakastaa on se millainen hyvänsä, mutta ajatus huutavista, riehuvista ala-aste ikäisistä ei hirveästi houkuta.
Ajattelenkin nyt, että olenko niin sen VAUVAkuumeen pauloissa, etten tajua että samanlainen riehuja siitä tulee jonain päivänä?? Loppuuko rakkaus lapseen sitten kun siitä tulee sen ikäinen mitä en nyt voi sietää (melki kaikki 7-18 vuotiaat.. hih..) ??
En halua pelkän vauvakuumeen saattelemana lähteä tekemään jälkikasvua. Se on vain hetki ja tämä muu kauheus kestää niin paljon kauemmin...
Eiköhän se ole niin, että kyllä jokainen omaansa rakastaa, oli hän sitten millainen tahansa (tuskin kai esim. kaikkien rikollisten vanhemmat hylkää omiaan