Olin mielestäni kamala poikaystävälleni, rakastan häntä todella ja nyt mun on paha olla siitä mitä tein.
En pettänyt, käyttäydyin typerästi.
Tuntuu etten voi antaa itselleni anteeksi typerää käytöstäni ja olen aika rikki vieläkin.
Tämä voi olla teistä typerää, mutta minulla on niin syyllinen ja kurja olo, että rankaisen itseäni koko siltä ajalta kun olin hänelle kamala, niin etten syö päivällä mitään, en välipalaa myöhemmin, vasta joskus myöhään illalla päivän ensimmäinen lämmin ruoka.
Saatan olla teistä hullu, mutta koen tämän olevan minulle oikein kaiken sen jälkeen millainen olin.
En pettänyt, käyttäydyin typerästi.
Tuntuu etten voi antaa itselleni anteeksi typerää käytöstäni ja olen aika rikki vieläkin.
Tämä voi olla teistä typerää, mutta minulla on niin syyllinen ja kurja olo, että rankaisen itseäni koko siltä ajalta kun olin hänelle kamala, niin etten syö päivällä mitään, en välipalaa myöhemmin, vasta joskus myöhään illalla päivän ensimmäinen lämmin ruoka.
Saatan olla teistä hullu, mutta koen tämän olevan minulle oikein kaiken sen jälkeen millainen olin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta on hyvä että osaat kärsiä "väärän" tekosi takia, ehkä se auttaa tulevassa tekemään oikeampia ratkaisuja.
Suosittelisin puhumaan tälle pojalle ja kertomaan miten pahoillasi olet.
Ja pyytänyt anteeksi, sanoo että haluaa olla kanssani mutta ei mitään pitääkö enää minusta :s ehkä sitten jos on noin sanonut :)
Tuntuu vain etten osaa (ainakaan vielä) antaa itselleni sitä anteeksi millainen olin. Sisältä olen rikki, eilen illalla kun se kaikki tuli mieleen oli todella paha olla. Ja kun jostain sain idean kirjoittaa kauniisti, jostain syystä se tuli englanniksi, tavallaan anteeksi pyyntö- runo, onnistuin itkemään kun olin kirjoittamassa sitä loppuun.. mutta olen tunteellinen tapaus :D
Ei hän ole kyllä sanonut mitään sen jälkeen rakastaako minua, mutta sanonut vaan että haluaa olla kanssani aina, joten eipä siihen kai sitten sitä tarvise enää rakastaako vai ei :)
Mutta olen nyt lujasti päättänyt, että niin kauan kun olin hänelle ilkeä, rankaisen itseäni siitä yhtä kauan aikaa!
Moi!
Minua ainakin kiinnostaa, että mitä niin kamalaa olet poikaystävällesi tehnyt, että sinun pitää ruveta sen takia syömälakkoon? Mistä ihmeestä oikein oli kysymys, kun olet näinkin pahoillasi?
Ja syömälakko ei muuten ole oikea tapa rankaista itseään. En oikein usko, että poikaystäväsikään sitä haluaa!
Ei se sitä haluaiskaan.. olen sisältä aika rikki siitä.
Kuulin vaan juttua ja keksin sitä kautta et hänkin on sellainen..
Siitäpä se sota alko, en alkuun voinut uskoa hänen sanomisiaan kun ne oli ihan päin vastaisia kun päähänpistoni, mut aloin lopulta uskoa.
Mutta minulla on niin syyllinen ja paha olo siitä kaikesta millainen olin koska välitän hänestä todella paljon ja hän on mulle todella tärkeä.
En vaan nyt osaa antaa itselleni sitä anteeksi,(ainakaan ihan heti) miten häntä kohtaan käyttäydyin. Ja niin sitten nyt rankaisen itseäni käytöksestäni niin pitkältä ajalta kuinka kauan käyttäydyin typerästi.. taisin jo sanoakin tästä noissa aiemmissa.
En keksinyt muutakaan tapaa rangaista itseäni joten se on nyt sit näin.
Älä selitä, säälittävää tollanen
Tää on mulle ihan oikein, ei säälittävää
Jos poikaystäväsi antaa sinulle anteeksi sen pitäisi riittää!Jos kuitenkin haluat rankaista itseäsi kiellä joitain huvituksia itseltäsi mutta älä näännytä itseäsi!