..mähän oon eka
tuota noin...
ssres
131747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuis me tänne ehritään kirjootella ?
Taas mentiin...
Ei kyllä ole helppoa hommaa. Kuolemaa tässä odotellaan, tilanne on jo niin huono.lääkärit haluaisivat siirtää sairaalan saatto-osastolle, mutta lupasin äidilleni että kotiin saa kuolla. en tiedä mitä tehdä kun tilanne menee jo niin vaikeaksi,etten pärjää yksin..kai kadun tätä lopun ikääni =(
Jaksamista sinulle Ellen.
Uskoisin että et tule katumaan sitä että annoit äidillesi tilaisuuden olla kotona viimeisiä aikojaan.
Mutta jos et itse enää jaksa, ja tilanne tuntuu mahdottomalta on myös itseään ajateltava.
Kun tietää tehneensä sen minkä pystyy ja jaksaa, voi olla rauhallisella mielellä.
Jos äitisi joutuu saattohoitoon niin voithan olla siellä hänen vierellään voimiesi mukaan.
Minulla on omaishoito jatkunut jo vuosikausia.
Mieheni on täysi sänkyyn sidottu.
Ei pysty itse tekemään oikeastaan muuta kun nielemään ruokansa kun syöttää.
Tätä on tällaisena jatkunut jo kauan, eikä paranemisesta ole toivoa.
Saan kyllä vapaata tarvittaessa, se auttaa jaksamaan.
Minä sain hoitaa kotona ihan loppuun asti. Ei ollutkaan paha asia. Lääkäri oli kirjoittanut, että oli tajuton. Sitä kesti 11 päivää.
Annoin vettä suuhun, pystyi sen nielemään ja kostutin suuta usein siinä lopussa.
Lääkäri antoi kipulääke suppoja, joita sai laittaa. Jaksamista loppuun asti, siitä jää hyvä mieli.
Kiitos viidanhelmi!
Torstaina jouduin luovuttamaan äitini tänne saattohoito-osastolle. olen ollut täällä yötä myös itse, joka on hyvä juttu että mahdollisuus on järjestetty. äiti on jotenkin vielä tajuissaan, mutta puhumaan eikä syömään pysty. olen kostutellut hänen suutaan ja jutellut kaikkea. kipupumppu laitettiin heti tänne tultuamme. munuaiset eikä maksa enää toimi, joten neste alkaaa kerääntyä jo keuhkoihin. olen puhunut äidille, että luovuttaisi jo. helpompaa olisi kun kaikki olisi jo ohi. ikävää tämä on.
Voimia kaikille rakkaittenne hoitamiseen. olette enkeleitä
Koska meille omaishoitajille saataisiin oma palsta.
Meidän yksinäistä ja raskasta työtämme ymmärtää parhaiten toinen samassa tilanteessa oleva.
Toivoisin että omaishoitajat löytäisivät palastan ja ottaisivat omakseen.
Vertaistuki on tärkeää juuri meidän työssämme.
Vielä olen voimissani, mutta kun se aika tulee, en halua, että joku omaisistani ryhtyisi omaishoitajaksi. Heittäkööt vain laitokseen niin pääsevät vähemmällä.
etukäteen. Hoitotahtonsa pitäisi jokaisen ilmaista jo terveinä päivinään/sairastamisen alkuvaiheessa, kun vielä pystyy ja ymmärtää. Täytyy kyllä ottaa huomioon, että mieli saattaa muuttua iän ja kokemuksen lisääntyessä... Omaishoitajuuskin pitäisi pohdiskella mahdollisimman monelta kantilta. Kenenkään ei tule nääntyä kuormansa alle/ ketään ei tule velvoittaa toimimaan yli voimiensa. Loppuvaiheen hoito sairaalassa/tk:ssa voi olla ihan kaunis/hyvä kokemus, kun siihen vain panostetaan. Voimia kaikille omaistaan hoitaville!
tv. sisar tk:sta, omaishoitaja itsekin
Nyt vasta huomasin, että tällainenkin palsta on tänne avattu. Hyvä asia!
En tiedä olenko vielä oikeasti omaishoitaja, mutta tulin kuitenkin.
Mieheni on sairastanut Perkinsonia vasta hieman yli 7 vuotta, tai sairaus diagnostisoitiin silloin - oireita oli ollut jo useita vuosia.
Pikkuhiljaa mieheni kunto on huonontunut, tai toimintakyky.
En kuulu vielä hoitajiin.Alheimer todettiin miehelläni viimetalvena.Hän on vielä omatoiminen.Siis vaatii vain ohjailua toimissaan.
Lääkehoitoon Hän ei suostu.
Meillä ikäerokin(10)vuotta,Hän minua vanhenpi,saattaa aiheuttaa mielipideeroja.
Muistihäiriöitä,agressiivisuutta,herkistymistä havaittavissa.
Onneksi meillä on toimintaa harrastusten parissa,jotka meille molemmille tärkeitä.
Kalastus ja karjanhoito.Mieheni hoitaa lampaat.
Hupun ja Lupun,seuraan ja tarkastan,että kaikki on kunnossa.
Tämä keskustelufoorumi tuli kuin taivaanlahjana.
tätä me tarvitsemme,kai amateuskin mahtuu mukaan?
on se kiva kun tääkin foorumi tänne ilmesty olis vain tarvinnut jo aikeimmin ,
mä hoidan kotona ms- tautia sairastavaa miestäni,,jo 20 vuotta tauti ollut,mutta pyörätuolis on nyt , ja kaikissa toiminnoissa autettava ,välillä tosi raskasta, kun pikkusen on dementiaakin jo, ikää hällä 50 vee,,,mä ite 47 vee.
hällä on jo 11 pysyvää lieveilmiöö tän taudin kanssa.
Vertaistuki on tarpeen kun alkaa pitkä pimeä syksy ja talvi.
Kesät vielä menee mukavasti kun voidaan olla mökillä.
Talvet ovat aina raskaat, pelottaa jo etukäteen.
se myönnettäköön.