Tapasin viehättävän naisen... joka nauroikin paljon muttei juossut pois (terveisiä Lapinlahden Linnunpojille):
Olinpa lentokentällä saattamassa ystävääni, ja pois lähtiessäni jäin auttamaan hauskannäköistä naista joka taisteli hajonneen matkalaukkunsa kanssa. Kiitokseksi avusta hän tarjosi kahvit, ja siinä sitten juttelimmekin tuntitolkulla vaikka mitä. Hassu sattuma: hänen matkalukemisenaan oli sama kirja jota itse juuri luen (Nick Hornbyn 31 Songs)! Ja on muutenkin oikein kiinnostava, epäsovinnainen persoonallisuus =) Ja jännästi osoitti kiinnostustaan - saa nähdä miten tutustuminen etenee. Hyvä tyyppi, hauska ja onnellinen kokemus, kävi miten kävi!
Ensimmäinen kunnon suhteeni alkoi myös "onnettomuudesta". Ystävän tupaantuliaisissa joku jumittui vessaan, ja jouduimme menemään naapuriin vessaan, ja siitä vessareissusta sukeutui vuosien syvällinen hieno suhde.
Toinen piiitkä hyvä suhde alkoi myös "onnettomasti": tietokoneen temppuilusta...
Tarinan opetus on tietenkin se, että kun vähiten odottaa... jne. Kun lakkaa etsimästä on tilaa löytää. Kuten eräs ystäväni tapaa sanoa: Kaikki on mahdollista, paitsi pyörö-ovesta hiihtäminen*.
*...pitäisköhän kokeilla?...
Olinpa lentokentällä saattamassa ystävääni, ja pois lähtiessäni jäin auttamaan hauskannäköistä naista joka taisteli hajonneen matkalaukkunsa kanssa. Kiitokseksi avusta hän tarjosi kahvit, ja siinä sitten juttelimmekin tuntitolkulla vaikka mitä. Hassu sattuma: hänen matkalukemisenaan oli sama kirja jota itse juuri luen (Nick Hornbyn 31 Songs)! Ja on muutenkin oikein kiinnostava, epäsovinnainen persoonallisuus =) Ja jännästi osoitti kiinnostustaan - saa nähdä miten tutustuminen etenee. Hyvä tyyppi, hauska ja onnellinen kokemus, kävi miten kävi!
Ensimmäinen kunnon suhteeni alkoi myös "onnettomuudesta". Ystävän tupaantuliaisissa joku jumittui vessaan, ja jouduimme menemään naapuriin vessaan, ja siitä vessareissusta sukeutui vuosien syvällinen hieno suhde.
Toinen piiitkä hyvä suhde alkoi myös "onnettomasti": tietokoneen temppuilusta...
Tarinan opetus on tietenkin se, että kun vähiten odottaa... jne. Kun lakkaa etsimästä on tilaa löytää. Kuten eräs ystäväni tapaa sanoa: Kaikki on mahdollista, paitsi pyörö-ovesta hiihtäminen*.
*...pitäisköhän kokeilla?...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ihanaa kuulla, että tuollaista tapahtuu ihan oikeastikin eikä vain elokuvissa. Toivottavasti hauskasta sattumasta kehkeytyy jotain elämää suurempaa.
Sattumien summamutikassa mäkin olen ystävystynyt ja jotain suurempaakin joskus kehittynyt.
Sattui muutamia vuosia sitten sellainen hauska juttu kun olin huoltoasemalla.Siihen ajoi jotain mun ikäinen tyttö,taisi olla juuri kortin saanut.Se pyöri siinä tankkauspisteen ympärillä eikä ketään näkynyt missään.Menin kysymään voinko auttaa ja se ei tiennyt mistä korkki aukeaa(läppä aukesi auton sisältä)ja sit pissapojan säiliöstä oli vesi loppunut.No mä aukasin sen korkin,ja kun se tankkas ni täytin säiliön ja kävin sisältä hakemassa ainetta sekaan.Sit vielä kaupan päälle pesin kaikki ikkunat.
Hän tietysti kiitteli että olin tosi ihana kun viitsin ja ehdin auttaa ja tarjos mulle kahvit sisällä.Kassa kyseli ettenkö vielä lähtenytkään ni huikkasin että jäin "ylitöihin".Olin silloin nimittäin kesäduunistani sieltä lähössä ja duunivaatteet vaihtanut,kun tämä neito porhalsi paikalle:)
Jälkeenpäin selvisi kyllä tälle tytöllekkin että töissähän minä siellä...
Ystäviä meistä tuli ja enempikin olisi voinut ehkä kehittyä jollei sitten olisi uudet sattumat sotkenut sormiansa peliin.
Eli uskon rakastumisissa enempi sellaisiin klassisiin "nurkan takaa törmäyksiin".
Arvasin että sinulle sattuu kohta jotain odottamatonta ja hienoa, kun olet aina niin hyvällä tuulella ja huumorintajuinen! Kiinnostavaa kuulla tuollaisista sattumuksista. Joku pieni kohtalonoikku voi muuttaa koko elämän! Minulla ei ole valitettavasti mitään vastaavanlaista tarinaa kerrottavana.
että jollakin onni lykästää. Asia, josta kerroit kertoo myös itsestäsi jotain. Siis hitusen luonteestasi, ystävällisyydestä ja auttamisenhalusta. Ovat hienoja piirteitä naisessa, ne. Suurimmalla osalla, kun vain aina tuntuu olevan kiire ties mihin suuntaan. Ja siinä hössäkässä harvemmin pysähdytään auttamaan muita. Onnea sinulle.
kauniista sanoista ja rohkaisusta, sitä aina tarvitaan.
...jatkoon :)
Ja tuo on niin totta: kun lakkaa etsimästä, on tilaa löytää.
Häslingin keskellä katoaa arkinen jäykkyys. Olen jo aiemmin kirjoittanut omista söheltämisistäni, joista on rakkaus ollut seurauksena.
Yleensä itse olen vähän sellainen vakavampi ja tosikompi luonne, johon on vaikea (pelottava?) tutustua. Ellen siis säheltäisi ja tekisi virheitä. Silloin olen kuin keksipurkilta varkaista yllätetty pikkulapsi.
Mutta onnea sinulle! :)
"Häslingin keskellä katoaa arkinen jäykkyys" - tuosta on varmaan just kysymys. Ja sählingin aiheuttamaa tilannetta, että on ikäänkuin äkkisiltään vahingossa ihan oma itsensä, ei voi simuloida eikä tuottaa tarkoituksella =)
Muutenkin olen sitämieltä, että jos suhde etenee vähän liiankin mukavasti, on ennenpitkää testattava yhteensopivuus ja reagointitapa myös "tuulitunnelissa", hankalissa tilanteissa. Plus tietenkin...öööööö...kännissä 8P
autoin ihanaa naista kun hänellä oli lähteneet pyörän kettingit pois paikoiltaan. Sotkin käteni perusteellisesti kettinkirasvaan ja hän tarjosi vastapalveluksi paperia. Mutta minä olen varattu ja hän oli kaiketi hetero ja mitään kummempaa ei kehittynyt enkä edes ajatellut kehittyvän :D
Mutta sainpahan hyvän mielen kun sain auttaa..
tuli kahteen kertaan, eihän se pitäisi...
kun tuli kahteen kertaan ;-)
kun pyörästäni lähtee kettingit irti, otan sinuun yhteyttä ;) Viime viikolla kyllä hajosi jarrut mutta ne sain korjattua itse.
Juuri tuo on mielestäni hienoa et joku vie viitsii auttaa toista joka tarvii apua. Monen on helppo vain ajaa ohi ja tuumata ei oo mun ongelma. Itse olen sellainen ihminen joka tykkää kun saa auttaa toista siitä tulee niin hyvä mieli. Ja toivoo et sit kun joskus ite tarvii apua niin joku toinen kiva ihminen voi auttaa puolestaan. Ei aina tarvi kaikesta vain hyötyä. Hyvän mielen kun voi saada hyvinkin pienestä asiasta.
Itse taidan olla jotensakin sellaisen "sympaattisen herttaisen" näköinen, jolta usein ventovieraat pyytävät apua tai kysyvät jotain. Useinmiten sellaista sattuu kaupassa. Esim. joku pyytää kaupassa lukemaan pienellä präntätyn tekstin, jota ei itse näe. Kaduilla kysellään usein neuvoja, missäs sellainen paikka mahtaisi olla jne. Ihan pieniähän juttuja nuo ovat. Mutta kerran partiolainen, aina partiolainen.
Mutta nykypäivänä avuliaisuus suorastaan pelottaa joitakin.Katotaan että tolla on pahat mielessä kun haluais jonkun auttaa vaikka kasseineen ja mukuloineen bussiin.Mummot painelee karkuun kun erikoisemman näköinen tyyppi(gootti)tarjoaa auttavaa kättä:(
Talvelle taas liukkailla noita mummoja kaatuilee kaduilla,mutta ei uskalla mennä nostamaan ku pelkää että rupeevat huutamaan apuaXD
Kysy ensin kohteliaalla äänellä "tarvitsetko apua". Älä siis ryntää suoraan auttamaan. Mäkin saattaisin säikähtää, jos gootti yhtäkkiä nostaisi kadulta pystyyn vaikka mummo en olekaan.
Mä oon pienestä pitäen auttanu naapuri mummoja koska lampun vaihdos ja koska kylpyammeen laidan paikalleen laitos ja jopa pian vanhaksi menevän ruoan syömises. Nyt naurattaa ne ajat mutta kyl se auttaminen varmaan on jotenkin silleen luontees. Nykyään on isompiakin hommia missä auttaa ihmisiä mutta tosiaan kannattaa kuitenkin aina ensin kysyä haluavatko he apua. Maailma vaan on muuttunu ja siksi ihmiset on varautuneempia. Itse muistan että pienempänä ammatti haave oli et saa auttaa niitä ihmisiä jotka apua tarvii. Mutta sitähän on melkein joka ammatti jollain tapaa. Mut kuitenkin olla ihmisten kaa suoraan tekemisissä se on palkitsevaa. Mutta ainoo huono puoli on että kun ihmiset tietää sut ja sun auttamisesi niin joidenkin on helppo käyttää hyväksi sitä. Se pistää nykyään vihaksi et on sit niitä jotka vaan haluaa hyötyä siitä.
ovat todella inhottavia. Nimenomaan sellaiset, jotka tietävät, että olet auttamishaluinen ja käyttävät sinua hyväkseen. Eikös tällaiset ns. hyötyilijät opi onneksi aika nopeasti tunnistamaan? Silloinhan voi aina keksiä joitain verukkeita, ettei mukamas ehdi. Tietenkin valehteleminen on rumaa mutta pitää osata kuunnella myös itteänsä. EI pitää osata myös sanoa! EIn sanominen kannattaa myös opetella.
on minunkin pitäny opetella sanomaan. Ei vaan pitemmän päälle enää tuu hyvä olo itelle kun toiset hyppyyttää.
Mua niin nauratta kun ite kerran talvella kävelin kadulla kaupungissa ja katolta tippui lunta suoraan päälleni niin kukaan ei piitannu vaikka hetken pyörittelin päätäni ja suunta oli hiukka sekasin. Kuului vaan onneks et tullu mun päälleni. Mutta sellasia onneksi ei käyny mitenkään ja kotiakkin vielä osasin. Joten jälkikäteen hauska muistella.
autoin ihanaa naista kun hänellä oli lähteneet pyörän kettingit pois paikoiltaan. Sotkin käteni perusteellisesti kettinkirasvaan ja hän tarjosi vastapalveluksi paperia. Mutta minä olen varattu ja hän oli kaiketi hetero ja mitään kummempaa ei kehittynyt enkä edes ajatellut kehittyvän :D
Mutta sainpahan hyvän mielen kun sain auttaa..
No aina ei natsaa =D Olenhan minäkin välillä sählännyt kuin Ms. Bean, mutta mitään ihmeellisen ihanaa pelastavaa enkeliä ei vaan ole ilmaantunut...
Tilanteesta pelastamasi pyöräilijä varmaan kertoo 10:lle tuttavalleen ystävällisestä, ihanasta naisesta joka häntä auttoi =))