Taon opin mukaan elämän korkein aste on Wu-wei. Se on tila joka tapahtuu ilman tekemistä. Puun lahoaminen on lähellä Wu-weita, samoin vaikkapa poutapilven liitely myötätuuleen on pilven osalta wu-weita; pilvi ei käytä omaa energiaansa vaan antaa tuulen viedä niinkauan kun tuulella siihen haluja on. Eikä tuuli matkalla pahastu vaikka poutapilvi joutessaan haihtuisi pois, eikä pilvikään suutu, jos kesätuuli kesken matkansa tyyntyy. Sitten vaan ollaan. Ja nautitaan maailman rauhasta.
Minusta meidän nykyisen maailman kannattaisi julistautua Wu-wein noudattajaksi.
Minusta meidän nykyisen maailman kannattaisi julistautua Wu-wein noudattajaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos hienosta kommentistasi! Todella mielenkiintoista törmätä _täällä_ asiaan, joka minua on mietityttänyt jo jonkin aikaa. Minulle sinänsä käsite Wu-wei oli uusi. Minua kiinnostaa kuitenkin tavattomasti, millainen elämästä tulee, jos elää joka tilannetta, päätöstä ja valintoja Wu-wein mukaan. Johtaako aktiivisesta kontrolloinnista ja hallinnasta luopuminen katastrofiin vai asettuvatko asiat juuri sille tolalle, millä niiden kuuluisikin olla? Aika useinhan kontrolloinnilla ja tietynlaisella "järkevällä huolehtimisella" pyritään järjestämään maailmaa ja elämää hiki hatussa mieleiseksi, mutta käykö siinä juuri päin vastoin? Mitä enemmän huhkitaan, sanotaan nyt vaikka esim. onnellisuuteen pääsemiseksi, sitä varmemmin tuo onni tuntuu karkaavan käsistä.
Asian voisi äkkiseltään ymmärtää siten, että kyseessä on tietynlainen passiivinen olotila, jossa antaudutaan kohtalon tms. armoille. Minusta siinä ei ole kuitenkaan kysymys passiivisuudesta, vaan nimenomaan aktiivisuudesta, joka vain pannaan toimeen oikealla hetkellä ja oikealla tavalla, lähes ponnistelematta. Turha rypistäminen puuttuu.
Hyvin pitkälle samaa Wu-wein ajatusta myötäilee Dag Hammarskjöldin lausuma: "Tie valitsi sinut - ja sinun osasi on kiittää." - Voiko yhteen lauseeseen enää sisällyttää enempää? Tuon asenteen toteuttamiseen ja täydelliseen sisäistämiseen tarvitaan koko elämä - ja ehkä vähän Wu-weitä. :-)
Kommenttisi tuli joka tapauksessa minulle vähän kuin tilauksesta. Wu-weitä? ;-)
pitkä ja kapea, mutta palkitsee taivaltajansa. ;-)
Ja kun jokainen pyrkii kontrolloimaan ympäristöään vain oman mielensä pohjalta niin yhteentörmäyksiä eri mielien välillä syntyy jatkuvasti kun mielipiteet repivät tilanteita eri suuntiin.
Nykyinen kulutusorientoitunut ihminen uskoo pitkälti ostettuun onneen, hankitaan romppeita jotka tuovat hetkellisen onnentunteen ja kierre on valmis.
Tämä sopii erinomaisesti markkinatalouden henkeen ja siksipä virallinen yhteiskunta kehottaakin ihmisiä kuluttamaan hullun lailla koska se pitää kaupan pyörät pyörimästä.
Mutta, vanha sanonta -ostettu onni ei kauaa kestä- pätee enemmän kuin hyvin.
Hyvin mennyt tanssi on aika lähellä tilannetta missä egoa eikä omaa itseä ole, on vain tanssi joka soljuu itsestään. Siinä tavallaan kaksi mieltä sulautuvatt tuon muutaman minuutin ajaksi yhdeksi, yhdeksi jotain suurempaa yhteneväisyyttä ja kokevat yhteisen onnentunteen jota sitä kokemattomalle on vaikea kuvailla.