syksy saa
iltojen pimetessä palautuu eläviin kuviin
ne jumalattoman surkeat kesäromanssit
suikertelevat ajokelvottomat hiekkatiet
yöttömien öiden uneksituissa unissa
taivaanrantaan jatkuneet pellot
juhannustanssit
rapukekkerit
häiden kuokkimiset
myötäiset menot
auringonpaisteiset täydet kuut
oma maa mansikka
täällä kaupungin sykkeessä
katulamppujen kalvea kajo
ajelehtivissa ajatuksissa
pienen hetken viipyilee vielä
hidaskulkuisina maanteiden pölypilvet
mutta
taivaalle kiitos ei enää mitään vanhaa
vinttien pölyttyneiden kirjojen
kellastuneiden papereiden
ummehtunutta hajua
onnellisesti kotona taas
nurkat puhtaina
valoa vain jääkaapissa
niin helpottuneena
tutussa marginaalissa
oman elämän sotkuissa
laskelmoitua intohimoa
vain bestseller rikosromaanissa
iltojen viiletessä takapihan levollinen nurmikko kellastuu
yhä viileämpää toimintaa kellon mukaan
läsnä lähiöiden sykkivä kansainvälinen alamaailma
metroasemilla sähläävät ihmismassat
katukuilujen matelevat autot
tööttäykset ja leveet läskit
bensankatkua yskien
inhimillinen kirjo cityihmisten
ajan hengessä leijuen
kuin samumtuulen raivo
hiekka-aavikolla edeten
vaarallisen piittaamattomasti
kurveissa kipinät sinkoillen
ruuhkaisten katujen stailatut makupalat
korkokengillä juoksemisen taito
punaisista liikennevaloista huolimatta
odottamatta
pääsevät jyvälle
hihansa käärien
tuittupäisinä tuiskeina lasikattoja puhkoen
hätkähdyttäen
säväyttäen
antaa sataa
saastesumuisen tasaisen harmaan taivaan alla
kukaan ei olekaan eksyksissä poissa juuriltaan
ratin takana kirskuen pureutuvat hampaat yhteen
iltojen pimetessä palautuu eläviin kuviin
ne jumalattoman surkeat kesäromanssit
suikertelevat ajokelvottomat hiekkatiet
yöttömien öiden uneksituissa unissa
taivaanrantaan jatkuneet pellot
juhannustanssit
rapukekkerit
häiden kuokkimiset
myötäiset menot
auringonpaisteiset täydet kuut
oma maa mansikka
täällä kaupungin sykkeessä
katulamppujen kalvea kajo
ajelehtivissa ajatuksissa
pienen hetken viipyilee vielä
hidaskulkuisina maanteiden pölypilvet
mutta
taivaalle kiitos ei enää mitään vanhaa
vinttien pölyttyneiden kirjojen
kellastuneiden papereiden
ummehtunutta hajua
onnellisesti kotona taas
nurkat puhtaina
valoa vain jääkaapissa
niin helpottuneena
tutussa marginaalissa
oman elämän sotkuissa
laskelmoitua intohimoa
vain bestseller rikosromaanissa
iltojen viiletessä takapihan levollinen nurmikko kellastuu
yhä viileämpää toimintaa kellon mukaan
läsnä lähiöiden sykkivä kansainvälinen alamaailma
metroasemilla sähläävät ihmismassat
katukuilujen matelevat autot
tööttäykset ja leveet läskit
bensankatkua yskien
inhimillinen kirjo cityihmisten
ajan hengessä leijuen
kuin samumtuulen raivo
hiekka-aavikolla edeten
vaarallisen piittaamattomasti
kurveissa kipinät sinkoillen
ruuhkaisten katujen stailatut makupalat
korkokengillä juoksemisen taito
punaisista liikennevaloista huolimatta
odottamatta
pääsevät jyvälle
hihansa käärien
tuittupäisinä tuiskeina lasikattoja puhkoen
hätkähdyttäen
säväyttäen
antaa sataa
saastesumuisen tasaisen harmaan taivaan alla
kukaan ei olekaan eksyksissä poissa juuriltaan
ratin takana kirskuen pureutuvat hampaat yhteen
Vastaukset 4
Vanhimmat
that rocks!!!
Tosi hyvä ja todellakin rokkaa!!!
hieno...ihan piristi :)))
Kiitos mukavasta tosinopeasta palautteestanne!
Tällä palstalla saa runoilleen lukijat hyvin nopeasti,
ja palautettakin välillä jos jonkinlaista...
Yleensä vaivaudun enemmän kiitoksista,
koska koen kaikki ”runoni” kuitenkin
hyvin keskeneräisinä, raakoina.
Kirjoitan ne hyvin nopeasti
sen kummempia miettimättä,
kun joku hiomaton,
inspiroiva sana tai juttu
singahtaa aiheeksi runoon.
Aika usein saan inspiraation
täällä olevista runoista,
aiheesta tai tunnelmasta,
eli jatkan jotakin sanaparvea
omaksi ryppääksi.
En ole opiskellut runojen
kirjoittamista, ja kun tarkemmin
olen asiaa välillä oikein miettinytkin,
niin ehkä en opiskelekaan
niitä
syke, troke, väre...
¤
Muutama aika sitten
lomilta palattuani
väkersin tätä ”runoa” parina päivänä.
Maaseudun ja rakkaan
kotikaupunkini huikea ero...
Nyt tänä aamuna sitten vielä
muuttelin sanajärjestyksiä,
lisäilinkin jotain sanoja
ja etsin paikkoja,
sitten se alkoi mennä jo
ihan palapeliksi,
lopetin ja päätin,
että menköön nyt
Rakkausrunopalstalle
luine ja karvoineen.
¤
Kirjoittamisiin!
Sama täällä, en niitä mieti ne vain syntyy. Eli joskus on välillä pakko kirjoittaa joku ajatus, ei muuten lähde työ "käyntiin". Sormet vain ne kirjoittaa ja laitan ne samantien "maailmalle" tai sitten runosalkkuuni.
Sen verran kurkkaan sen kirjoittamisen jälkeen et onko pahasti kirjoitusvirheitä.
Mulle tuli tähän palo
ja kait sen sai aikaan elämänjano:)))