Näiden päivien välissä ei
ollut valoa.
Vain surun pilvi.
Se lankesi ylleni
eikä suostunut siirtymään.
Muistatko sinä sen päivän,
jolloin kaaduimme yhdessä,
sateen joka vei pois kyyneleeni.
Huuhtoi veren pois vuotavasta
polvestani.
Toivoin sinulta lohdutusta,
käsiesi pehmeää tuntua.
Kaipasin suudelmaa ja
laastaria pehmeää,
viemään pois kivun ja pelon.
Mutta silmistäsi näin,
toiveeni oli turha,
olit jo muualla.
Päivät kuluivat,
polven haavat umpeuttaen.
Mutta minä, vielä
nytkin unelmoin,
pilvettömästä päivästä
sinusta ja laastarista,
ja tuulesta viemään surun menessään.
ollut valoa.
Vain surun pilvi.
Se lankesi ylleni
eikä suostunut siirtymään.
Muistatko sinä sen päivän,
jolloin kaaduimme yhdessä,
sateen joka vei pois kyyneleeni.
Huuhtoi veren pois vuotavasta
polvestani.
Toivoin sinulta lohdutusta,
käsiesi pehmeää tuntua.
Kaipasin suudelmaa ja
laastaria pehmeää,
viemään pois kivun ja pelon.
Mutta silmistäsi näin,
toiveeni oli turha,
olit jo muualla.
Päivät kuluivat,
polven haavat umpeuttaen.
Mutta minä, vielä
nytkin unelmoin,
pilvettömästä päivästä
sinusta ja laastarista,
ja tuulesta viemään surun menessään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.