...kaikki hyvin, uusi suhde ja uusi elämä; tulevaisuus tuo varmasti hyviä asioita tullessaan. Mutta silti, aina välillä, mieli eksyy reilun parin vuoden takaiseen aikaan, muistoihin, hyviin ja huonoihinkin. Olisinko voinut tehdä jotain toisin vai onko näin tarkoituskin olla?Onko normaalia kaivata jotain mikä ei olisi kuitenkaan toiminut?Sen tiedän varmuudella..olit liian epävarma itsestäsi, pakenit tunteitasi, pelästyit mun tunteita, ahdistuit ja reagoit lopulta vihalla. Vaikka sen jälkeen oletkin perunut puheitasi ja yrittänyt uudestaan naisen kanssa - huolimatta elämänkasvatuksestasi ja kotona opetetuista arvoistasi. Et onnistunut, ainakaan vielä - toivoisin niin että olisit elämässäsi onnellinen.Kuten mäkin olen - pääsääntöisesti.
Jäikö meille liikaa sanomattomia asioita, puhumattomia juttuja?Tulee tunne että tekisi niin hyvää puhua menneestä yhdessä, mutta mua pelottaa aloittaa...en tiedä pystynkö, uskallanko,ja mitä jos sä et haluakkaan, onko meidän vaan helpompi teeskennellä että mitään olikaan? Nykyisin kun harvoin nähdään ja neutraalisti moikataan, tuntuu oudolta ajatella että joskus oli toisin. Ajattelen sua usein ja mietin romantisoinko mennyttä liikaa... ja petänkö nykyistä rakastani ajatusten tasolla. Kyse ei ole siitä ettenkö rakastaisi nykyistäni - en tosissani vaihtaisi häntä mistään hinnasta - mutta silti kaipaan...jotain mennyttä tai jotain siihen liittyvää...en osaa selittää.Kai se vaan on niin ettei ihminen koskaan ole täysin tyytyväinen. Pidä huolta, pikku Myy. Olet aina sydämessäni.
Jäikö meille liikaa sanomattomia asioita, puhumattomia juttuja?Tulee tunne että tekisi niin hyvää puhua menneestä yhdessä, mutta mua pelottaa aloittaa...en tiedä pystynkö, uskallanko,ja mitä jos sä et haluakkaan, onko meidän vaan helpompi teeskennellä että mitään olikaan? Nykyisin kun harvoin nähdään ja neutraalisti moikataan, tuntuu oudolta ajatella että joskus oli toisin. Ajattelen sua usein ja mietin romantisoinko mennyttä liikaa... ja petänkö nykyistä rakastani ajatusten tasolla. Kyse ei ole siitä ettenkö rakastaisi nykyistäni - en tosissani vaihtaisi häntä mistään hinnasta - mutta silti kaipaan...jotain mennyttä tai jotain siihen liittyvää...en osaa selittää.Kai se vaan on niin ettei ihminen koskaan ole täysin tyytyväinen. Pidä huolta, pikku Myy. Olet aina sydämessäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä näkisin sen näin, että on ihan tervettä ajatella aina aikaajoin kaikkea, mitä sitä elämässä on tehnyt, ja näin ollen sitä pakosti ajattelee myös niitä ihmisiä joita siinä on käynyt.. mulla ei ole elämässä ollut merkityksettömiä ihmisiä, vaikka en heitä enää kaipaakkaan. älä mieti siis liikaa tuota. Tsemppii!
puhua selviksi. vaikka mitään enempää ei koskaan olisikaan. jos joskus on ollut jotain, niin miksi ei uskalla aloittaa keskustelua? juuri epäselvistä ihmissuhteista voi jäädä niitä möykkyjä sisinpään.
...niin kovin tutulta! Piti lukea ihan ajatuksella useampaan kertaan! Ihan niin kuin omasta elämästäni! Olisitko se todella sinä?! Ei voi olla mahollista ei.... Koska mä ainakin ajattelen edelleen paljonkin, sitä mitä meillä oli! Ja kaipaan sitä myös!
Niin usein on tullut tilanteita, ja tulee varmaan edelleen, joissa kummankin on vaan yritettävä olla kylmän viileitä vaikka välillämme kipinöi! ;o) Molemmat yrittää kieltää tunteensa, koska sullahan on ny uus... Ettei mitään luvatonta vaan pääsis tapahtuun!
Mutta väkisinkin pistää mietityttään, että miks näin täytyy olla..?