Heh.. huvitavaa, kun keskustelin tuossa kaverin kanssa kaikenmaailman yök/nam eineksistä, niin tultiin siihen tulokseen, että me ei voitas mitenkään syödä samaa ruokaa, kun on ihan erilaiset makutottumukset.. jäinkin miettimään, että onko jollain parisuhteellisella mahdollisesti tällaisia ongelmia?
ja miten sellaisia kiistoja ratkaistaan???
tekemällä toiselle toista ja toiselle toista??
vai saako kumppani mahdollisesti ruokailutottumuksia muuttumaan??
ihan vaan kiinnostaa.. yleisellä tasolla..
ja miten sellaisia kiistoja ratkaistaan???
tekemällä toiselle toista ja toiselle toista??
vai saako kumppani mahdollisesti ruokailutottumuksia muuttumaan??
ihan vaan kiinnostaa.. yleisellä tasolla..
Vastaukset 21
Vanhimmat
kun tavattiin, mä olin se joka laiskuuttaan söi paljon valmisruokia, hampurilaisia jne. Toinen oli taas tottunut valmistamaan ruokaa itse.. kaikki on mennyt hienosti; mä olen oppinut tekemään enempi ruokaa, nauttimaan yhteisistä ruokailuhetkistä ja joskus kun heittäydytään hurjiksi ;) haetaan vaikka hampparit. Mut on siis laitettu ruotuun ruokailujen suhteen ja hvyä niin :)
Ollaan tehty hyvin kompromisseja ruokien valinnan suhteen (siis sen suhteen mitä tehdään) ja löydetty yhteisiä uusiakin suosikkeja...ja on se aika ihanaa kun toinen ilmoittaa tehneensä "sun lempiruokaa" :)
Kaikenlaista etnistä pöperöä ja myös oman pitäjän perinneruokia on tullut tarjottua. Ja hyvin on pudonnut. Vain grillattu maksa, simpukkapasta (josta tuli vähän sitkeää) ja juustokuminalla maustetut safkat on työnnetty minun lautaselleni. Onpa tuo oppinut jo kaljaakin juomaan ruuan kanssa. Jotkut hänen kotiseutunsa ruokalajit vaikuttavat minusta hiukan epäilyttäviltä.
Ohut viipale hyvää naudanmaksaa, kuumalle grillille hetkeksi kummallekin puolelle ja kyytiin sinappi-cayennevoi ja alle pinattipeti. Siinä vasta tosi kesäherkku!
Miks siitä täytyis tehdä kiistoja? Meillä oli exän kanssa täysin vastakohtaiset makumieltymykset ja -tottumukset, teimme siis kompromisseja puolin jos toisin. Pääruoaksi jotain mikä kelpaa kummallekin ja lisukkeet sitten oman mielen mukaan. Kummallakin omat välipalat, jotka ei vois vähempää toista kiinnostaa. Eipähän koskaan kuule, että: Olet syönyt mun...! tms. Meidän mielestä se oli ainakin positiivista, että olimme erilaisia. Yhteisiä herkkuja ei ollut monta.. ehkä italianpata ja broilerinkoivet, ne maistuivat molemmille.
Suhde päättyi, mutta ainakaan ruoka ei ollut syylistalla.
lista asioista mitä himoitten, ja ystävä ei siedä
oliivit
feta
aurajuusto
sipulit
ruisleipä
kukkakaali
parsa
etanat
simpukat
porkkanat
asiat mitä en siedä, mutta toveri sietää
maksa
kinkkusuikaleet
kalapuikot
purkki mömmöt kautta natkupullat.. valmispöperöt
katkaravut
ananakset
herneet
Eli yhteisen pitsan tekeminen ainakin on vaikeaa.. heh..
Tosin ystävyys jatkuu siit huolimatta..
perunamuusi on sellainen, mistä molemmat pitää...
valmispöperöö en suuhuni laita..
kaikkiruokainen muuten ja hyvässä lihassa ;)
lempipuuhaa tuo ruoan laitto!
teollisuusvalmisteinen-lapsi.
Tissiä en ole ikinä saanut...heti työnnettiin kumilunssi suuhun.Pilttipurkki ruuista suosikkini oli lihapata ja omenasössö.
Äiskä meni hetmiten töihin uraa tekemään ja kun mä menin kouluun niin kotiin tullessa pistettiin jtn. Saarioisten pitsaa mikroon,tai pöydällä oli fyrkat mäkkäriin.
Nyt isompana sama tatsi.Valmisruoka linjalla mennään,paitsi että voikkoleivät teen itse ja joskus jos ehdin ja viitsin niin saatan tehdä lämpimiä voikkoja(että uuniakin on joskus käytetty,vaikka muuten ihan turha kapistus.)
Eli mulla olisi tilauksessa nainen joka tekis terveellistä kotiruokaa ja veisi mut ruokaelämysten maailmanympärys matkalle:))
(Raflaruat ei ole sama asia)
eihän tuollaisista saa vielä ongelmaa tekemälläkään :)
Pizzaankin voi laittaa eri täytteet toiselle laidalle.
Meillä oli sellaisia suuren linjan näkemyseroja, kuin että minä en voi sietää perunaa, toinen himoitsi sitä kaikissa muodoissaan. En pidä pikaruoasta, toiselle se oli herkkua. Minä tykkään makeasta, hän suolaisesta.. Inhoan kalaa, hän rakastaa. Minä tykkään pureskeltavasta ruoasta, hän halusi, että kaikki on pehmeää ja suussasulavaa jne. Minä tykkään kaikista oudoista etnisistä eväistä, hän vannoo kotimaisen perusruoan nimeen..
Enpä usko, että silti ikinä tuli edes pienintä kiistaa ruoasta :)
työväenopiston kokkauskurssille.
jospa se oma kulta sieltä löytyisi.
että viihtyisin siellä kun en ole muutenkaan "oppinut" pitämään kokkaamisesta,hyvä idea muuten:).Mutta himassa tai toisen luona se vois olla kivaa.Olisin niinku kirurgilla on se avustaja joka ojentaa välineet ja tarkkailee tapahtuvaa.Voisin olla makutuomari(helppo sellainen,koska mun mielestä kaikki omatekemä on hyvää)ja olla tiskari:)
Viihtyisin varmaan kokkaavan naisen kanssa kotonakin(ainakin ruoka-aikaa paikalla.)
Vitsi vitsi,en nyt ihan rupee äijäks...;)
Hitsi,nyt alkoi kuitenkin kiinnostaa tuo kokkaaminen.Taidan pyytää jonkun kaverin vkl:na duunaa jotain,siis mun kanssa.Mitähän sitä tekisi?
Minulla on karppiruokavalio.
Pieni Silkkinen I joi olutta.
Pieni Silkkinen II syö roskaruokaa.
Kullannuppu I oli vegaani
Kullannuppu II on lakto-ovo
Kahden kanssa on syntynyt erimielisyyttä sen kanssa että minä syön paljon kalaa. Itse toruskelen toisten vähärasvaisuutta ja transrasvoja. Ylipäätään katselen toisten eväitä otsa rypyssä.
Mä rupesin miettimään etten ole koskaan seurustellut lihansyöjien kanssa. Jotenkin ajatus siitä että pussailis just makkaraa syöneen tytön kanssa on aika kammottava, ehkä sitä vois käydä hampaidenpesulla välillä mut kuitenkin ois jonnekin hampaankoloon jääny joku stressipossunpalanen. Joskus eksän kanssa meillä oli keskustelu siitä laitetaanko pastaan oliiveja vai ei, muutoin en kyllä muista että ikinä olisi mitään erimielisyyksiä tullut. Kukaan ei ole onneksi pitänyt mistään valmisruokien lämmittämisestä. Mikron tuleminen taloon olisi kyllä kamala juttu.
Eikö mikrolla muuta voi tehdä, kuin lämmittää valmisruokia? Sulattaa ja lämmittää nopeasti jotain itsetehtyä ihanaa kasvishöttöä? Lämmittää kaakaota? Jotain? Onko mikro kaiken pahan alku...?
juu varmaan joissain kiireisissä perheissä mikro on ihan jees kun pitää lämmittää pakastimesta otettu mössö syömälämpöiseksi. olen kuitenkin sitä mieltä että hellalla lämmitetty ruoka on parasta kun näistä makuasioista oli tarkoitus keskustella :)
ihan sydämmeni pohjasta ai laaaaaaaaaav ONION!
Olen havainnut kumppanini melko tarkaksi ruokatavarain säilyttämisen suhteen: esim. valkosipulimarinoituja oliiveja ei saisi säilyttää aivan mansikkahillopurkin kyljessä, koska maku/haju saattaa tarttua. Omassa jääkaapissani kaikki ruoka saa kyllä olla sikinsokin.
täytyy sanoa että meistä molemmat rakastavat ruokaa ja kaikenlaista, ei tule ongelmia sen suhteen.
enemmän kekustelua syntyy kala- ja riistaruoista, miten ne laitetaan, tapoja on lukemattomia.
muistakaa, että ruoalla on mukava osoittaa rakkauttaan toista kohtaan. se on aitoa ja toimii aina.
Ja hemmetin lihottavaa!!
Kun aloimme seurustelemaan,lihoin melkein kymmenen kiloa silloisen kultani "rakkaudesta":)
Mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi:))
Keittiö on rakkauden, kauneuden ja hyvinvoinnin temppeli =)=)=) Ihminen on mitä syö, monessakin mielessä. Ravintoasiat ovat iso arvokysymys: aika, raha, sisältö, ympäristö, kasvatus, jne.... Tämän takia vallankin moneen kertaan tapetut teurasjätemössöt eli einekset eivät kuulu tähän temppeliin meillä. On näistä ollut keskustelua (ja aina tietenkin: onko luomu turhaa), mutta aina on yhteisymmärrykseen päästy. Tieto, taito, toleranssi ja mieltymyksetkin ovat laajenneet puolin ja toisin. Mutta en usko että haluaisin ainakaan asua kenenkään kanssa joka kohtelee itseään kuin jätesäkkiä, jonne voi mättää mitä tahansa moskaa.
Seurasin juuri eilen viinin- ja oluenjuojan taisteluparia: olut haisee ihmisessä pahemmalle kuin viini (!!!) jne. eikä toinen voinut sitä sietää! Huh huh :(
kulinaristeja että syödään joka päivä. Samat on tottumukset, alusta loppuun tehdään itse, enkä edes muista koska olisimme viimeksi käyneet hesessä tai macissa yms. Lihaa ei mene joka päivä, mutta kokonaan kasvisyöjiä emme ole.
Ainoa missä eroamme on homejuusto, minä pidän siitä vain ruoassa ja rakaani pitää siitä vain sinällään keksien kera. Kalaa myös minä syön hitusen enemmän.
Jos juomme viiniä ruoan kera, minä juon valkkaria, hän punkkua. Siinä on suurimmat erot.
mä olen kaikkiruokainen. Kotona on opetettu syömään kaikki:-)