Tarvitsisin neuvoja:
Olen jo syöpähoidot ohittanut ja seurannassa, mutta useiden vaikeiden tapahtumien seurauksena syvästi masentunut, lähiaikoina on käynyt liian usein suisidi mielessä...pelottaa.
Kysyisinkin mihin olisi järkevintä ottaa yhteyttä? hus:n syöpiksen psyk:lle vai terkkariin?
Jotenkin olo on niin kyvytön etten edes tälläista asiaa kykene ottamaan selvää, oon niin hajalla.
Olen jo syöpähoidot ohittanut ja seurannassa, mutta useiden vaikeiden tapahtumien seurauksena syvästi masentunut, lähiaikoina on käynyt liian usein suisidi mielessä...pelottaa.
Kysyisinkin mihin olisi järkevintä ottaa yhteyttä? hus:n syöpiksen psyk:lle vai terkkariin?
Jotenkin olo on niin kyvytön etten edes tälläista asiaa kykene ottamaan selvää, oon niin hajalla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ottaa yhteyttä HUSin psyk.tuntuu,että siellä parhaiten ymmärtäisivät,ellet pääse sinne olisiko Aurooran sairaalan psyk,poli josta apua löytyisi.Yritä vaan sinnitellä aamulla jo löytyy apua.
Yritänpä heti aamusta soitella.
Hassua kuinka avuttomaksi ihminen joskus menee,
ONNEKSI teitä on olemassa, halit.
on valoisampaa:)Avuttomia me olemme kaikki välillä:)
tietää ainakin osan,mitä sinä nyt tunnet.Älä arkaile hakea ajoissa apua.Minäkin jo uskon,ettei masennus ole mikään häpeä,se on vakava sairaus .Toivon sinulle parempaa huomis päivää!
Yön hetket ovat melkein vaikeimmat ja minua ainakin auttoi nukahtamislääkkeet tarvittaessa. Ettei nyt yötkin menisi murehtiessa.
Mutta masennus tulee melkein kaikille jossakin vaiheessa syöpäruljanssia ja voidaan sanoa, että "kuuluu asiaan" ja siitä kyllä selviää, terapian, lääkkeiden ja puhumisen ja liikunnan avulla.
Et ole yksin meitä on monta täällä joille masennus on myös tuttu.
Rohkeasti vaan apua hakemaan.
Teille kaikille kannustavista viesteistä.
Luulin että olen vain ihminen joka taipuu vaan ei katkea.
Nyt järkytyinkin kun yksi asia sai niin totaalisen katkeamisen aikaan. Hysteeristä itkua ja ainoana ajatuksena etten enempää jaksa kantaa, sekä pelästyin näitä suisidiajatusiani, kun tuntui että ne tulee ajatuksiini kuin salaa ja kokoajan ja ikävänä yllätyksenä ainoana ratkaisuna, mitä tuskin haluaisin itselleni tapahtuvan.
Syöminen on vaikeaa ja nukkuminen niin ja näin.
Tätä on kestänyt vasta vajaan viikon, tänään on ollut parempi päivä joten pystyin nyt vasta kysymään neuvoa, että siitä saisi jotain tolkkua.
Pahinta mitä olen voinut tehdä on pitää niin kauan ja paljon sisälläni hakematta aikaisemmin apua, mutta vielä ei ole liian myöhäistä.
että taipuu,mutta ei katkea.Minulla oli pahimpana aikanani ihan samat ajatukset.Kun viime joulu-tammikuun aikaan kävvelin töihin ,joka päivä ajattelin,että minä taivun,en katkea!Mutta toisin kävi,tammikuun 17pv-07,minä katkesin.
En jaksanut enää.Silloin sain kuitenkin jostain voimaa,että menin työterveyslääkärin luo.En edes pystynyt puhumaan,itkin vain.
Kiitän Luojaa,että minulla on ymmärtäväinen työterveyslääkäri,nuori nainen.
En tiedä,olisinko tässä enää,ellen olisi silloin saanut häneltä tukea siihen mielen tilaani.Ja jatko hoitoa.
Ymmärrän tunteesi hyvin pitkälti, vaikka minun sairauteni on vasta edessä.Syöpä ja syöpähoidot, jatkuva kontrolleissa ravaaminen ja tulosten odottaminen ovat raastavia, elämä on ikäänkuin jatkuvaa varuillaan oloa, säästöliekillä olemista.
Haluan lähettää sinulle toivon pikkulinnun:sinä elät, jokainen aamu on lahja ja eihän kukaan elämän kulusta varmaksi tiedä, sairas tai ei.
Minäkin kuljen nyt alakulossa ja pelossa, mutta jo se, että uskaltauduin tänne palstalle "puhumaan", helpotti minua paljon.Täällä on paljon lämminsydämisiä vertaistuki-ihmisiä,ja heidän ansiostaan olen saanut parisuhteeseenikin selvyyttä.
Psyk.poliklinikat ovat hyviä, nykyaikana ihmiset ovat yleisestikin onnettomampia kuin ennen.Tälläistä tämä kylmä 2000-luku on...
Toivon, että sinulla on elämässäsi asioista, joista pidät kiinni, rakkaita ihmisiä, mielekäs harrastus, joku, jolle puhua....ja täällä me ollaan auttamassa sinua, minäkin, jos vaan tälläisen itkupillin "viisauksia" huolit.
Syksyiseen yöhön rauhaa.
Huomenta!
Hae vaan apua masennukseesi lääkäriltä. Ihan samoja ajatuksia on minullakin ollut -ei enää. Tässä ilmapallo ja se kuuluisa häntä pystyyn,lippu korkealle ja selviät tästä vaikeasta hetkestä,koska osaat pyytää apua. Kirjoita kuulumisia palstalle,niin tiedetään,että olet olemassa. Kaikkea hyvää sinulle toivon minä,joka ei uskonut enää onnellisuutta tuntevansa.
aina puhutaan? Lapsetko niitä lähettelevät, ja mihin??
me lähettelemme toisillemme virtuaali ilmapalloja!Miten se olikaan se NallePuh juttu,mistä se alkoi.Muistaneeko joku?
sanontoja. Raspikurkku! Miten se ilmapallojuttu meni?
Itsellä ihan samat jutut takana. Sairastumista, kuolemaa, avioero ym. ym. kaikki samaan syssyyn... Lopulta olin ihan sekaisin ja halusin vain kuolla.
Ihan ekana kannattaa HUS:n syöpiksen lääkäriltä pyytää lähete HUS:n psykiatriselle poliklinikalle (ainakin ennen sijaitsi ihan niissä samoissa rakennuksissa). Siellä kartoitetaan tilanne ja autetaan eteenpäin.
Itse pääsin sitä kautta kolme vuotta kestäneeseen psykoanalyysiin, joka todellakin muutti koko elämän.