vanhempien ero, lapsen/nuoren tunteet

omia kokemuksia ei yleensä oo mutta ku avio erot tulee etenkin jos on pienempiä lapsia ni vanhemmat ei sais riidellä niiten kuulen ettei ne ajattele että äiti tai isä on se huonompi osa puoli äiti ei saa isästä puhua pahaa eikä isä äidistä lasten kuulen mut jos se on normaali avio ero niin yleensä varmaan iteketään ja murehditaan ja jatketaan elämää en paljoo muuta keksi ja avio ero johtuu siitä ettei tuu toimeen saman ihmisen kaa

minkä vanhempieni avioero tuotti, oli äidin uusi mies.

Olin 9-vuotias kun vanhempani erosivat. Eipä sillä niin paljon väliä ollut, ei isää missään koskaan näkynyt muutenkaan, ei ollut kiinnostunut minusta eikä veljestäni. Nykyäänkin soittaa vain sellaisen 4 kertaa per vuosi ja silloinkin on niin kännissä, ettei puheesta selvää.
Puolen vuoden kuluttua vanhempieni erosta äiti löysi uuden miehen, jolla oli kaksi poikaa edellisestä avioliitosta, ikäeroa minulla ja pojilla oli kyllä paljon, vanhempaan 10 vuotta ja nuorempaa 4 vuotta, olivat minua vanhempia. Mukavia poikia =) Äiti sai sitten uuden miehen kanssa pojan. Uuden miehen vanhemmat pojat eivät ole koskaan asuneet meidän luonamme, mutta viettäneet silloin tällöin viikonloppuja meillä.
Ulkopuolisesti katsottuna ei meidän perheessä ole mikään vikana, mutta minä vihaan äidin uutta miestä. Hänen kuullensa nuorinta velipuoltani ei saa komentaa (vaikka hän tekisi mitä) eikä hänelle oikeastaan saisi puhua ollenkaan. Nuorin velipuoleni osaa myös pompotella äitiäni ja isäänsä miten tahtoo, mutta älkää ymmärtäkö väärin, tykkään nuorimmasta velipuolestani. Aina kun äidilläni tai minulla tai sitten minulla ja isäpuolellani on ollut jotain kinaa, niin aina aamuisin sitten kun isäpuoleni on menossa töihin, hän tulee huoneeni ovelle (päästäkseen alakertaan on mentävä huoneeni oven ohi), ovi on yleensä kiinni eikä sitä hän sitä vaan, mutta silloin hän haukkuu minut vain minkälaisilla sanoilla (huora, varas jne.) ja vittuilee muutenkin minulle pitkin päivää. Hän tekee tämän aamuisin, koska äitini ensimmäisenä meistä töihin ja siksi ei ole kuulemassa tätä. Myös vittuilu tapahtuu silloin, kun äitini ei ole kuulemassa. Kerran isäpuoleni sekoitti minut ja äitini, kun äiti komensi nuorinta velipuoltani (äidillä ja minulla on samanlaiset äänet) ja alkoi vittuilemaan äidilleni, siitäkös äiti suuttui. Olin silloin suunnattoman iloinen ja toivoin, että vittuilu loppuisi tähän. Mutta ei.

Olen jo 19 vuotias ja voisin muuttaa omaan kotiini, mutta ei minulla ole rahaa eikä paikkaa, minne muuttaa, opiskelut painavat päälle. Äitini ja minun välini olisivat paljon paremmat, samoin itsetuntoni, jollei äitini olisi löytänyt uutta miestä. Monta kertaa olen kertonut tästä jatkuvasta vittuilusta äidilleni, mutta hän pitää sitä miehensä luonteenpiirteenä, eikä sitä voi muuttaa.

Olen nykyään 14 vuotias tyttö, vanhempani erosivat kun oli 7 vanha, ekaksi asiat sujuivat kohtalaisen hyvin, kun en tajunnut vuotta nuoremman veljeni kanssa asioista hölyn pölyäkään. mitä vanhemmaksi tulin sitä enemmän vanhempani tappeli kasvatus/raha asioista, isäni meni uusiin naimisiin.

Nykyään asiat on silleen että vanhempani riitelee ja väittelee, vetää minut ja veljeni mukaan asioihinsa.
Minulla on sisko ja veli puoli joista olen onnellinen. Kaipaan sitä aikaa kun vanhempani kykenivät olemaan toistensa kanssa. Välini molempiin vanhempiini heikkenee, koska en siedä haukkumista.

vanhemmat ei oo vielä eronnu, mutta eroavat pian.
mun mielestä se ihan kivaa, tulee vaihtelua elämään tms.

Löytyyhän niitä erojuttuja tältä palstalta, jos vaan lukee noita aiempia keskusteluja, missä on käyty keskustelua aiheesta. :)