kuin minä? Tänäänkin olisi pitänyt tehdä yhtä sun toista täällä sisällä, mutta metsä kutsui ja annoin periksi. Otin auton ja lähdin ihanaan maastoon. On ihmeellinen vuosi, kun en nähnyt yhtään kangasrouskua, mutta kantarelleja sain monta litraa. Kehnäsieniä myös, mutta vähemmän. Nautin metsässä vaeltamisesta, on oikeastaan hyvä, ettei sieniä ole niin paljon, saa kulkea enemmän. Puolukoita sain vain puoli litraa.
Onko muita "metsähulluja"
1943
251228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
missäpäin sienestät.. tulisin mukaan olen vähän arka menemään yksin metsään jos se ei ole tuttu.elokuun alussa olin lapissa ja löysin siellä aivan ihania haaparouskuja .
asustelen. Otan mielelläni mukaan sieniretkelle, olen sienineuvoja. Kursseja en ole pitänyt pitkään aikaan.
tarkoitan eilen löysin ja pienen herkkutatin.Voisiko sienisyksy alkaa vihdoinkin?
Suppiloita aion lähteä tänään metsästämään
Miksi kangasrouskua ei ole? Sehän on sentään aika yleinen sieni, ja vettä on ainakin tullut. Ei edes haperoita näy normaaleilla sienestyspaikoillani.
Löysin hirvikärpäsiä jumalattoman paljon. Niitä tuli kasvolle kuin joku olisi hiekkaa heittänyt. En ollut varautunut tähän, niinpä elukoita ryömi paidan alle ja housuihin kymmenittäin. Pakoon lähdin ja koko iltapäivän jahtasin vaatteistani kärpäsiä. Eihän näitä elukoita joka paikassa ole,tässä - Nurmijärvellä oli. Kuljeskelen paljon marjassa ja sienessä ja olen törmännyt ennenkin hirvikärpäsiin, joten tuskinpa tässäkin liioittelen.
yllättävät. Viime vuosi oli kuiva ja oletin, ettei sieniä olisi, kun tyttäreni halusi sienestämään. Menin hänen mielikseen ja yllätys, yllätys. Iso- ja kangashaperot ynnä monet tatit odottivat poimijaansa. Saimme vartissa korit täyteen ja seuraavina päivinä sain tarpeeksi pakastimeen. Pidän haperoista. Viime vuonna ne tosiaan ilmestyivät melko myöhään. Tänä vuonna olen varhaisen alun jälkeen löytänyt vain muutamia madonsyömiä.
sitten koin saman. Silloin tatit olivat myöhässä ja löysin hyvän tattipaikan. Pieniä nummi-, voi- ja kangastatteja oli valtavasti kuten hirvikärpäsiäkin. Yritin huitoa, poimia ja perata. Siedän kyllä noita otuksia, kymmenkunta saattaa ryömiä pitkin ihoa, mutta tuo kokemus oli epämiellyttävä. Toistaiseksi on sattunut vain kerran kohdalleni.
Suolta olen saanut usein parhaat kangasrouskut.
Nyt on mielenkiintoista tuleeko Suppilovahveroita?
Me on kuivattu ne tavallisessa lämpimässä huoneessa verkonpäällä katon rajassa.
Säilyvät paperipusissa vuosia ja on helppo ottaa ruokien sekaan.
Luonnossa liikkuessani en ole tavannut yhtään ainutta mustikkaa! Ostaa piti kalliita pensasmustikoita jotta muistaa edes maun.
Sieniä näkynyt milloin mitäkin lajia - kantarellejä ei näillä seutuvilla, tai joku nopsa poiminut pois.
ei juuri mustikoita ollut. Eteläisessä naapuripitäjässä oli jonkin verran, pohjoisessa enemmän, sillä siellä on harjumaastoa ja suuret korkeuserot. Korkealla ja alhaalla ei ollut, mutta keskivaiheilla oli. Tänään tämä maasto oli tosi kaunis, kun rinteet loistivat auringonvalossa. Sammalmatto oli ihanan vihreä ja jäkälikkö siinä välissä harmaa. Männyt ruskeine runkoineen kurottelivat kohti taivasta. Pensasmustikoita kävin itse poimimassa maalla tässä taannoin. Kokeilin nyt, miten tämä ohjelma toimii, kovin on tökkinyt viime aikoina.
Nyt on aika mennyt "matsutakeja" etsiessä. Männyntuoksuvalmuska, tulihan siitä vihdoinkin kauppasieni!hip hurraa!Itse kuivatan, jauhan ja keitän keittoa, hyvääää!
jossa eilenkin vaeltelin, pitäisi olla sopiva tälle uudelle herkulle. En ole törmännyt kertaakaan, vaikka alue on eteläsuomalaisittain melko laaja. Pitää odotella muutama vuosi josko ilmestyisi. Olen kauppasienineuvoja ja kauppasieniksi hyväksytään yleensä sellaisia, joita on niin runsaasti, että poiminta kannattaa.Liekö tämä tuttavuus yhtä herkullinen kuin sillihapero.
Ilmoittaudun metsäläisten joukkoon. Nautin meren ja peltoaukioiden avaruudesta, mutta metsä on lohdullinen kuin äidin syli. Asun pienen vuoren juurella ja polut lähtevät ihan kotipihasta. Koiran kanssa samoan joka päivä kolmestikin metsässä, joten tuttu elementti se on. Marja- ja sieniaikaan minulla on usein astiat mukana, enkä tyhjin käsin tule koskaan.Täällä etelärannikolla on ollut hyvä mustikka- ja kanttarellivuosi.Puolukat alkavat kypsyä. Hiukan raaoista olen jo keittänyt hilloa, se sakenee hyvin, kun marjoissa on vielä paljon pektiiniä.
Kaikkina vuodenaikoina metsä viehättää, nyt odotan ruskaa.
Käyn mielelläni aina kun mahdollista, myös puulajipuistoissa eli arboretumeissa. Esim. Elimäen Mustila on upea paikka varsinkin keskikesällä, kun sadat alppiruusut siellä kukkivat suurten erikoisten puiden katveessa.
Aina kun pääsen jonnekin luonnon helmaan,vedän keuhkot oikein täyteen raikasta ilmaa!
Aamukasteen jälkeen tuoksuu havut,sammalet ja kuulee tuulen hiipivän oksistoissa.Istun mättäillä,kantojen päällä,joskus jopa menen makaamaan pehmeään sammalikkoon.
Metsään kaipaan,metsä on jotain,jonne voi kätkeytyä piiloon maailman pahuudelta,se tukee jokapuolelta,hellii ja lohduttaa.Voi halata tukevaa mäntyä,rutistaa ja pyytää voimaa.Koivuista taas tulee kesäinen kepeä olo,kuin olisi kesämekko päällä jossa on leveät helmat,sellainen 50-luvun mekko.
Kuuset taas jurottaa vähän synkän näköisinä,puhumattomina,ovat vaan.Ja mänty.Kohoaa uljaana korkeuksiin,kuin sanoen;katsokaa,seuratkaa minua tänne korkeuksiin,mä venyn ja venyn,katsokaa kaunista väriäni,hehkun auringossa,huojun hiljaa,enkä silti kaadu.
Tällainen on mieli metsäni.
tuntuu löytyvän. Itse olen myös kiinnostunut arborentumeista ja puita koskevat uudet kirjat ostan aina. Eläkevuosina toivon ehtiväni tutustua mahdollisimman moneen puulajipuistoon Suomessa. Heinäkuussa kävin ensi kertaa kesäaikaan Lontoossa ja ihailin Kewn kasvitieteellisen puutarhan suuria puita. Viime kesänä löysin omasta metsästä saarnia, eivät ole istutettuja. Minulla ei ole paljon tauluja, mutta yksi kuvaa metsää syksyllä, toinen kesällä. Pitää katsella löytyykö jostain keväinen tai talvinen metsämaisema.
Syys"lomani"käytän tarkkaan sienien ja puolukoitten
perässä juoksemiseen.
Viime syksynä oli aivan sienetön vuosi minulle.
Rouskuja ei noussut ainuttakaan niihin maisemiin.
Saas nähdä miten sitten nyt,jahka tästä pääsee
tutustumaan tilanteeseen.
Tatteja siellä on aina olut,mutta minä olen ihan
onneton tatti tuntija.:(
Kanttarelleja en ole tavannut siellä kun muutaman
hassun kappaleen.Ei ne näköjään siellä menesty.
turvallisia siksi, ettei myrkyllisiä Suomessa kasva. Pahanmakuisia ovat sappi- ja äikätatti. Tänä vuonna yleisin on punikkitatti. Esim. kangastatteja en ole nähnyt yhtäkään ja rouskuista olen poiminut kaksi haaparouskua. Karvarouskuja en ole nähnyt lainkaan.
Punikki tatteja...Ei syö...kun ei syö punaisia perunoitakaan.
MORJES!
Joo, ikäni olen morvessa kulkenut ja Suomessa sitä riittää. Muuta en oikeastaan kunnolla osaakkaan kuin erästää. Vahinko että tämä Teflonsukupolvi vierastaa eräelämää. Korpi on ystävä, joka ei petä. Sieltä saan kaiken, maalausten aiheita myöten.
Tämä vuosi on hyvä Kanttarellivuosi ja uskon Suppiloitakin syssymmällä löytyvän mukavasti.
sammaani
olen minäkin painellut mm. suurten ilojen ja surujen hetkinä. Ilmeisesti olen pikkuisen saanut tyttärenikin innostumaan, koska joskus sanovat, että mennään sieneen tai mustikkaan. Muuten eivät ole innostuneet ruokahommista.
Joskus usvaisena syysaamuna, kun sytyttelen tulta tervakseen teenkeittoa varten. Tiipiissä hyvin nukutun yön jälkeen ja katselen Kuikkien melontaa lammen tyyntä pintaa pitkin, tuntuu kuin olisin yhtä ympäröivän erämaan kanssa. Harmonia on oikea sana kuvaamaan tunnelmaa... Ei ole mitään liikaa, eikä liian vähän.
sammaani
Kesämökkimme sijaitsee turvallisen ikimetsän laidassa. Kuka metsän omistaa, tiedän vain nimen, hän asuu pääkaupungissa.
Nyt metsä on merkitty punaisilla nauhoilla. Pian tulee suuri metsäkone, joka kaataa metsän. Tuo metsä on aina ollut minulle erityisen rakas. Siellä olen viettänyt monet hetket, saaden rauhaa ja voimaa. Kesäaamuisin olen herännyt lintujen konserttiin ja iltaisin laulurastaan ääni on tuudittanut minut uneen.Metsä on suojannut pohjoistuulilta ja antanut helteeltä suojaa.
Nyt hyvästelin metsän ja lukitsin mökin talveksi. Kun keväällä menen ei tuota metsää enää ole. Kun linnut palaavat,mistä löytyy uusi turvallinen kotimetsä.
Mutta, saanen uudenlaisen maiseman. Voin seurata puiden kasvua. Puolukat löytävät valoisan kasvupaikan ja uudet kasvit peittävät maan. Täytyy sekin väittämä uskoa, että kasvava metsä sitoo hiilidioksidia, vanha metsä ei.Sitähän on tuo kiertokulku.
Nyt on ikävä,myöhemmin ehkä toivun.....ehkä
näkökulmia. Itse olen metsänomistaja ja ei ole varaa pitää sitä vain harrastuksena. Myimme osan luonnonsuojelualueeksi ja siellä on isoja kuusia ja lehtipuita, mutta myös lahoavaa puuta. Ihmeen nopeasti metsä kasvaa. Kahdenkymmenen vuoden päästä mökkisi vierellä kasvaa jo melkoinen taimikko. Naapuri sanoi, että meidän yhdellä lohkolla oli hänen lapsuudessaan hyvä mustikkametsä. Tunnen tuon metsän 35:n vuoden takaa ja nyt taas siellä alkaa olla mustikanvarpuja. Itse en koskaan ole poiminut sieltä mustikoita. Vaeltelen myös talousmetsässämme ja katselen, mitä hoitotoimenpiteitä pitäisi tehdä. Toivottavasti mökkisi tontilla on muutama puu.
Minnäi oisin melekeen jatkuvasti jos ois vielä kaver mukana, ainnai karhuje syöttinä:))
Nyt vasta hyvät kanttarellisualiit suap, kun sain vähän antavata paikasta noin 15 litraa ja monia paikkoja jäi vielä tarkistamatta.
Myöhäisyksyllä käyn karpalossa, josta ylleesä suap 10-15 litroo parin tunni reisulla ja satoja litroja jiäp sinne.
Entäs risusavota on niin mukavoo, jotta siitä vois perrii maksun tekijöiltä...
noista hyvistä kantarellisadoista. Toissapäivänä löysin 8 l ja se on elämäni ennätys. Eivät kasvaneet pienellä alalla, vaan sain tarpoa kahden kunnan alueella pari tuntia. Karpaloita en ole koskaan poiminut. Ihailen henkilöitä, jotka jaksavat ja ostan torilta. Viime syksynä ostin Turusta ja marjat oli poimittu syntymäkunnastani, missä ei tosiaan ole paljon soita. Risusavotasta olen samaa mieltä.