Kerkeääkö

Joskus jäi mieleen kun Dr. Phil sanoi että yhden läpsyn ja yhden räyhäämisen korjaamiseen tarvitaan sata halausta ja sata positiivista kommenttia, jotta lapsen itsetunto kohoaa takaisin.
Noudata siis sitä niin sinulle ei jää enää aikaa ilkeillä.
Äläkä sure, et ole ainoa jolla on oma kontrolli joskus pettänyt. Suurin osa tämän palstan lukijoista tuntuu olevan jollain hoitoalalla ja heillä on epänormaalin pitkä pinna ammattinsa vuoksi, siksi saat varmasti useita ns. sossumaisia vastauksia, mutta on meitä normaaleja tiukkapipo-hermoheikko äitejä vielä maalilmassa muitakin. Olen syyllistynyt aivan samaan oman rasavillin pojan kanssa.

(ja ennen kun kaikki hoitsut ja sosssut alatte puolustuskannalle, niin tarkoitin sen kohteliaisuutena)

Voi kuule, kyllä meilläkin huuto raikaa, varsinkin kun itse tempperaménttinen olen. Ja nyt raskausaikana pinna tuntuu hävinneen kokonaan esikoisen kanssa, jolla vielä uhma. En tiedä, onko apua tästä sulle, mutta: kun itsellä tuntuu pinna pettävän lasken kymmeneen, otan oikein ylirauhallisen äänen sävyn ja huutamisen sijaan koitan todella rauhallisesti puhua muksulle. Tietenkään jos muksu on raivonsa hupilla, tämä ei auta.
Ja läpsimiseen en oikein osaa sanoa neuvoa, kun itse en sitä ole tehnyt, mutta ajaisiko se saman asian, että otat lapsen kiinni syliisi ja kiellät/käsket siinä? Peraatteessahan läpsyt ovat varmaan teillä rankaisu kun kieltoa ei usko ja toisaalta myös pysäytyskeino, että lapsi lopettaa kielletyn toiminnan. Lasta ei tarvitse kauaa pitää sylissä, vain sen ajan, että toiminta hetkeksi katkeaa. meillä toimii, vaikka varsinainen "holding" ei toimikaan.