Miten pienet

Mä erosin aikoinaan lasteni isästä kun lapset olivat reilun 4 v ja 1 v. Pienempi ei muista arkipäivää isänsä kanssa ollenkaan, ja hyvä niin. Isompi muistaa yksittäisiä tapahtumia. Lapset ottivat eron .. kuten lapset ottavat asiat yleensäkin.. sellaisina kuin ne ovat. Meillä oli "etuna" se, että lasten isä ei siihenkään asti ollut ollut lasten kanssa, ja kotonakin aika vähän, joten arki jatkui sen suhteen muuttumattomana. Paitsi että minä olin rauhallisempi ja riidat jäi..

Ongelmana oli että lasten isä laittoi viestejä isomman mukana, että hän haluaa palata takaisin ja rakastaa minua vielä jne ja tämä 4-v. sitten näitä viestejä minulle toi. Tämä sotki, luulen. Lisäksi tapaamiset olivat kait levottomia, tai jotakin, sillä tapaamisviikonlopun jälkeen lapset olivat todella levottomia joten harvennettiin 1 x /kk viikonloppuihin ja sitten alkoi arki sujua kotona hyvin.
Meillä olisi siis palattu yhteen, isä olisi halunnut, mutta minä en. Lapsi ei tämmöistä viestiä koskaan tuonut.
Tiedän kyllä pariskuntia, jotka ovat palanneet yhteen ja asiat ovat lähteneet sen jälkeen parempaan suuntaan. Riippuu kait siitä, miten ongelmia ryhdytään ruotimaan, ovatko molemmat valmiit muuttumaan ja joustamaan jne.
Lapsen suhtautuminen eroon on suorassa suhteessa aikuisten suhtautumiseen. Jos aikuinen on ahdistunut tai laittaa viestejä lapsen kautta tai purkaa exä-inhonsa lapsen kuullen jne tms, se vaikuttaa lapsen sopeutumiseen ja suhtautumiseen toiseen ja molempiin vanhempiin, sotkee..

Erosin lapsen isästä marraskuussa ja jatkoimme ns. yrittämistä vappuun asti, kunnes isä löysi minua 10 vuotta nuoremman. Lapsi 4v. otti eron alussa ihan hyvin, tottui että isi käy aika useasti kylässä. Nyt sitten isi lähti tämän tytön luokse etelä-suomeen ja aiko palata vasta syksyllä. Asumme itse Lapissa. Lapsi ei tajua että miksi isi ei käy ja eikä ymmärrä että miksi isi ei rakasta äitiä enään. Joka päivä itkee isiä ja aina ennen kiltti tyttö on nyt aivan mahdoton, kärtyää, kitisee eikä tehe mitään mitä pyydän. Haluaa isin kans asua, mutta haluaa myös äidin tähän kuvioon mukaan. Yritän selitellä parhaani mukaan että missä mennään ja miksi. Isi valehtelee eikä kerro lapselle tästä uudesta hellustaan. Yrittäkää te yhdessä selittää lapselle, että mikä on tilanne. Ja kaikkein tärkein neuvo: Älkää puhuko ristiin asioita ja ei saa valehdella!!!!!!!!!!!!!!!

Minun poikani oli 1v 10 kk ku isi lähti läiskiin työkaverin matkaan...

mieheni ei paljon muutenkaan osallistunut meillä arkielämään, työelämä oli raskasta! Itse suostuin olemaan kotiäiti--joka kääntyi minua vastaan istut kotona vaan ja perse levii... Onneksi lapsi ei tätä muista, eikä valitettavasti sitä että ollaan isin kans joskus asuttu...

Lapseni (nyt 3 v) on etääntynyt isistä, tapailee kerran vkossa sossun suositus, kun lapsi viel niin pieni. Kai niille jonkinlainen suhde kehittyy.. Annan niiden rauhassa viettää sen kerran vkossa

Älä hauku ex:ää lapsen kuullen, luovikaa ja sovitelkaa...

Kyl se lapsi kiintyy tottakai lähivanhempaansa ja etä vanhempi jää etäisemmäksi, mutta kyl se siit ajan kanssa sujuu.

Meillä on aina pientä kärttyisyyttä, ku tulee isältä (ollut äitiä ikävä)!Lapsi haluaisi molemmat vanhemmat yhdessä (samanaikaisesti) ja siksi ristiriidassa, ku vanhemmat ei yhdessä voi olla lapsen kanssa... jos haluaa olla toisen vanhemman kanssa, ni toinen vanhempi on poissa (siis omassa kodissa). Mutta parempi, että edes tapaa sitä etävanhempaansa.

Kysymys vaan on luovutetaanko tänä päivänä aivan liian helpolla avioliittojen suhteen.

Kuhan muistatte lapsen ehdoilla järkätä kaiken, ei kannata ainakaan mitään uusia kumppaneja ruveta tunkeen lapsen elämään, lapsi haluaa olla omien vanhempiensa kanssa--ei uuden kumppanin.
Antakaa tilanteen rauhoittua ja katsokaa miten asiat rupee sujuun