käyttäytyy ihan eri tavalla silloin kun hänen lapsensa edellisestä liitosta on paikalla. Eli yleensä koskettelemme, halailemme, suukottelemme toisiamme vähän väliä.
Mutta kun hänen lapsensa tulevat kotiimme, mies vetäytyy, ei halaa, ei kosketa, ei suukottele, istuu toisella puolen olohuonetta yksin tai no yleensä hänen 12-vuotias tyttärensä istuu isänsä sylissä, kannattaa itseään paikasta a -> paikkaan b.
Tiedän kyllä että tytär on mustasukkainen isästään minulle, koska osoittelee meillä ollessa isälleen minun ns. huonoja puolia, onneksi kuitenkin olen hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen, joten se ei minua haittaa.
Yrittäneekö isä sitten vähentää tytön mustasukkaista käytöstä, omalla tavallaan vai mitä?
Jaa, en tiedä kannattaneeko tätä tänne laittaa koska saan kuitenkin törkyä niskaani, mutta katsotaan nyt sitten :)
Mutta kun hänen lapsensa tulevat kotiimme, mies vetäytyy, ei halaa, ei kosketa, ei suukottele, istuu toisella puolen olohuonetta yksin tai no yleensä hänen 12-vuotias tyttärensä istuu isänsä sylissä, kannattaa itseään paikasta a -> paikkaan b.
Tiedän kyllä että tytär on mustasukkainen isästään minulle, koska osoittelee meillä ollessa isälleen minun ns. huonoja puolia, onneksi kuitenkin olen hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen, joten se ei minua haittaa.
Yrittäneekö isä sitten vähentää tytön mustasukkaista käytöstä, omalla tavallaan vai mitä?
Jaa, en tiedä kannattaneeko tätä tänne laittaa koska saan kuitenkin törkyä niskaani, mutta katsotaan nyt sitten :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Yrittää varmaankin ettei lapset olisi mustasukkaisia?Eikä se lapsistakaan varmasti olisi kivaa.Onhan teillä omaa aikaa jolloin voitte olla keskenään.Ajan myötä tilanne yleensä rauhoittuu.
No tossa iässähän ne pussailut ja halailut on "ällöjä" jo kait jonkun verran, mutta ei kyllä täällä pihtailla haleista ja pusuista niin puolisoiden kuin lapsenkaan suhteen. Ei hellyys ole mikään paha asia ja hyvä se on lapsenkin nähdä. Eikä ole koskaan mustasukkainenkaan ollut, saahan hänkin ihan samalla tavalla pusuja ja haleja eikä näe hellyyttä mitenkään outona asiana. Aikuisempien asiat sitten joutaakin lasten nukkuma-aikoihin. Mutta tosiaan kyseessä ei olekaan 12-vuotias.
Ap käykö lapsi vain jokatoinen viikonloppu tai siis on etä-lapsi? Usein noissa tapauksissa kuullut, että joillakin vanhemmilla voi olla vaikeaa suhtautua noihin viikonloppuihin ja käytös voi muuttua kun tosiaan sitä lasta näkee niin harvoin ja voi painaa jonkinäköinen syyllisyyskin erovanhemmalla asiaan. Ja sitä kautta se käytös voi olla erilaista silloin. Kannattaa ihan puhua sen miehen kanssa suoraan asiasta ja kysyä mikä on pahasti.
Ja kesälomalla on yleensä 3 viikkoa putkeen ja viikon vähän myöhemmin. Eli on etä-lapsia, vanhemmat lapset 18-vuotias tyttö ja 16-vuotias poika ovat tietenkin samaan aikaan kuin nuorimmainen. Mutta vanhimmat suhtautuvat ihan asiallisesti minuun, nuorimmainen vain puhuu toisinaan mitä sylki suuhun tuo (esim. minä muka menen ja petän iskää, sitten iskä ampuu minut tai hakkaa)
No, tiedän omalla elämän kokemuksellani, että lapsi hakee huomiota ja saa sitä, mutta hänen pitäisi saada se huomio jollain muulla tavalla.
Tiedän että minun on puhuttava asiasta mieheni kanssa.
kivaa jos sinä puhuisit hänelle noin??
ootkohan kuullut, että lapselle ois erittäin tärkeää nähdä hellyyttää osoitettavan ja rakkautta ympärillään? Moinen välttely vain pahentaa tilannetta! Tyttö saa mitä luulee haluavansa ja isä parka ei edes taida tietää tyttärensä parasta.
oudolta käyttäytymiseltä 12-vuotiaalta....
miehesi ymmärtää paljon enemmän mm. murrosiästä, kuin sinä näytät ymmärtävän.
eli minkälaista on 12v katsella toisten onnea,
kun 12v on siihen itsekin hyvin suuri epämääräinen tarve.
tuo epämääräinen tarkoittaa, 12 v on asiat vielä haussa,
hän kaipaa halleja, mutta toisaalta ei tiedä sitä itsekään.
Luulisi sinun hieman muistavan omasta nuoruudestasi,
minäkin muistan, vaikka olen jo 43v. ja lapset kai sinun ikäisiäsi 22-24v
Vai etkö ole yhtään oppinut, nuoruudestasi.
---------------
"Tiedän kyllä että tytär on mustasukkainen isästään minulle, koska osoittelee meillä ollessa isälleen minun ns. huonoja puolia, onneksi kuitenkin olen hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen, joten se ei minua haittaa. "
>> tuskin tyrär on kuin terveellisesti mustasukkainen ja pelokas omasta tulevaisuudestaan.
sillä 12v tytär on joka päivä teidän armoillaa,
hän ei voi tehdä mitään, muuttaa pois, mennä töihin.
Koettakaa ymmärtää,
ei useinkaan vaihtaminen ole ratkaisu, siitä seuraa vain uusi kierre,
kun tulee ammattivaihtajaksi,
eli ei koskaan osaa pysähtyä oikean luo.
Eli tuo juttusi tuntui aivan sopivalta.
omasta nuoruudestani olleeni hyvin itseriittoinen, en kaivannut toisten läheisyyttä, viihdyin parhaiten yksin, ja koska olen jo 41-vuotias :) Kilinkolin metsään menit, hoidin tuon ikäisenä 10-vuotta nuorempaa veljeäni, kun vanhemmat olivat iltatöissä.
Opin vasta tämän mieheni kanssa kuinka ihanaa on kosketus ja läheisyys, sitä ennen en ole sietänyt toisten ihmisten koskettelua enkä suukottelua. Ainoat jotka siedin lähelleni oli lapseni, joiden kosketuksen, halauksen ja suukot siedin.
eikä meillä todellakaan piilotella halauksia silloin kun minun lapset on paikalla :) Ja samaan halaus läjään sopii niin minä, mieheni kuin 11-vuotias tyttäreni ja 15-vuotias poikani. Mutta tavat ja tyyli muuttuu kun miehen lapset tulevat paikalle.
Ja asia tuskin johtuu siitäkään että mieheni olisi vasta eronnut, ei todellakaan vaan erosta on jo yli 11-vuotta.
mutta tarkoitin,
muistelin itseäni.
Minulla meni yhdellä tavalla nuoruus pilalle,
kaipasin "jotain" kovin, aina silmäni meni kun joku hali, kun joku kulki käsi kädesä,
aina kadehdin toisten onnea 12v-20v.
Yritän yleensä sanoa, murrosikä on sekaista aikaan,
kun yhdellä lailla haluaisi olla aikuinen,
mutta pitäisi jaksaa opiskella, se on tärkeintä.
Sinä elit tavallasi murrosiän ohi,
minulla ei olut mitään toimintaa, aina ihannoin toisten toimintaa.
Niin tähän toinen selitys,
kun nyt meillä on muutama kunnollinen lapsi, mutta vain yhdellä vain "puoliso",
yritämme näille yksineläviä olla hieman varovaisia puheissamme puolisoista.
Myös emme hali näiden yksinelävien lastemme aikana paljoa,
koska tiedämme mitä se on,
kallistaa joka päivä yksin omaan sänkyyn.
Olemme aivan varma, vaikka he ovat vilkkaita, menestyviä, ym. heidän sisällään on kaipuu saada toisten halleja,
mutta se vaan ei, kaikille ole niin yksinkertaista.
Ehkä heillä on sama ajatus, että eivät useita hali,
kuten mekin,
vaimoni oli ensimmäinen kun vierelläni nukkui, taitaa olla myös viimeinen.
Tunnistin itseni tuosta tekstistä hyvin, minullakin oli "kauhea kaipuu" noina teini-vuosina. Upotin sitten sen kaiken lapsen saantiin jo parikymppisenä.
Omasta tyttärestäni tunnistin taasen teini-iässä tuon kaipauksen, hankimme koiran kaveriksi, sitä on helppo halata, eikä se kiukuttele koskaan. Koira on ehdottomasti palkkansa ansainnut, ja tytär on tasapainoinen aikuinen nainen, joka vielä tänäkin päivänä sujuvasti äidin kaulaan kädet pujottaa ja halin (ja pitkän sellaisen) minut pysäyttää arjen kiireessä. Koira on meidän molempien paras kaveri.
kuuluu halia ja osoittaa että välittää siitä kumppanistaan, jotta myös hekin oppivat näyttämään tunteensa ja olemaan halittavana - antamaan haleja, eihän tunteissa ole mitään vikaa, vaan niistä pitää olla ylpeä.
oppia jakamaan huomio muiden kanssa! Puhu miehesi kanssa että kaipaat myös huomiota tapaamisten aikana. Jos hän on fiksu, niin näin tapahtuu. Ei kai 12 v koskaan opi jakamaan asioita jos hän ja vain ainaostaan hän saa kaiken?!
Hei,
täällä samanikäisen tytön kanssa tahkonnut ja saman tilanteen läpikäynyt. En tiedä oppiiko vai ei,jakamaan huomiota, nykyään se tuntuu olevan monille tosi vaikeaa.
Mulla kokemusta siis aivan samoin, mutta muutama vuosi tässä on mennyt, ja nyt voisi sanoa, kun lapsi täytti 12, et ehkä voiton puolella ollaan.
Eipä sitä aikuisten tarvii kokoajan olla halailemassa, mutta olen sitä mieltä, että ne tavat, jotka ovat suhteessa muotoutuneet, saa luvalla säilyttää, vaikka etälapsi olisikin käymässä.
Meillä etiäinen vielä jokin aika sitten sai raivarit, jos näki isänsä minua halaamassa, paiskoi ovia ja vaati huomiota murjottamalla. Tämä siis niin, että oli ehkä hetki sitten noussut isänsä sylistä. Mutta ajatelkaapa, kyllä tyttärelle voi olla kova paikka, kun joskus aikanaan halauksen sai oma äiti, nyt vieras veri, jonka tytär voi kokea kilpailijaksi(riippuu paljon siitä, miten eksä kotonaan suhtautuu).
Olen alkanut ottaa tosi lungisti, en jaksa noteerata jokaista asiaa, ja suosittelen samaa muillekin, mehän olemme aikuisia, ja olkoonkin etät riiviöitä toisinaan, heille pätee sama hoito kuin monelle muullekin. Kokeilkaa!
Olen ottanut tavaksi, vaikka aluksi se oli tosiaan aika vaikeaa(miehen laspi on niin eri maata, eri heimoa)halata häntä heti ulko-ovella ja toivottaa heit, ja kysyä kuulumiset. Sen jälkeen on hyvällä tuulella, tuntee ehkä olonsa kotoisammaksi, eikä niitä hepuleitakaan tule niin usein. Mitä se vaatii minulta?Ei juuri mitään, ihan vähän vain ajatusta.
meidän tapauksessa, erosta on jo niin kauan että tuskinpa lapsi edes muistaa äidin ja isän halauksia, koskapa tämä 12-vuotias on ollut alle vuoden ikäinen eron astuessa voimaan.
Mutta muuten on ollut kokoajan se isän vauva, ja kyllä minä murrosikää ymmärrän.
Mutta koska asiasta on keskusteltu jo kotioloissa ja olemme sopineet että halimme ja suukottelemme ihan normaalisti, nyt kun lapset ovat meillä.
Meilä oli miehen tyttärien kanssa hyvin samanlainen tilanne. Tyttärillä oli tahto näyttää, kelle rakkaus/huomio kuuluu. Alussa mies, samoin kuin sinun miehesi, peitteli niin fyysisiä, henkisiä kuin verbaalisiakin hellyydenosoituksia. Tilanteet lasten kanssa pahenivat aivan kestämättömiksi. Työt eivät olisi lopulta antanteet minun sanoa sanaakaan, näkyä, kuulua ja kaikki mikä vain muistutti olemastaolostani oli pahaksi. Sitten kun miehellä tuli mitta täyteen, ja hän teki selväksi, että tämä on se ihminen, jota hän rakastaa, kelpaa tytöille tai ei, ja mies lopetti kainostelemasta tyttöjen asenne muuttui kuin taikasauvaniskusta. Lapset rauhottuivat, hölmöt mielenosoitukset ja pelit loppuivat ja vihdoin kumpusi kiinnostus tutustua minuun ihmisenä. Meillä on mennyt jo pitkään erittäin hyvin, vietän tyttöjen kanssa paljon aikaa, kokkaillaan yhdessä, käydään ostoksilla, puhutaan meikeistä, muodista, elokuvista. Joskus jopa uskoutuvat huolissaan. Pidän tytöistä valtavasti, mutta en usko, että tämä rauhan vaihe olisi koskaan tullut, jollei isä olisi tehnyt sisäistä rauhaa sen suhteen, että parisuhde ei ole lapsilta pois. Kun isä luotti omaan kykyy nsä kohdata kaikki rakkaansa, myös lapset luottavat. Uusperhe ei ole dynamiikaltaan niinkään erilainen kuin ydinperhe.
asiasta miehen kanssa, tuo teidän ratkaisu tuntuu ihan fiksulta ja järkevältä.
Onhan se lastenkin hankala suhtautua äiti"puoleen" jos isä ei näytä että tässä on se ihminen jonka kanssa olen onnellinen ja joka kuuluu elämääni. Jos toista kohtelee etäisesti antaa kuvan kuin toinen olisi vain vierailulla elämässä ja jolla ei ole sen suurempaa merkitystä.
Täällä vissiin kuuluu tapoihin hyökätä kurkkuun kiinni jos joku kysyy neuvoa/mielipidettä jostain asiasta - mutta, meillä alku meni hyvin (mieheni lapsi oli tavatessamme 3 vuotias), mieheni pussaili ja helli minua kokoajan ja enemmän minä toppuuttelin että "hei, lapsesi tuijottaa - tehtäisikö jotain muuta" :) Toki hän huomioi myös lasta (joku kuitenkin leimaa meidät seksihulluiksi jotka ovat jättäneet 3 v lapsen heitteille,heh heh)
Vitsi vitsinä. Mieheni muuttui sitten lapsi-vkonloppuina selvästi kun olimme olleet yhdessä muutaman vuoden, oli hämmentävää kun hänestä tuli aivan eri ihminen kun mitä luulin hänen olevan, ja kun meillä ei ollut ennen hellyydenosoitusten ym asioiden kanssa mitään ongelmia. Yhtäkkiä mieheni ei voinut tulla luokseni jos kutsuin häntä jos hän oli keittiössä ja minä makuuhuoneessa - sanoi vaan että ei voida olla hetkeäkään kahdestaan jos lapsi on meillä. Hmm. Kysyinkin häneltä että eikö ikinä istuttaisi kahdestaan vaikka sohvalla jos lapsi asuisi meillä koko ajan?
Tätä vaihetta kesti reilun vuoden, en tiedä mikä sen aiheutti, mutta nyt tilanne on erittäin hyvä ja pusuja satelee oli lapsi luonamme tai ei. Uskon että moni tämän tapainen asia johtuu pitkälti vanhemman syyllisyydentunnosta, mutta eronneiden vanhempien olisi kyllä hyvä ymmärtää että normaaliin suhteeseen kuuluu pusut ja halit aikuisten välillä ja lasten on mielestäni hyvä nähdä miten onnellisissa suhteissa toimitaan.
hellyyttä myös heidän läsnä ollessaan.. ihme sinänsä tuo miehesi asenne.. ja lapsikin noin iso.. TOKI lapset on tärkeitä mutta puhuppas miehesi kanssa tuosta (ongelmasta). eihän sekään sovi että lapsi saa parjata sinua..
vaikka toisinaan jos mieheni lapset jotain joskus kommentoi minustakin lyön sen leikiksi:D johan on hiljasta pidellyt sen jälkeen:)
toki se on näissä uusioperhe jutuissa kun ei itse sinänsä pysty osaa olla miehen lasten kanssa kuten omansa. (käydä paikoissa tutustua kunnolla näyttää että osaa olla ihan kivakin) noin muuten kun yleisellä tasolla:)
noo mutta puhetta puhetta ja ehkä pieni vihjaus että jos tämä näin jatkuu niin...
lauantaina ja otettiin myös lapset keskusteluun mukaan, ja mies sanoi että ei hän edes ole huomannut käyttäytyvänsä eri tavalla, kuin normaalisti... Kai se sitten niin on :) Mutta aikoi kiinnittää omiin tekemisiinsä huomiota.
No, katsotaan nyt. Muutenkin tytär taas hoki tuota pettämistä, niin sanoin hänelle että noin kivaa miestä kuin sun isä en voisi ikinä pettää, koska rakastan häntä... Saa nähdä miten tehoaa.