Miksi haluat kirjailijaksi?

Waltari kuvaa mielestäni hyvin henkilön, joka haluaa kirjailijaksi.

Tai siis kaksi henkilötyyppiä. Muistaakseni.

Toinen on sellainen kirjaltaja, kirjoittaa seuraavaa nobelteosta lauantaisin kantabaarissa tai mökkilaiturin nokassa. Kustantajat eivät hengentuotosta huoli, mutta koskas neroja olisi omana aikanaan arvostettu? Omakustanne on ihan hyvä vaihtoehto.

Toinen on sitten, suoraan sanottuna, raivoava hullu, jolle kirjoittaminen on sisäinen pakko. Hyvällä tuurilla siitä sitten saa edes niitä huonoja tuloja... :)

Minun mielestä jokainen teksti on tavoite jo itsessään, tapa ilmaista itseään ja tallentaa tilanne, ajatus ja hetki tai tarina paperille, josta sen on mahdollisuus muitten ihmisten lukea ja samaistua siihen. Minulle se, että voin tuoda jollekin ihmiselle valon tai lohdun päivään, tai aikaan, on omasta mielestäni oman elämäni tarkoitus.
Saada aikaan sellaista, jota monet voivat lukea ja tuntea samanlaista lämpöä, mitä itse tunnen lukiessani Leinoa, joissain kohdissa kyyneleet silmissä niin hienon tekstin vierellä, on jotakin sellaista tavoittelemisen arvoista.
Aina kun yksi vaihe on menty, niin toinen tulee vastaan, kirjalijalla tuskin koskaan on työ saatu valmiiksi, vaan aina voi tehdä enemmän ja kirjoittaa lisää.
Ei tulot sinänsä ole mikään se tavoite, mutta jos kirjoitat säännöllisesti kirjan, julkaiset erinäisissä lehdissä/nettilehdissä kirjoituksia, joista saa palkkion ja siinä sivussa teet vaikka jonkinlaista osa-aikaista työtä, niin eiköhän siinä jo tuloa ole.
Mutta miksi siis kirjalijaksi?
Siksi, että se on ominaisin tapa tuoda itseäni esille ja saada myöskin se muille ihmisille saakka. En minä ole ainakaan sellainen ihminen, että haluaisin, ettei kukaan minua tunne, minä haluan olla tunnetu ja näkyvä, olla olemassa ikuisesti. Siksi kirjailija.

että tarinoita on ja haluaisi jakaa ne muiden kanssa.
Minä etsin myös itseäni vielä, mutta ehkä tyyli löytyy, vielä jonain päivänä.

Miksi kirjoitan? Siis miksi en kirjoittaisi... vaikka sinänsä itse kirjailija nimikkeestä en ole kiinnostunut, en myöskään julkisuudesta yksityishenkilönä, kirjailina kyllä ehkä senkin kestäisin, siis ainakin muutaman nimikirjoituksen voisin auliisti kirjoitella opuksiini kirjamessuilla. No-nöfff.
Kirjoittaminen on minulle elämäntapa.

Lainaus:
Kirjailija Raymond Chandler:
”Vaikka sitä kuinka vähän mainittaisiin tai edes ajateltaisiin. Loppujen lopuksi kestävintä kirjoittamisessa on tyyli, ja tyyli on arvokkainta mihin kirjalija voi aikaansa sijoittaa. Se tuottaa hitaasti, agentti ilkkuu siitä, kustantaja käsittää väärin ja vasta tuiki tuntemattomat ihmiset saavat heidät vähä vähältä uskomaan että kirjailija, jonka tekstissä on yksilöllinen leima, tuottaa aina. Se ei onnistu yrittämällä, sillä sellainen tyyli jota tässä tarkoitan on persoonallisuuden heijastusta, ja ihmisellä täytyy olla persoonallisuus ennen kuin se voi heijastua. Mutta mikäli hänellä sellainen on, sen voi heijastaa paperille ajattelemalla jotain muuta. Tämä on tavallaan ironista, siksi minä kai tämän ´tehtyjen´ kirjailijoiden sukupolven aikana sanon edelleen että kirjailijaa ei voi tehdä. Tyyliin keskittymällä sitä ei saa aikaan. Vaikka tekstiä kuinka korjaillaan ja hiotaan, se ei mainittavasti vaikuta ihmisen kielen sävyyn. Se syntyy hänen tunteidensa ja havaintojensa laadusta, kirjailija hänestä tulee, kun hän osaa siirtää ne paperille toisin kuin ne lukuisat ihmiset, joilla on aivan yhtä hyvät tunteet ja aivan yhtä tarkka havaintokyky mutta joilla on valovuosien matka siihen että saisivat ne paperille.”

¤
... ja matka jatkuu... kirjoittamisiin!

Luin kirjastollisia kirjoja ja tulin kohtaan, ettei mikään kirja enää siepannut mukaansa. Tuon jälkeen jäi vain yksi vaihtoehto, kirjoittaa se maailman paras kirja. Tosin tehtävä ei ollut ihan niin helppo kuin ensin kuvittelin.

Eipä ole parempaakaan tekemistä, tällä hetkellä.

Kysymys on lohkaisevasti aseteltu vastauksenomaisuus.

Ensin täytyy vastata tärkeämpään kysymykseen: Miksi kirjoitan?

- koska on tarve kirjoittaa, ollut lapsesta asti. Se on se kaikkein luonnollisin keino ilmaista itseään. Myöhemmin tähän on sekoittunut tietty kunnianhimo, halu kehittyä ja kirjoittaa paremmin, koska jos rakastaa tehdä jotain niin sen myös haluaa tehdä hyvin. Ja kun haluaa olla hyvä, täytyy harjoitella, eli kirjoittaa lisää ja lisää.

Miksi haluan kirjailijaksi?

-koska muuten kirjoittamisessa ei olisi mitään järkeä eikä selvää tavoitetta - en minä halua kirjoittaa vain itselleni vaan muiden luettavaksi. Ja julkaista kirja ja saada jopa rahaa siitä, työstä jota tekee vaikka ei saisikaan rahaa.. Sehän olisi aivan mieletöntä!!

Sitä paitsi, on ihan oikeasti hyvä olla unelmia ja tavoitteita, jotakin mihin käyttää energiaansa ja mistä haaveilla silloin kun menee huonosti.