Toista aamua oli jo auton lasit jäässä. Onneksi ei vielä tarvinnut lähteä töihin, maanantaina vasta. Kesä on taas auttamattomasti eletty näiltä osin ja nyt "nautitaan" syksyn viileydestä. Jotenkin tulee jakomielinen olo, nautin syksyn kuulakkaista päivistä ja maisemista, mutta toisaalta inhoan tätä koleutta joka tuntuu jo menevän luihin ja ytimiin. Mitäköhän sitä ensi viikolla laittaa aamuisin päälle että tarkenee ensimmäisen kilometrin fillarilla, sen jälkeen kroppa jo lämpiää. Korvat ja pää tarvii taas muistaa suojata.
Pitäiköhän illalla laittaa takkaan jo valkia, ei se paljoa ekalla kerralla lämmitä, mutta jos henkisellä puolella.
Jotenkin tuntuu että kesä meni ja oli, mutta mitään suurta juhlan tuntua ei ollut missään vaiheessa. Alkaakohan sitä vanheneen jo liikaa että aika menee kuin eläkeläisillä, eli juosten ohi.
Millaiset fiilikset teille tulee syksystä ja mitkä oli muistot kesästä?
Talviturkkikin säilyi yli kesän
Tulis nopeasti vaan ruska puihin, silloin aurinkoisina päivinä mielikin jaksaa paremmin.
Prätkätkin täytyy muistaa talvihuoltaa ajallaan, komposti kääntää ja osin tyhjentää. Rännit osin vaihtaa ja putsata. Takkapuut ei riitä vielä, lisää on tehtävä.
Pitäiköhän illalla laittaa takkaan jo valkia, ei se paljoa ekalla kerralla lämmitä, mutta jos henkisellä puolella.
Jotenkin tuntuu että kesä meni ja oli, mutta mitään suurta juhlan tuntua ei ollut missään vaiheessa. Alkaakohan sitä vanheneen jo liikaa että aika menee kuin eläkeläisillä, eli juosten ohi.
Millaiset fiilikset teille tulee syksystä ja mitkä oli muistot kesästä?
Talviturkkikin säilyi yli kesän
Tulis nopeasti vaan ruska puihin, silloin aurinkoisina päivinä mielikin jaksaa paremmin.
Prätkätkin täytyy muistaa talvihuoltaa ajallaan, komposti kääntää ja osin tyhjentää. Rännit osin vaihtaa ja putsata. Takkapuut ei riitä vielä, lisää on tehtävä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joko ne lämpimät sitten tyssäsivät.
Yhtä jakomielinen on olotila itselläkin.
Ihana viileitä ja kuulaita aamuja, kun terassilla aamukahvit sinnikkäästi aina vaan nautin.
Mutta toisaalta kaipaan niitä lämpimiä aamuja, jolloin sai vain aamutakissa olla ulkosalla, nyt täytyy pukeutua astetta enemmän.
Kesä meni ja olihan siinä välillä vähän juhlankin tuntua, kun sain sillointällöin lapset kylään meille, ja tietysti ne lapsenlapset....huh kun kuulostaa siltä että olisin jo aikaslailla ikäloppu... no en sentään, vasta 50 täyttänyt.
Kyllä se takkavalkea lämmittää, meillä poltettu jo monena iltana, siinä on niin mukava istuskella ja katsella tulenloimuja.
Kyllä minullakin talviturkki on monivuotinen, ei se tänä kesänä joutanutkaan pois.
ja kevät. Enkä tarkoita, valitettavasti, että muistot olisivat vain hyviä. Surua liian paljon.
Mutta: Jos elonpäiviä riittää, niin uusi kesä on tulossa jo vajaan vuoden päästä :)
Syksyn kauniit kuulaat päivät on pelastus ja auttavat kahlaamaan läpi pimeyden ja räntäsateiden. Vaatetus on päivitettävä lämpimämpään suuntaan. Sukkahousut - yäk - kaivettava esiin...
No, kyllä me pärjätään :)
syksylle ja talvelle. Suhtaudun niihin joka vuosi yhtä lapsellinen kiukkuisesti, mutta aika lailla saa huumoria repiä jos ensin on koko syksy sadetta ja sitten on koko talvi samanlaista sadetta ja vasta keväällä alkaa olemaan toivoa kuivastakin kaudesta. Minä muutun auttamattomasti alakuloiseksi laiskottelijaksi, joka huokailee pullapala kourassaan keittiön ikkunan ääressä ja mikä ikävintä monet muutkin tuttuni tekevät samoin. Kollektiivinen talvivoivottelu voi olla sitten hirveä kokemus, joten koetan sinnikkäästi esittää tekopirteää kaamoksen selättäjää.
Noh, kesä tuli ja meni ja siitä nyt nauttii aina sielunsa pohjia myöten. Sain olla paljon kahdella eri mökillä omissa oloissani ja vain toljottaa kesää mökin portailta tai terassilta kelien mukaisesti. Koen, että sain kerrankin haaveeni toteutettua ja oleilla pois kodin tutusta arjesta.
Mutta onhan se selvää, että vuosien saatossa vuodenajat kiitävät ohitse ja tuntuu kuin kesäkin olisi vain kiireesti hujahtanut ennen kuin ymmärsin nauttiakaan siitä.
mutta, jotenkin on vain haikea olo, taas.
Ennen pidin syksystä ja odotin lokakuun viileitä päiviä ja sitä päivää, kun "tuoksui" lumelle.
Mihin kaikki ne mukavat jutut ovat hävinneet?
Nyt odotan sydän sykkyrällä syksyä ja inhoan jo valmiiksi kaikkia tulevia pihahommia, joista ennen pidin.
Ja pukeutuminen! En halua sukkahousuaja, enkä muutakaan pipo-showta.
Enkä voi muuttaa eteläänkään.
Eli mitä tästä opimme.
Pakko, mikä pakko, kärsiä vaan, kun on tänne juurtunut.
Heips sinä syksyn ihminen?
Olin ymmärtäväni että kesä on ihanaa mutta niin myös syksykin. Itse olen samanlainen. Oli ihanat helteet tassä elokuussa mutta odotan kyllä pimeitä elokuun öitä- pohjanmaaan likkoja kun oon. Mieli on nyt allapäin. Kahdenkeskinen syys-ilta venetsialaismeiningissä olis upeaa.
kesästä jäi työntäyteiset fiilikset. Talviturkki tuli heitettyä, vähän mökkeiltyä ja töiden lomassa nautiskeltua arjen pienistä hetkistä. Varastoon on hamstrattu puita -ei ensi - vaan seuraavaa talvea varten, marjoja pakastimessa ja säilykkeet kellarissa.... ja uuninlämmitykset aloitettu tälle lämmityskaudelle :).
Pidän syksystä kaikkine väreineen ja sateineen, säätilat ei liiemmin mieltäni rassaa. Syksyaamu on verraton, yöllä ollut pakkasta ja aurinko nousee - ihanan raikasta. Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan ihania. Rikkauttahan se on, että eri vuodenajat mahdollistavat erilaisten asioiden harrastelun. Toivottavasti tulevana talvena pääsee jäälle kävelemään, moottorikelkkailemaan ja laskettelemaan. Oi sitä talven riemua....
ps. onneksi lasien raaputtelu on osaltani ohi...siitä en pidä. Lainatakseni tuntemattoman sanoja: "mene joka aamu isolla mersulla töihin ja kuljettajan kera"... siis bussilla :)