kun olin tarhassa harjoittelemassa, kävi äiti imettämässä lähes 7-v poikaansa. Ajoi autolla pihaan ja asiai hoitui autossa tai tarhan toimistohuoneessa.
6 v imetys
TARHAssa
212298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa
täytyy äidillä olla omia ongelmia pienen päänsä sisällä!mitenhän IMETYS vaikuttaa 6veen NORMALIIN kehitykseen?kun muut lähtee ulos kavereiden kanssa,niin toinen jää imee äitin tissiä!
soliaalitoimistoon ilmoitus jos yhtään lasta osaa ajatella!
tuohan on ihan sairasta!
mikä on lapsen ETU tässä?jääkö hän koulukiusatuksi nyhveröksi kun vielä välitunneillakin pitää äiti soittaa imettämään!
imetin kyllä itsekkin kaikki lapseni,mutta rajansa kaikella!
turha tuollaisesta ottaa hernettä nenäänsä.6-v on vielä pieni lapsi ja en ole ikinä kuullut että kukaan enää sitten teiniä imettäisi tai poikaa armeijassa.T.Mammanpojan (jota ei imetetty) puoliso.P.S.Näytä tutkimus missä sanotaan että pitkään imetetyistä tulee nyhveröitä...Taitaa asia olla päinvastoin
Jos joku imettää vielä vajaa 7-vuotiasta, niin tekee sen taatusti kotona illalla tai aamulla, mutta ei enää pitkin päivää kylillä. Sehän on jo itsestään selvyys.
joskus jossain haastattelussa, että hantä imetettiin vielä kouluikäisenäkin. He olivat asuneet ihan koulun vieressä, joten oli helppo käydä maitohuikalla välituntisin. Ja viisas ja arvostettu mies hän oli.
mahdollisimman paljon! lisää tällasta! enemmän lapsirakkautta maailmaan!
mammoja!ajatelkaapa nyt sitä LASTAKIN!
6v ei ole mikään "niin pieni" ,että oikein tisua tarvitsisi!
köh,köh,empäs ole moista koskaan kulluut,että jotku tisuttelevat noinkin pitkään,ei hyvin mene ja sääliksi käypi ne lapset.
lievästi sanottuna,OKSETTAA.(pervoja mameja...)
miehet on sitä varten sitten jos...
mutta,uskallanpa väittää,että suurin osa ihmisistä kokee ison lapsen imetyksen sairaana tai kierona.
maitorauhanen seksuaalisena elimenä. ja kommentti viittaisi siihen että jos ei sua ole hyväksikäytetty lapsena niin ainakaan et ole saanut riittävästi fyysistä rakkautta vanhemmiltasi. tälläsessä maailmassa, jossa murhaaminen ja tappaminen ja julmuus ja kovat arvot rulettaa, lapsille pitäis antaa entistä enemmän fyysistä hellyyttä. imetäminen ei voi ketään asta vahongoittaa, mutrta playstation kyllä!
melkein 2v asti ja saanut kaiken äidin rakkauden mitä vaan voi,kyse ei ole siitä vaan,että tuetaanko tässä kouluikäisen imetyksessä siis kenen hyvinvointia?ÄIDINKÖ?ei ainakaan lapsen.
rakastan omia lapsia ennemmän kuin ketään,mutten silti kehtaa\viitsi imettää niitä kuitenkaan yli kahta vuotta!mielestäni se vain on niin sairasta!
rakkautta pitää antaa ja huolenpitoa vaikka 100 vuotiaaksi asti,mutta IMETYSKÖ on sen rakkauden tae?ainoa oikea tapa antaa läheisyyttä? näillä pitkään imettävillä äideillä vain viiraa päässään ja ovat itse niin kiinni lapsessaan,etteivät pysty päästämään irti.
siis ihan oikeasti,jos minun tissisäni roikkuisi yli kaksi vuotias lapsi,niin kyllä olo olisi mahottoman vaivaantunut,sehän alkaa olla jo kuitenkin vauvaiän ohittanut ja seuraavat kehitysetapit tulossa eikä siihen tarvitä enää äidän TISSIÄ!vaan äidin RAKKAUTTA JA LÄHEISYYTTÄ muussa muodossa kuin tissin,yök.
voi voi sentään,kyllä niitä murhaajia syntyy vaikka imetettäisiinkin 10vuotta(heh,tai näin ainakin varmasti saataisiin aikaan näitä pedoja sun muita kieroutuneita)
rakkautta ja läheisyyttä voi antaa muissakin muodoissa edelleenkin.
Saman olen nähnyt. Päiväkodissa jossa olin sijaisena, kävi äiti imettämässä eskari-ikäistä poikaa. Sattui Satakunnassa, lähemmin ei voi sanoa.
On se hei vähän outoa, sanokaa mitä sanotte...
tai jopa huolestuttavampana sitä miten kärkkäästi suomalaisäidit tarttuvat tutteliin, vaikka ovat informoituja?
itse imetin yli 2 ja puoli vuotiaaksi poikaani, olisin imettänyt pidempääkin, jos en olisi joutunut sellaselle lääkekuurille että oli parempi lopettaa.
sen ikäiselle on tosi terveellistä (ja sen ikäisen äidille) kerran parissa päivässä rauhoittua äidin tissille. koska taaperon kehitysvaiheissin kuuluu mm. se että taaperolla on tarve taantua vauvaksi aika ajoin tunteakseen olonsa turvalliseksi, on imetys siihen oiva keino. olen yhäiti ja mulla on tosi rankka työjakso takana, ja täytyy myöntää että raskaan päivän päätteeksi, uhmaiän pimeimmillä hetkillä , imettäminen oon todella konkreettinen ja fyysinen tapa pysähtyä ja hiljentya lapsen kanssa ja antaa hellyyttä ja läheisyyttä. taaperoimetys on PELKÄSTÄÄN hyödyllistä. sen sijaan vvauvan ruokkimen tuttelilla ja hoitoon laittaminen 8-kuisena on haitallista, sekä psyykkisesti että fyysisesti.
tuossa sinunkin tekstissä. Et ole koskaan tainnut omilla aivoilla ajatella, vaan sisäistänyt opitut stereotypiat, käyttäytymis- ja ajatusmallit.
"tuetaanko tässä kouluikäisen imetyksessä siis kenen hyvinvointia?ÄIDINKÖ?ei ainakaan lapsen."
"mutten silti kehtaa\viitsi imettää niitä kuitenkaan yli kahta vuotta!"
Eli myös imettämättömyys tuossa iässä on äidin etu, EI TARVITSE HÄVETÄ. Se on tärkeämpää kuin antaa omalle rakkaalle lapselle läheisyyttä, huomiota ja turvaa?
"näillä pitkään imettävillä äideillä vain viiraa päässään ja ovat itse niin kiinni lapsessaan,etteivät pysty päästämään irti."
Oletko sattumoisin jäänyt pienenä vaille ehdotonta huomiota ja rakkautta, kun näin kiihkeästi olet tuomitsemassa?
"jos minun tissisäni roikkuisi yli kaksi vuotias lapsi,niin kyllä olo olisi mahottoman vaivaantunut"
Kasvatettiinko sinut sattumoisin jotenkin estyeeksi, oliko seksuaalisuus tabu perheessänne? Liittyykö tissit sinun näkemyksessäsi vain seksuaalisuuteen? Mitä ällöttävää on tisseissä ja siinä että niistä lapsi (on sitten 6-vuotias tai ei) syö?? Kummallisen estynyttä ajattelua...
"voi voi sentään,kyllä niitä murhaajia syntyy vaikka imetettäisiinkin 10vuotta(heh,tai näin ainakin varmasti saataisiin aikaan näitä pedoja sun muita kieroutuneita)"
Otapa selvää tutkimuksista, joissa on tutkittu pitkään imetettyjä lapsia. Et raukka saa tukea väittämällesi sitten ollenkaan, valitan.
"rakkautta ja läheisyyttä voi antaa muissakin muodoissa edelleenkin."
Tuo oli ainut järkevä asia koko kommentissasi, tosin se ei sulje imetystä ulkopuolelle.
tämä oli
Paha on maailma, kun oikeasti sairailta asioilta ummistetaan silmät ja tällaiset ihan perusIHMISYYTEEN kuuluvat nähdään sairaina.
Kukaan ei koskaan saa pilattua lastaan liialla imettämisellä. Liian vähäisellä saa. Ja kaikenlaisella ripustautumisella ja vääränlaisella riippuvuudella toki. Mutta sillä ei ole yhtään mitään tekemistä imettämisen kanssa.
Lapsi osaa vierottaa itse itsensä, jos niin haluaa. Oikeastaan kukaan lapsi ei ennen parin vuoden ikää halua, kauhistelkaapa sitä, että pikkupiltit vieroitetaan vasten omaa tahtoaan.
Suosittelen kaikille kauhistelijoille ihan ensimmäiseksi tutustumismatkaa omaan itseen. Uskallatteko? Hyödyttäisi sekä teitä että lapsiannne.
liian vähäiselläkään imetyksellä? Paskapuhetta.
Miettikääpä tätä:
Kaverit voivat kiusata vielä vuosien jälkeenkin lasta, kun muistavat miten toinen imi tissiä vielä eskarissa.
Lapset osaavat olla hyvin julmia toisiaan kohtaan.
Joo-o. Ja lapset saattavat kiusata, jos joku on lihava tai laiha tai pisamanaamainen tai silmälasipäinen. Mutta arvaatteko mikä punnitaan, jos ja kun kiusaamista tulee? Itsetunto. Ja millä terve itsetunto taataan? Lapsuusajan rajoittamattomalla rakkaudella ja hyväksynnällä. Imetys ei lie tässäkään yhtään pahasta.
Miettikää nyt nenäänne pitemmälle ennen kuin kirjoitatte, jooko?!
Olen kanssasi täysin samaa mietä lasta pitää imettää niin kauankun maitoa riittää ja jos menee niin pitkälle niin kyllä se lapsi itsensä vieroittaa... its sain pojan kesäkuussa ja imetän vielä ja aijonimettää niin kauankun pystyn vaikka siihen asti että poika armeijaan menee jos se itse sit haluaa... Tosiaan maailmassa on paljon kiusattuja lapsia ja tulee olemaan imetyksistä huolimatta... mikään ei ole lapselle niin hyvää kun oman äidinrinta...
Tämä on minun milipiteeni ja muilla on omansa mutta näin meillä....
miten fanaattisia mammoja täällä löytyy!!!
oikein ihmetyttää ja naurattaa...voiko olla tosi?
miettikäähän uusiksi asiat kuitenkin,milloin mennään liian pitkälle?
Minäkin rakastan lastani ylikaiken ja imetän häntä.
Mutta uskon kuitenkin, että teen enemmän hallaa hänen henkiselle kasvulleen, jos imetän häntä vielä eskari-ikäisenä.
Kaikella on aikansa.
Jaa, minäkin imetän vielä 3,5 vuotiasta. Tosin lähinnä enää vain aamuisin.
Ilta-nukahtamisapu-maidoista päästiin vasta hiljattain eroon.
Tyttö oli vasta nyt valmis siihen ja kaikki meni ihan eri tavalla kuin aikoinaan muiden lastemme kanssa, ilman karmeaa huutoa yms.
Lapsen kanssa pystyi tekemään asiasta jo jonkinlaisen sopimuksen.
Enää jäi vaan tuo aamutissuttelu. Saan sen avulla vielä nukuttua itsekin paremmin, kun ei tarvitse kukonlaulunaikaan olla lähdössä silmät ummessa keittiöön puuroa keittämään. Tyttö kömpii aamulla aikaisin viereen ja nukahtaa uudelleen tissille ja itsekin saan siten jatkaa samalla nukkumista ja se uni tulee TODELLA tarpeeseen. Ilman sitä en kyllä nyt juuri jaksaisi, kun en ole viimeaikoina ollut fyysisesti ihan ok.
Mutta eiköhän tämä aamuimetyskin tästä aikanaan pikkuhiljaa lopu.
Tämä nuorimmainen on ollut koko ikänsä maitoallerginen, eikä ole koskaan syönyt edes pullosta mitään, että sekin osaltaan vaikuttanut myöhäiseen vieroitukseen.
Muut kolme lasta vieroitin aikoinaan viimeistään 1,5 vuoden iässä, kaksi nuorempaa tavanomaisia konsteja käyttäen puoliväkisin, vanhin lopetti itse tissuttelun 10 kk iässä.
Nyt otin jossain vaiheessa lopulta tähän koko imetykseen ihan toisen asenteen tämän nuorimman kanssa ja päätin olla enää välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä (ja niitähän on kuultu).
Osaltaan tähän pitkään imetykseen lienee vaikuttanut sekin, että yksi lapsistamme on kuollut ja tämän nuorimmaisen lähelläpitäminen on tuntunut vain oikealta.
Imetys on päinvastoin rauhoittanut kuin stressannut.
En ole kuitenkaan yrittänyt väkisin häntä itseeni sitoa. Yritin vieroitusta jo aiemmin, mutta lapsi ei ollut siihen kertakaikkiaan valmis, huomasin.
Oli tuhat kertaa vaikeampaa kuin muiden lastemme kanssa aikoinaan, joten annoin asian jäädä vielä hautumaan.
Tämä nuorin on lapsistamme kaikkein sosiaalisin, eikä ole tuntunut saaneen näistä jutuista ainakaan mitään negatiivista, päinvastoin.
Nyt juttelin yhden ihmisen kanssa, joka alkoi myös kertoa imettäneensä nuorimmaistaan vuosikausia.
Hän ymmärsi täysin tämän oman pitkän imetykseni.
Häneltä oli tämä nuorimmainen meinannut kuolla synnytyksessä ja tämä lapsen lähellä pito tuntui vain jotenkin luontevalta ja ainoalta oikealta vaihdoehdolta.
Tyttö on kuitenkin nyt jo vanhempi ja kehittynyt ihan normaalisti.
Tuollaisessa tilanteessa tulee siis vaan usein luontaisesti käyttäydyttyä juuri noin, eikä sitä ehkä ymmärrä muut kuin saman kokeneet.
Nyt olen ymmärtänyt täydellisen omakohtaisesti senkin äidin sanat, joka oli kanssani samaan aikaan synnytyslaitoksella, kun sain kolmannen lapseni (tämä siis, joka kuoli). Häneltä oli kuollut tapaturmassa yksi lapsista ja sanoi olevansa erittäin iloinen siitä, että oli antanut tämän lapsen tulla nukkumaan (lapsi oli kuollessaan n. 8 v ) heidän parisänkyynsä ihan viimeiseen asti.
Tuo jäi silloin harvinaisen hyvin mieleen.
Minullekin eräs psykologi sitten ehdotti, että laittaisin tämän nuorimmaisen nukkumaan eri huoneeseen (kun oli vasta vähän päälle vuoden) ja ehdotti imetyksen lopettamista. Meinas kai, että saisin näin itse nukuttua paremmin (niin varmaan...-tällä psykologilla ei muuten ole itsellään lapsia).
Pelkäsi myöskin sitä, että elämme liian symbioosissa ja sidon lasta itseeni liikaa, kokemuksistani johtuen, mutta eihän se näin olisi ollenkaan käytännössä toiminut.
Ainoaksi ratkaisuksi ehdotettiin sitä, että olisin alkanut syömään unilääkkeitä, jos en kerran muuten olis osannut nukahtaa rauhassa, kun lapsi muualla.
Joopa joo, kas kun eivät kehoittaneet samalla sitomaan lasta sänkyyn kiinni ja laittamaan munalukkoa oveen :/
Tämä nuorimmainen on nimittäin myös erittäin herkäuninen ja heräili 3:een ikävuoteen saakka useita kertoja yöstä, milloin minkäkin syyn takia.
Nyt nukkuu jo paremmin, kun unirytmi on jo enemmän isomman lapsen unirytmi.
Jos lapsi olis nukkunut toisessa huoneessa, niin eipä olis nukkunut silloin kukaan muukaan.
Mies tekee kuitenkin viikolla pitkää ja raskasta työpäivää (joskus viikonloppuisinkin) ja silloin vanhin vielä kotona olevista lapsista tarvitsi kyllä yöunensa, joten heiltä en voinut juuri apua odottaa.
Eikä miehestä ole koskaan näissä hommissa muutenkaan mitään apua ollutkaan. On harvinaisen lyhytpinnainen (ja herkkäuninen -ja stressaa siitä) henkilö.
En olis kyllä voinut ollenkaan luottaa siihen, että joku muu olis hoitanut asiallisesti hommat.
Ja jos olis ollut joku ihan vakavampi hätä. Lapsi alkaa vaikka oksentamaan keskellä yötä tms.
Olisin varmaan pelännyt jossain määrin myös sitä, että muut eivät joku yö jostain syystä, kriittisellä hetkellä, olis heränneetkään. Mies nimittäin joskus tilapäisesti nukkuu sitten myös harvinaisen sikeästi, jos on ottanut olutta/viiniä, vaikka muuten herääkin lähinnä jo pelkkään katseeseen.
No, ehkä itsekin olisin herännyt lääkkeestä huolimatta, mutta oletettavasti aikamoisessa tokkurassa. Miten sellaista olis fyysisesti jaksanut ja unilääkkeillä yms. vielä usein vaikutuksia seuraavana päivänä.
No, ei meillä, ettei sen puoleen, olis ollut edes tilaakaan pikkulapsen sängylle muualla, kun asutaan sen verran ahtaasti.
Nuo yöheräämiset menivät siis tuolloin ihan huomaamattomasti, kun lapsi nukkui vieressä. Ei herännyt koko muu talo ja itse tunsin oloni rentoutuneemmaksi. Saatoin jatkaa nukkumista, kun imetin makuulla.
Nyt tyttö nukkuu jo suurimman osan yötä omassa sängyssäänkin, oman sänkyni vieressä.
Että kaikki omalla tyylillään.