Hei!
Onko minulla kohtalotovereita? Erosin ristiriitaisesta avoliitosta kesällä -07. Meillä on 6-vuotias lapsi. Olin miehen maatilalla töissä, jossa hoidin yhteistä lasta maatilatöiden ohella 5 1 /2 vuotta. Vuosi sitten uuvuin ja masennuin. Terapeutilla käyntien aikana päätin eron olevan ainoa ratkaisu. Meillä on yhteishuoilto. Minun piti muuttaa pois miehen omistamasta talosta. Mies ei suostunut osoitteenmuutokseen, vaihtoi asunnon lukot mm. Olen saanut itselleni töitä ja elämä on asettunut jotenkin asemiim. Vaan huoltajuus/ tapaamiset piti hoitaa tuomarin kanssa. Väliaikainen päätös on ( voimassa ehkä vuoden, ei valitusoikeutta) lapsi jatkaa edelleen isän luona asumista, minulla suht vähäiset tapaamisoikeudet ja elatusapua ei tarvitse maksaa koska olen varaton. Minulla ei ole alkoholiongelmia, en tupakoi ja mielealalääkitys on vain masennuksen hoitona vuosi sitten aloitettuna. Olen omasta mielestä ( myös ystävien mielestä) äitiyden perikuva ja lapsi on minulle maailman tärkein asia.Voiko näin tapahtua oikeusvaltiossa?
Onko minulla kohtalotovereita? Erosin ristiriitaisesta avoliitosta kesällä -07. Meillä on 6-vuotias lapsi. Olin miehen maatilalla töissä, jossa hoidin yhteistä lasta maatilatöiden ohella 5 1 /2 vuotta. Vuosi sitten uuvuin ja masennuin. Terapeutilla käyntien aikana päätin eron olevan ainoa ratkaisu. Meillä on yhteishuoilto. Minun piti muuttaa pois miehen omistamasta talosta. Mies ei suostunut osoitteenmuutokseen, vaihtoi asunnon lukot mm. Olen saanut itselleni töitä ja elämä on asettunut jotenkin asemiim. Vaan huoltajuus/ tapaamiset piti hoitaa tuomarin kanssa. Väliaikainen päätös on ( voimassa ehkä vuoden, ei valitusoikeutta) lapsi jatkaa edelleen isän luona asumista, minulla suht vähäiset tapaamisoikeudet ja elatusapua ei tarvitse maksaa koska olen varaton. Minulla ei ole alkoholiongelmia, en tupakoi ja mielealalääkitys on vain masennuksen hoitona vuosi sitten aloitettuna. Olen omasta mielestä ( myös ystävien mielestä) äitiyden perikuva ja lapsi on minulle maailman tärkein asia.Voiko näin tapahtua oikeusvaltiossa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
oikeusaputoimistoon.Mitä kauemmin asia kestää sen pahempi,pian koulu edessä ym.katsovat ettei koulua voi vaihtaa,ja lapsi tottunut asumaan isällään.
mutta miespuolisia,ja suomesta mikä pitäisi olla oikeus valtio,ei tämä mikään oikeusvaltio ole,jos olisi oikeusvaltio täällä olisi asiat paljon paremmin,kas kun suomessakin raha ratkaisee,ihmiset täällä on vain sivusta seuraajia,toisilla paremmat kortit kun toisilla,ihmisyydellä ei arvoa anneta kuten itsekkin olet varmaan huomannut.
Noin puolet erovanhemmista joutuu luopumaan lapsista (tai oikeastaan lähihuoltajuudesta) eron myötä. Suurin osa vapaaehtoisesti, jotkut sitten oikeuden kautta. Oikeudessa ei katsota vanhempien sukupuolta vaan pyritään mm järjestää että lapsi saa jäädä entiseen yhteiseen kotiin.
Vaadi laajoja tapaamisia, yritä löytää asunto suht lähellä niin saat olla jatkossakin pojan elämässä mukana.
Kyllä oikeuden päätös kertoo melkein kaiken. Jätät kertomatta perusteet sille, että miksi lapset jatkavat isänsä luona asumista. Miksi, jos kuitenkin haluat täällä julkisesti moittia oikeusvaltiotamme? Ei lapset ole vain äidin "omaisuutta", vaan yhtä paljon myös isän. Toki tapaamisoikeudet pitää saada toimimaan ja järjestymään.
Perusteluita päätöksestä en saanut. Isä oli hakemuksessaan valehdellut, vääristellyt asioiden oikeita kohtia, mustamaalannut minut hyvin alhaisesti. Tuomari pisti melko nopealla tempolla tilaisuuden läpi. Oli kovin innostunut mieheni ammatista. Mies on myös istunut monena vuotena lautamiehenä samassa talossa. Tuomari tuttu tai maksettu homma, en tiedä. Tuntuu tosi pahalta joutua tällaisen pelin pelinappulaksi. Minä olen kaiken aikaa toiminut oikeudenmukaisesti, joustanut ym. Sekin kääntyi minua vastaan , kun olin puoltanut kaikin tavoin isän tapaamisia. Katsottiin, että lapsi ei tosiasiallisesti asu minun luona. Tämä on palkka minulle kiltteydestä.
Lapsi on nyt jatkossa miehellä, jolta onnistuu kahvin keitto ( ei ruoanlaittotaitoa), tekee pitkää työpäivää, eri hoitajia esim. kesän aikana. Yritän saada enemmän tapaamisia...Tuntuu äitinä tosi oudolta "pyytää" lasta luokseen.
..naisiakin
Mimmoiset tapaamiset sinulla on?
Senverran tämä on oikeusvaltio, että ainoa tie hoitaa asiansa paremmiksi on oikeusprosessi vastapuolen kanssa, joka ei pysty sopimaan.
Kiltteydestä ei palkita.
Jospa et enää olisikaan kiltti vaan määrätietoisesti hoitaisit asiasi paremmiksi.
Älä takerru siihen, että lapsi asuu isällä; siihen asiaan sinä olet aikalailla voimaton. Siihen asiaan et ole voimaton, että saisit hänet luoksesi mahdollisimman paljon lapsen vapaa-aikoina. Pianhan hän on koululainen, jolla on paljon loma-aikaa. Siitä ajasta sinä voit helposti saada puolet..voisit viettää laatuaikaa hänen kanssaan.
Suunnittele tulevaisuutta, tee selvää toimintaa sen suhteen, että se on sinulla on esittää faktaa tulavaisuudestasi, lapsesi parhaasta.
Sittenhän olosuhteesi ovat muuttuneet ja sillä perustein voit hakea laajempia tapaamisia lapseesi vaikka puolikasta koko pitkästä kesästä.
Sureminen ei vie asioita eteenpäin.
Ainoastaan toimiminen.