Tukipalvelujen esimiehenä lukuisissa kouluissa lähes kolmekymmentä vuotta olleena mietteitäni :
Opettajan työ on nykyisin todella vaativaa henkisesti.
Levottomia lapsia on uskomattoman paljon. Heidän kanssaan toimeentuleminen on paljon kiinni opettajan auktoriteetista.
Kouluravintoloissa ravintolahenkilökunta näkee päivittäin samojen luokkien oppilaiden tekevän suhteettoman paljon sotkua. Samoin siivoojat näkevät jo luokan ovelta onko opettajalla ote oppilaisiinsa.
Kunnioitusta oppilailta saavien opettajien luokissa on noin kolmannes vähemmän siivottavaa. Nämä opettajat ovat yleensä rauhallisia ja napakoita, tarttuvat epäkohtiin (huono käytös) eivätkä anna periksi. Oppilaat tietävät tämän ja toimivat kuten ope haluaa.
Joskus olen ohimennessäni komentanut nuoren sijaisopen luokan oppilaat pulpeteihinsa istumaan, kun luokan ovi on auki käytävälle, lapset juoksentelevat ympäriinsä ja opeparka on aivan hukassa.
Silloin mietin minkälaisia eväitä uusi ope on työhönsä saanut ja millaisia kuvitelmia hänellä on työstään. Varmaankin haaveena on saada oppi perille, mutta ensin on saatava ote lapsista.
Nykyisin lapset saavat tehdä joidenkin vanhempienkin mielestä mitä tahansa. Mitä yksi ope silloin mahtaa?
Itse olen viihtynyt koulumaailmassa hyvin. Mukavalta tuntuu, kun omat tukipalvelutyöntekijäni tuntevat oppilaat hyvin ja pysähtyvät juttelemaan nurkassa yksin murjottavan lapsen kanssa tai laittavat villiintyneet murrosikäiset aisoihin.
Harmittaa vaan kun nykyisin näitäkin palveluja ulkoistetaan nykyisin. Siivouskin hoidetaan iltaisin kun oppilaita ei ole paikalla.
Opettajan työ on nykyisin todella vaativaa henkisesti.
Levottomia lapsia on uskomattoman paljon. Heidän kanssaan toimeentuleminen on paljon kiinni opettajan auktoriteetista.
Kouluravintoloissa ravintolahenkilökunta näkee päivittäin samojen luokkien oppilaiden tekevän suhteettoman paljon sotkua. Samoin siivoojat näkevät jo luokan ovelta onko opettajalla ote oppilaisiinsa.
Kunnioitusta oppilailta saavien opettajien luokissa on noin kolmannes vähemmän siivottavaa. Nämä opettajat ovat yleensä rauhallisia ja napakoita, tarttuvat epäkohtiin (huono käytös) eivätkä anna periksi. Oppilaat tietävät tämän ja toimivat kuten ope haluaa.
Joskus olen ohimennessäni komentanut nuoren sijaisopen luokan oppilaat pulpeteihinsa istumaan, kun luokan ovi on auki käytävälle, lapset juoksentelevat ympäriinsä ja opeparka on aivan hukassa.
Silloin mietin minkälaisia eväitä uusi ope on työhönsä saanut ja millaisia kuvitelmia hänellä on työstään. Varmaankin haaveena on saada oppi perille, mutta ensin on saatava ote lapsista.
Nykyisin lapset saavat tehdä joidenkin vanhempienkin mielestä mitä tahansa. Mitä yksi ope silloin mahtaa?
Itse olen viihtynyt koulumaailmassa hyvin. Mukavalta tuntuu, kun omat tukipalvelutyöntekijäni tuntevat oppilaat hyvin ja pysähtyvät juttelemaan nurkassa yksin murjottavan lapsen kanssa tai laittavat villiintyneet murrosikäiset aisoihin.
Harmittaa vaan kun nykyisin näitäkin palveluja ulkoistetaan nykyisin. Siivouskin hoidetaan iltaisin kun oppilaita ei ole paikalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
opelle ajattelemisen aihetta. Toimin siivoojana koulussa, ja todellakin, kyllä sen luokan siivosta näkee onko opella luokka ojennuksessa vai halutaanko olla vain kavereita, että menisi hyvin.
Tällä palstallakaan ei uskalla suoraa kritiikkiä ilmaista, mutta sen sanon, että nuoret opettajat, menkää itseenne. Katsokaa peiliin.
Tukipalvelut ja opetus on turhan usein törmäyskurssilla.
Että syyslomia, joululomia, hiihtolomia, kesälomia odotellessa. Siivoojanne painaa töitä, että saa sinä aikana kaikki ne lyijykynänjäljet lattioista pois.
Kiitos arvostuksesta. Niin minä arvostan teidän työtä, kuin te minun.
Paitsi ettei meillä Helsingissä enää Opetusvirasto maksa loma-ajoista, joten siivoojia ei välttämättä ole silloin loma-aikoina.
Kesäaikana tietysti perussiivous tehdään muttei joulu- ja hiihtolomalla tarvitse olla ketään paikalla.
Ei siis koulu ole yhtään paremmassa kunnossa näiden lomien jälkeen.