Niih, kuinka olla helpommin lähestyttävä? Kun musta tuntuu, että olen jotenkin vaikea.
Katsokaas kun tulee joskus sellaisia signaaleja, että "ahaa, tuo kenties haluaisi tehdä tuttavuutta kun käyttäytyy vähän siihen malliin," mutta sitten juurikaan mitään ei oikein tapahdu. Miten voisin omalta osaltani vähän helpottaa tilannetta, etten olisi niin vaikea nakki, ja että ihmiset uskaltaisivat lähestyä? Millaista ihmistä on helppo lähestyä?
- Ja ei ei ei, turha vastata mitään "no mee ite juttelemaan niille," koska sitä neuvoa en nyt kysy. Ja en mä tässä luonnettani ole muuttamassa, ihan vaan vinkkejä kaipaan tonne korvan taakse varastoon.
Ja sitten vielä yksi mietityttävä asia; Moni varmaankin pitää hymyilevää ihmistä helppona ja miellyttävänä lähestyttävänä. Mutta miksi? Ovatko ihmiset (yleistän, kyllä) tämän asian suhteen todellakin niin typeriä, että lähestyvät pirteitä peipposia vain siksi, että eivät tajua sen syrjemmässäkin istuvan osaavan tarpeen tullen hymyillä? Eikö "kukaan" halua tuntea sitä tunnetta, kun saa jonkun allapäin olevan piristymään vaikka ihan vain sanomalla jotain pientä? Miksi kaikki halutaan saada valmiina.. Vaikeissakin nakeissa voi olla ihan kivoja yksilöitä. :o
Miettikääpä sitä.
Katsokaas kun tulee joskus sellaisia signaaleja, että "ahaa, tuo kenties haluaisi tehdä tuttavuutta kun käyttäytyy vähän siihen malliin," mutta sitten juurikaan mitään ei oikein tapahdu. Miten voisin omalta osaltani vähän helpottaa tilannetta, etten olisi niin vaikea nakki, ja että ihmiset uskaltaisivat lähestyä? Millaista ihmistä on helppo lähestyä?
- Ja ei ei ei, turha vastata mitään "no mee ite juttelemaan niille," koska sitä neuvoa en nyt kysy. Ja en mä tässä luonnettani ole muuttamassa, ihan vaan vinkkejä kaipaan tonne korvan taakse varastoon.
Ja sitten vielä yksi mietityttävä asia; Moni varmaankin pitää hymyilevää ihmistä helppona ja miellyttävänä lähestyttävänä. Mutta miksi? Ovatko ihmiset (yleistän, kyllä) tämän asian suhteen todellakin niin typeriä, että lähestyvät pirteitä peipposia vain siksi, että eivät tajua sen syrjemmässäkin istuvan osaavan tarpeen tullen hymyillä? Eikö "kukaan" halua tuntea sitä tunnetta, kun saa jonkun allapäin olevan piristymään vaikka ihan vain sanomalla jotain pientä? Miksi kaikki halutaan saada valmiina.. Vaikeissakin nakeissa voi olla ihan kivoja yksilöitä. :o
Miettikääpä sitä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No siis älä kaikille hymyile, vaan niille jotka mielestäsi ansaitsevat hymysi. Näytä vaikka muille keskisormea, ihan sama, mutta jos haluat jollekin tietylle ihmiselle osoittaa että voisit haluta hänestä jotain, niin hymyile hänelle. Tai edes katso häntä. Vilkuile häntä... Hiivi pimeillä kujilla hänen perässään ja suhise.
Ei nyt liity mitenkään aiheeseen, mutta aikooko Nakki seuraavana lukuvuonna osallistua wanhojen tansseihin? Joo? (:
Riippuu paljolti siitä, mihin tämä tilanne tästä kehittyy. En tykkää tanssimisesta, mutta jos joku parikseen pyytämään jostain syystä tulisi, niin tietenkin menisin. Mutta ei se haittaa, vaikka jäis tanssit multa väliin.
"tämä tilanne..."
Eli sulla on joku kiikarissa??? :DDDDDDD
Jos pidät käsiä paljon puuskassa, ota ne pois. Kädet puuskassa asento antaa sellasen merkin ihmisestä, että hän ei edes halua tulla lähestyttäväksi.
Sit hymyile paljon! Iloinen ihminen on helpommin lähestyttävä. (Tohon sun hymyily kysymykseesi) Ja tytötkin tykkää =) Meikä on ollut hirvee ruttunaama, mutta näin koulun alussa, yririn hymyillä enemmän. Päivän lopuksi naama oli puuduksissa mutta kyllä se siitä lähti. Nyt hymyilen koko aika vaikka ei olis mitään syytäkään (se hymyily vaikuttaa mielentilaankin, kun hymyilen olen iloisempi). Olen vielkin sellainen ihminen, että ei ihan heti tulla juttelemaan, mutta olen jos yhden ja toisen tilanteen kautta saanut uusia ystäviäkin.. =)
Miksi syrjemmässä istuville ei puhuta? Koska vaikka sä istuisit jossain syrjässä ja vieressä pelataan vaikka korttia, niin ei sitä niin helposti tulla kysymään, et hei tuutko pelaa? Sellasista ihmisistä saa kuvan, että oikei, se on syrjässä, se haluuki olla syrjässä.
=)
Ite oon saanu palautetta tosi paljon mun positiivisuudesta ja siitä et hymyilen tosi paljon. Kyllä sen huomaa kun ite täräyttää hymyn kasvoille niin nopeasti toinenkin alkaa hymyilemään:) Yksinkertasesti semmoset ei vaan houkuttele ihmisiä juttelemaan, jotka vaan istuskelee naama peruslukemilla. Hyvällä itsetunnolla ja positiivisella asenteella houkuttelee ihmisiä kun hunaja kärpäsiä, siitä ei pääse mihinkään. Lyönpä vetoa että jos nyt jollekkin myrtsille tyypille menisin puhumaan niin en paljoa siitä sais irti.
Kuule, ihmiset on todellakin niin typeriä, että ne lähestyy paljon helpommin pirteitä peipposia kun möllöttäviä tyyppejä. Se on yksinkertasesti inhimillistä.
Et voi syyttää muita ihmisiä siitä, että et itse osaa näyttää positiivista puoltas yms. yms.
Yhyy *angst angst* ei minua taideta ymmärtää mitä ajan takaa.. No mutta ei se mitään.
"Kuule, ihmiset on todellakin niin typeriä, että ne lähestyy paljon helpommin pirteitä peipposia kun möllöttäviä tyyppejä. Se on yksinkertasesti inhimillistä."
- Niin, kerran möllöttäjä, --> automaattisesti aina parantumaton möllöttäjä? Ahaa..
Positiivinen elämänasenne on toki OK jos todellakin sattuu menemään niin hyvin, mutta olenpa miettinyt, että kuinkakohan monelle hymyily on vain jokin kulissi? (lainaus suositusta ihQ Galleriayhteisöstä; "Hymyile eikä kukaan huomaa että sinuun sattuu") Eikö se ole melko pyllystä, että valtaväestön asenne pakottaa monet kätkemään negatiivisemman puolensa, joka on sekin tärkeää päästää välillä valloilleen?
Joo-o esimerkiksi tällaisia juttuja pohdin aina yön pimeinä hetkinä. :F
Pirteää puolta? Ei kaikilla ole sellaista. Tai ainakaan kaikkien pirteä puoli ei näytä sellaiselta kuin mitä jotkut yleisesti ovat sen tarkoittaneet näyttävän.
Joo meni viesti silleen tyhmästi, että tuli jotain häikkää lähetyksessä, joten ei ilmestynyt näkyviin.. Josko tää auttais.. Toivottavasti. :F
Musta kyllä tuntuu ettet vaan osaa näyttää ilosuuttas ja näin. Jos se on sulle kulissia, niin omapa on elämäs, ei oo yhtä ainoaa tapaa olla ja elää. Mut jos haluut sosiaalistakin puolta niin vaikeempaa se on jos ajattelet hymyileviä massateineiksi jotka angstaa hymynsä alla. Ehkäpä semmosiakin on mutta ainakin ite oon aidosti ilonen ja hymyilen kun hymyilyttää ja angstaan kun vituttaa.
Kaikilla on huonot päivänsä, nekin jotka on positiivisia niin varmasti on allapäin joskus. Mut pitääkö angstaamisesta tehä joku iso numero et ANGSTATKAA!! Kyllä ite haluun vaan päästä huonosta olosta irti ja se unohtuu kun on taas hauskaa.
Sulla on näköjään mielikuvat vähän vääristyneet,..
No, luulen, että tässä on kyse jostakin itsesuojeluvaistosta. Jos joku ihminen näyttää todella äreältä, harvan tekee mieli mennä juttelemaan - siinähän saattaa vaikka itse saada siipeensä.
Mutta sinällään en ehkä menisi juttelemaan jossain seinustalla yksin hymyilevälle tuntemattomalle. Tai siis.. en pidä teeskentelystä. Neutraali ilme on ehkä mukavin vaihtoehto, tai sellainen, mikä on kullekin luonnollisin. En kyllä muista montaa kertaa menneeni hymyileville tuntemattomille juttelemaan...
Jos johonkin ihmiseen haluan tutustua, ei se ilme kamalasti vaikuta. Riippuu kyllä tapauksesta. Koulussa en vaan yleensä viitsi mennä kellekään juttelemaan, muille kuin niille tutuille ja turvallisille - tapaan uusia ihmisiä ihan tarpeeksi muuta kautta, ja tuttujen kanssa voi olla rennompi eikä tarvitse ns. pitää seuraa. Uusien kontaktien luominen kun käy työstä.
Nuoruus on moottoritie, siellä pysähtyä ei saa,
mutta asfaltin välistä se kukkaan puhkeaa.
Ei sitä voi varastoida, pitää kantaa käsissään,
silti liian moni pudottaa sen hädissään
Hymyily on kai monesta hyvä asia... mutta jotenkin minulla tulee vaikea olo, jos toinen tulee hymyissä suin iloisesti juttelemaan, jos en kummemmin tunne ihmistä. Pitäisi kai silloin itsekin olla iloisen näköinen, vaikka se tuntuu vaikealta. Ujo kun olen. Paljon helpompi olisi alkaa juttelemaan, kun joku normaalisti sanoisi jotain, mistä asiasta tahansa. Eikä siinä tulisi kiirettä keksiä sanottavaa...
Joitain luokkalaisia, joiden kanssa en ole koskaan jutellut, tuntuisi jotenkin oudolta, jos he tulisivat oikein hymyillen luokseni juttelemaan. Se ei vain sopisi niille ihmisille. Koska ne eivät vain ole sen tyylisiä, enkä näe niitä tavallisestikaan hymyilemässä. Tulisi vain mieleen, että miksi tuo yhtä-äkkiä noin hymyilee, yrittääkö se iskeä minut tai jotain.
Mutta joku toinen, joka lähetyisi minua ihan vakavana ja sanoen muutaman sanan, voisi taas tuntua oudolta, koska jos se on sellainen vitsaileva ja hymyssäsuin kulkeva puhelias tyyppi.
Vaikka eihän se nyt niin kovin vakavaa, vaikka olisinkin vähän yllättynyt siitä lähestymisestä.
Se riippuu ihmisestä, mikä on paras lähestymis tapa:) Kai se on sellainen, joka on sille ihmiselle luonnollinen. Eihän kaikkien tarvitsekaan samalla tavalla käyttäytyä.
Vaikka kysyit kyllä, miten olisit helpommin lähestyttävä... ainahan siinä vain kannattaa itsekin sanoa jotain ihmiselle, joka näyttää hieman haluavan tutustua suhun.
Minusta on helppo lähestyä rauhallista ihmistä, joka silti näyttää siltä, että ehkä haluaisi sillä hetkellä hieman juttelu kaveria. Jos vaikka seison käytävän toisella puolella ja se toisella ja vaikka katsoo hetken minua ja ehkä vähän hymyilee, niin silloin saattaisin mennä juttelemaan. Ja jos juttelu ei sillä kertaa onnistu, niin silti saattaa huomata, että tuota ihmistä saattaisi silti kiinnostaa puhua kanssani jotain jollain toisella kertaa. Ryhmätyöt ovat ainakin tosi hyviä juttuja jutella välillä vähän vieraampienkin ihmisten kanssa.
Mutta minusta on vain vaikea lähestyä koko ajan äänessä olevia ihmisiä.
http://upload2.postimage.org/606890/photo_hosting.html
nakki :(
Ooo no kiitos vaivannäöstä. 8')
Moikka, jos joku eksyy tänne vielä vinkkejä etsimään, niin olen koonnut tänne listan yksinkertaisista kehon kielen viesteistä, joilla voi omaa lähestyttävyyttään lisätä. :)
http://alaksolee.blogspot.com/2010/08/millainen-on-helposti-lahestyttava.html