En tiedä mille palstalle olisin tästä jutusta kertonut, mutta toivottavasti joku osaa auttaa..
Olen 17-vuotias tyttö ja minulla on 13-vuotias pikkuveli
(nimiä en viitsi tässä paljastaa, mutta leikitään, että hän on Jaakko), 21-vuotias isoveli (olkoon vaikka Riku) ja 14 vuotias pikkusisko (olkoon hän vaikka Maiju).
Ongelmani koskee Jaakkoa ja Rikua. Jaakko on siis meistä nuorin, ja tuntuu, että hän on jäänyt äidin silmissä ikuiseksi vauvaksi. Äiti auttaa kaikessa, pukemisesta suihkussa käyntiin eikä Jaakon tarvitse itse tehdä mitään. Äiti voitelee voileivät, laittaa ruuan lautaselle ja leikkaa lihat sopivan pieniksi paloiksi..Hän vie Jaakon suihkuun, pukee tämän aamulla kouluun ja mikä pahinta äitini ja Jaakko nukkuvat samassa sängyssä.
Viimeksi eilen, kun olin Jaakon kanssa kaksin, hän oli kuin eri ihminen, juttelimme asioista ja hän käyttäytyi kuin "normaali" 13-vuotias poika. Mutta esim. silloin, kun koko perhe on ruokapöydässä, Jaakko metelöi, pelleilee ja muiden on todella vaikea joskus saada puheen vuoroa ollenkaan. Välillä tuntuu kuin minulla olisi kaksi pikkuveljeä, ihana Jaakko ja hirveä Jaakko.
Koulussa Jaakolla menee hyvin, vaikka hänellä ei hirveästi ole kavereita, syynä on varmaan yksinkertaisesti vain se, että koulusta päästyään hän on päivät pitkät äidin kanssa..
Toinen veljeni, Riku, on siis nyt 21-vuotias. Hän on jättänyt kauppaoppilaitoksen kesken, eikä tee nyt yhtään mitään, eikä äitini vaadikaan häneltä mitään. Kun joskus kysyn, että miksi Riku ei voi siivota tms. ,kun on minun siivousvuoroni, äitini vain toteaa, että yritetään nyt ymmärtää Rikua, kun hänellä on ongelmia..Totta on, että Rikulla on varmasti jotain ongelmia, hän muun muassa ahdistuu väkijoukossa, mutta luulen, että osa ongelmista johtuu vain siitä, että äitini ei vaadi häneltä mitään..
Viimeksi eilen itkin itseni uneen, kun mietin veljiäni..Haluaisin niin, että minulla olisi kaksi "normaalia" veljeä, eikä mitään hirviöitä..Isoveljeni kohdalla olen jo menettänyt toivoni, koska hän on jo niin vanha..Mutta uskon ja toivon, että pikkuveljeeni voisin vielä vaikuttaa, saisin hänen napanuoransa katkeamaan äidistä, mutta en vain tiedä että miten..Välillä ajattelen (ja kauhistun itsekin), että olisi parempi, jos äitini lähtisi vaikka vuodeksi pois luotamme, ettei pikkuveljeni elämä menisi täysin pilalle..Olen päätynyt siihen, että äitini aiheuttaa pikkuveljeni ongelmat, koska silloin, kun äitimme ei ole läsnä, pikkuveljeni on aivan eri ihminen ja tekee itsekin jotain, esim. pukee itsensä ja toimii muutenkin omatoimisesti..
Toivottavasti jollakin olisi neuvoja tähän epätoivoiseen tilanteeseen..
Olen 17-vuotias tyttö ja minulla on 13-vuotias pikkuveli
(nimiä en viitsi tässä paljastaa, mutta leikitään, että hän on Jaakko), 21-vuotias isoveli (olkoon vaikka Riku) ja 14 vuotias pikkusisko (olkoon hän vaikka Maiju).
Ongelmani koskee Jaakkoa ja Rikua. Jaakko on siis meistä nuorin, ja tuntuu, että hän on jäänyt äidin silmissä ikuiseksi vauvaksi. Äiti auttaa kaikessa, pukemisesta suihkussa käyntiin eikä Jaakon tarvitse itse tehdä mitään. Äiti voitelee voileivät, laittaa ruuan lautaselle ja leikkaa lihat sopivan pieniksi paloiksi..Hän vie Jaakon suihkuun, pukee tämän aamulla kouluun ja mikä pahinta äitini ja Jaakko nukkuvat samassa sängyssä.
Viimeksi eilen, kun olin Jaakon kanssa kaksin, hän oli kuin eri ihminen, juttelimme asioista ja hän käyttäytyi kuin "normaali" 13-vuotias poika. Mutta esim. silloin, kun koko perhe on ruokapöydässä, Jaakko metelöi, pelleilee ja muiden on todella vaikea joskus saada puheen vuoroa ollenkaan. Välillä tuntuu kuin minulla olisi kaksi pikkuveljeä, ihana Jaakko ja hirveä Jaakko.
Koulussa Jaakolla menee hyvin, vaikka hänellä ei hirveästi ole kavereita, syynä on varmaan yksinkertaisesti vain se, että koulusta päästyään hän on päivät pitkät äidin kanssa..
Toinen veljeni, Riku, on siis nyt 21-vuotias. Hän on jättänyt kauppaoppilaitoksen kesken, eikä tee nyt yhtään mitään, eikä äitini vaadikaan häneltä mitään. Kun joskus kysyn, että miksi Riku ei voi siivota tms. ,kun on minun siivousvuoroni, äitini vain toteaa, että yritetään nyt ymmärtää Rikua, kun hänellä on ongelmia..Totta on, että Rikulla on varmasti jotain ongelmia, hän muun muassa ahdistuu väkijoukossa, mutta luulen, että osa ongelmista johtuu vain siitä, että äitini ei vaadi häneltä mitään..
Viimeksi eilen itkin itseni uneen, kun mietin veljiäni..Haluaisin niin, että minulla olisi kaksi "normaalia" veljeä, eikä mitään hirviöitä..Isoveljeni kohdalla olen jo menettänyt toivoni, koska hän on jo niin vanha..Mutta uskon ja toivon, että pikkuveljeeni voisin vielä vaikuttaa, saisin hänen napanuoransa katkeamaan äidistä, mutta en vain tiedä että miten..Välillä ajattelen (ja kauhistun itsekin), että olisi parempi, jos äitini lähtisi vaikka vuodeksi pois luotamme, ettei pikkuveljeni elämä menisi täysin pilalle..Olen päätynyt siihen, että äitini aiheuttaa pikkuveljeni ongelmat, koska silloin, kun äitimme ei ole läsnä, pikkuveljeni on aivan eri ihminen ja tekee itsekin jotain, esim. pukee itsensä ja toimii muutenkin omatoimisesti..
Toivottavasti jollakin olisi neuvoja tähän epätoivoiseen tilanteeseen..
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Isoveljeni kohdalla olen jo menettänyt toivoni, koska hän on jo niin vanha"
Ensinnäkin... Isoveljesi ei ole vielä niin vanha että kannattaisi toivoaan heittää. Toisekseen, tuntuu selvältä että ongelma on äitisi. Yritä puhua hänen kanssaan asioita. Hänen täytyy muuttaa tapojaan että muutoksia käy näkymään veljissäsi. Entä isäsi? Miten han on mukana lasten kasvatuksessa? Mutta kerro äidillesi miltä sinusta tuntuu ja mainitse se että jos äitisi päästää hiukan irti veljistäsi niin se on heille vain hyväksi.
On ihan oikein että olet huolissasi.Eikö äitisi ole töissä tai missään?Ei missään nimessä ole hyväksi 13 vuotiaalle että äiti on noin lapsi riippuvainen.Voisitko varata ajan veljesi kouluterveyden hoitajalle?tietenkin voit varata omasikin.siis itsellesi keskusteluajan?Voit tietysti varata perheneuvolaan tai jopa omalle lääkärille,koska sinun pitäisi itsesi voida nauttia nuoruudestasi.Oletko jutellut äitisi kanssa?Onko perheessänne tapahtunut jotakin joka selittäisi äitisi käytöksen?
Voisitko yrittää jutella veljesi kanssa että 13 vuotias ei nuku äidin vieressä.Tai että 13 vuotias kyllä ehdottomasti pukee itse päällensä.
Vanhempaan veljeesi sinun on ehkä vaikea vaikuttaa mutta ehkä hänen olisi jo aika lentää kotipesästä pois.
Kuitenkin äitisi käytös 13 vuotiaan kohdalla ei ole millään tapaa normaalia ja vaatii ehdottomasti apua ja neuvoja.Saanko kysyä onko äitisi elämä muuten normaalia?Miten äitisi kohtelee sinua?Kerro ihmeessä minkälaista apua toivoisit?koska itse et ehkä voi asiaan juuri vaikuttaa.Neuvon mielelläni lisää.
Isäni on pitkiä jaksoja poissa kotoa työnsä takia, yleensä hän on kotona vain viikonloppuisin, joten kasvatusvastuu jää äidilleni. Äitini on ollut sairaseläkkeellä pahan astman takia jo monta vuotta..Muistaakseni hän jäi eläkkeelle, kun Jaakko oli 5-vuotias(sitä ennen hän teki osapäivätyötä), joten aikaa Jaakon palvelemiseen on paljon.
Tottakai äidilläni on omia ystäviä ja menoja, mutta suurimman osan ajastaan hän käyttää Jaakon "huoltamiseen".
Usein mietin, minkä takia tähän tilanteeseen on päädytty, mutta en ole löytänyt mitään järkevää selitystä..En voi uskoa sitä selitystä, että äitini ei halua poikansa kasvavan ja lentävän pesästä pois, miksi kukaan haluaisi tehdä lapselleen niin? Eikö jokainen äiti unelmoi siitä, että lapset pärjäävät hyvin elämässä, saavat lapsia ja hyvän ammatin..Tuntuu niin pahalta, kun äitini kohtelee Jaakkoa kuin kolmivuotiasta..Usein sanon äidilleni, että kyllä Jaakko tuon asian itsekin osaa tehdä..Äitini saattaa katsoa hetken, tekeekö Jaakko ko. asian, mutta jos mitään ei heti tapahdu, äitini tekee sen Jaakon puolesta..Näin Jaakkokin on oppinut, että hänen ei itse tarvitse tehdä mitään, kun äiti on läsnä..
Olen harkinnut, että varaisin ajan jollekin terapeutille, mutta miten saisin sinne Jaakon ja äitini mukaan?Ei auta, että minä menen yksin puhumaan jollekin..Tuskinpa äitini haluaa kellekään mennä puhumaan, kun hän ei itse halua muutosta tilanteeseen..
Tuli jos äitisi sairasteli kovasti?sairastelin itse ja kun sairastuin pahasti koin kuolemanpelkoa,lähinnä koskien lapsiani ja suunnatonta ahdistusta jos kuolisin niin lasteni puolesta.Ehkä äidilläsi voisi olla taustalla tälläisiä käsittelemättömiä ajatuksia?pelkoja?Voit varata ajan ihan puhtaasti itsellesi koska sinä kannat huolta veljistäsi.Saat neuvoja ja ehkä neuvoja siihen miten saada äitisi mukaan?voit ottaa veljesi terveydenhoitajaan yhteyttä ja pyytää päästä juttelemaan.Mutta jostain ehkä olisi hyvä aloittaa?ja on tietenkin kohtuutonta että se olet sinä joka joudut hoitamaan tommoiset asiat.Oletko jutellut veljesi kanssa äidin vieressä nukkumisesta?miksi hän nukkuu äitisi vieressä?äitisi halusta?omastaan?entä kun isä on kotona niin miten silloin?Voit mielestäni ton nukkumisenki puhua veljesi kanssa niin ettei se ole yhtään normaalia enään.ja jos kaverit saisi tietää niin joutuisi varmasti pilkattavaksi.Tietysti jos veljelläsi on jotain pelkotiloja?mutta nekin vaatisi sitten jo työstämistä.mietin jos ottaisit ihan nuorisoaseman työntekijään yhteyttä?varaat sen ajan ihan itsellesi?
On hienoa kun kannat huolta veljistäsi, ja syytäkin näyttää olevan. Ongelmat tosiaan varmaan johtuvat äidistäsi, voisitkohan yrittää asiallisesti kertoa hänelle miltä sinusta tuntuu? Todennäköisesti hän ei helposti edes näe omaa osuuttaan ongelmissa, mutta jotain muutosta voisi silti lähteä liikkeelle.
Tai jos te kaikki sisarukset yhdessä puhuisitte asiasta? Jos ette keksikään ratkaisua, niin jo yhdessä ongelman tiedostaminenkin on jotain.
Yksi tie olisi aloittaa siitä vanhimmasta veljestä, hän sentään alkaa olla aikuinen, kyllä kai saisit hänet pysähtymään miettimään kun oikein rauhassa kerrot ja kysyt mitä hänen mielestään voisi tehdä esim. pikkuveljen asialle.
kannattaa yrittää, mutta yksin murehtiminen ei kannata
Äitisi kärsii ilmiselvästi läheisriippuvuudesta. Jos Jaakolla olisi esim. jokin liikuntavamma, pukemisessa ja suihkussa avustaminen sekä ruuan pilkkominen olisi ymmärrettävää, mutta missään nimessä 13-vuotiaan pojan ei tarvitse nukkua äidin sängyssä! Sinun on todellakin syytä keskustella tilanteesta sekä sisarustesi että vanhempiesi kanssa. Olen sitä mieltä, että nimenomaan isänne voisi patistaa veljiäsi tekemään enemmän itsensä ja kodin hyväksi. Mitä Rikuun tulee, hän teki mielestäni tyhmästi keskeyttäessään opintonsa, ja hänen pitäisi ehdottomasti mennä ainakin töihin.
moi!
sama on täällä äitini lellii pikkusiskoa ja minua vaan toruu isovelini on päivät töissä ja miä joudun siivoomaan sen jäljet ja huoneen.
mun,kin pikkusisko nukkuu äidin vieressä.
lähetä mullle postia niin vastaan.
T:LR