Nurkka taakse kulman
teki oudon pulman.
Ylös hiissaan sen
on aika yhä runojen.
Vaan ilta ennätti
yön eteen lennätti.
Syyskuu huomenna on
eikai auringoton.
Runot syksyä lämmittää
nurkka oottaan jää.
Aurinkoisen olon tuo
tullessaan runot nuo.
teki oudon pulman.
Ylös hiissaan sen
on aika yhä runojen.
Vaan ilta ennätti
yön eteen lennätti.
Syyskuu huomenna on
eikai auringoton.
Runot syksyä lämmittää
nurkka oottaan jää.
Aurinkoisen olon tuo
tullessaan runot nuo.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kojut täynnä tuotteita
käy väki markkinoille.
Vaik vettä sataa virtanaan
ei haitta ole noille,
myyjille, kaiket ilmat tunteneille,
asia on päällimmäinen, ihmisiä kun virtaa
sateen lailla, tuo vahvan tunteen, odotuksen,
saanko myynnille menestyksen.
Päivät päättyi, väki väheni
markkinat sai päätöksen.
Uusi kohde mielessä jo piirtyy
käyvät he matkaan,
mielessä ehkä kuva rakkaisiinsa siirtyy.
Vaan markkina tunnelma sinänsä
on tunne vailla vertaansa.
Vieraat pistää poskeensa
lörtsyt, pihvit, herkut,
kaikkia maistellaan kertaansa.
Illalla viereen vatsansa köllähtää,
mut,ihanaa, markkinat on vain kerran vuodessa.
Kyllä ollaan, mutta päivä kk vuosi on ihan päin kukkua.,kellon aika tosin taitaa olla oikei!
En poista runoani, jonka 16.09.2007 kirjoitin; Markkinoilla....
Valoisana tosiaan
alkaa täällä syyskuu
aurinko luo valoaan
nyt ei aikaa haaveiluun.
Nyt mun täytyy ulos mennä
kun ei ruuat kotiin lennä
itsestään.
Torilla nyt jo 'Maa elää'
toivon mukaan väkeä kerää
sankoin joukoin
maan antimeja ihailemaan
ja tietysti myös ostelemaan
kun viljelijät tuotteitaan
tuovat meille
kaupungin ihmisille.
Kesän jälkeen syksy saa
Nyt on aikaa kirjoittaa.
Muistot kauniit menneestä
mieleen jäävästä kesästä.
Muistoja niin kauniita
en koskaan unhoita.
Murheitakin mahtuu mukaan
niitä ei voi välttää kukaan.
Enempää kuin jaksaa kantaa
Jumalakaan ei voi antaa.
Iloitkaamme syksystä
iloakin on myrskyistä.
Olenko oikeasti olemassa omilleni?
Tuollainen ajatus
tupsahti mieleeni
aamupalan aikaan
kun ikkunasta katselin
sateenraskasta maisemaa
sade rummuttaa ikkunaan
ei kiirehdi väki töihin
on hiljaiset kadut
on sunnuntaiaamu.
Olemassaolo mietityttää,
aikoja menneitä aatellessa.
Yksin kun kotiinsa jää
Sadesäätä katsellessa.
Kahvi mieltä virkistää
ja antaa pontta aamussa.
Puhelu omilta piristää,
ihanaa, oot aina olemassa.
mukavaa päivää Onkkelis.
Samoin sulle 'Tulenlieskat'
toivon päivää mukavaa
vaikka sataa ropottaa
sisällä on mukavaa
voihan aina harrastaa
lukea ja kirjoittaa
mukavahan naputella
konetta on satehella
omiansa ajatella
värssyjäkin rustaella
ystäviä ajatella
heille myöskin kirjoitella.
Olen kulkenut tänään sateisia katuja
olen kuunnellut monenlaisia satuja
olen tavannut montakin ystävää
kai niistä jotain mieleenkin jää
nyt pitäisi mennä nukkumaan
vai jäisinkö hetkeksi kukkumaan?
Kaks ruutua on edessäin mulla,
tää pieni kirkas johon sanoja siirrän
ja toinen takana tummana aukkona
katsoo.
Vain katuvaloja harvassa joiden
edessä kastajan oksat keinuu ja
luoden varjot asfalttiin.
Sataa, sataa.
Vesiränni ropisee, kotona on hyvä olla.
Varpaani tuntevat lämpöä patterin kyljessä,
on kodikas olo.
Kiipesi ylös nurkka runojen,
lisää siihen oman panoksen.
Runoa ei mistään löydy,
käyhä on sanojen antama löyly,
tällä kertaa oon ihan pihalla,
pitääpä siis sinne kävellä.
Omassa nurkassa kaikki hyvin,
tie sinne olikin aivan lyhin,
hiljaakseen sinne astelin
polkua muistojen, pikkuisen kastelin,
pienellä kyynel pisaralla,
on joskus sekin ihan rajalla,
naurun, jota itkuksi luulin...
Aamuun uuteen herätä saa,
harmaana se aukeaa.
Miten viettäis päivän tään,
kotiinko tähän jään.
Kirpparille polkea taidan
katson joka hyllyn laidan.
Hörppään kahvin kera tuttujen
ja mukavien juttujen.
Mukavaa päivää porukalle
jokaiselle kirjoittajalle.
Minä tästä matkaan lähden
ihan mielenrauhan tähden.
Jälkeen päivän kierroksen
uusia runoja toivoen.
Ne iloiseksi mielen saa,
nurkkaan täytyy kurkistaa.
Kello lähenee puoltapäivää
eipä silti huolenhäivää
sarjoihin olen juuttunut
niitä katselemaan sortunut
'Elämää Ballykissangelissa
ja *Sydämen asialla
hauskaa on ja hulvatonta
ihmisiä monenmonta
monenlaista tarinaa
kiva aikaa kuluttaa.
Taas on syksy
monesko
Takana on monta kesää
eikä kahta samanlaista
Menneen kesän tapahtumat ovat
muistissa päällimmäisenä
Kauneimmat muistot niistä
tallennan muistini onkaloihin
Kun, vanhana väsyneenä istun keinutuolissa
kaivan esiin niistä parhaimmat
Eikä arvaa omaiset
miksi minä hymyilen
Viaras ihminen tutusti
mulle puhhuu pölötti.
En muistanut,
en tuntenut.
Mua jäi vaivaamaan,
ken lienee hän.
Kehrannut en kysästä
muistikatko aivojeni.
Vanhaksko tulin äkkisesti.
Mitä tää meinaa,
jos oliki vanha heila...
Paras olla kysymätä.
Hetken kai kaivelee
ja ohi menee.
Jokaiselle joskus sattuu
että nimi unohtuu
naama tutulta viel näyttää
muttei osaa nimeä käyttää
mutta jos usein sattuu
kaipa siihen sitten tottuu
jumpataan vain muistiamme
kuntoamme kartutamme
niin me tutut muistetaan.
Orava oksalla puun
koiraa tuijottaa.
Tahtoo sulkea suun
kävyillä pommittaa.
Suoraan päähän osuu
koira vain ulvahtaa.
puuta vasten hosuu.
Orava jo kyllästyy
oksalta pois hyppäs.
Koiralla hyvä syy
se haukkua tykkäs.
Etsi maata nuuskien,
pudonnut jospa ois.
Luo toisten oravien
meni huomaamatta pois.
Muistatteko FiiuliN
hän joka täällä runoili.
Heinäkuussa viimeksi
metsästä hän kirjoitti.
Nyt jo kesä syksyyn vaihtuu
lämpö, valo poies haihtuu.
Tee syksystä ruono fiiuliN,
melankolian mestari.
Oliko teistä kukaan suuressa runotapahtumassa
Mediatorilla eilen?
Minä olin. Oli mahtavaa kuulla suurien runoilijoiden lausuvan omia runojaan.
Oli mahtavaa kuulla livenä
Eeva Kilpeä, Aila Meriluotoa, Mirkka Rekolaa
Eeva Heilalaa Kirsi Kunnasta
vain muutaman tässä mainitsin
Oli tietysti mukana miehiäkin
Bo Carpelan, Lassi Nummi, Holappa, Anderssonkin,
Ilpo Tiihonen tietenkin
ja monta kymmentä muitakin
tuttuja runoilijoita
lähes jokainen
jopa ruotsinkieliset.
Oli suurta olla mukana
ja kuunnella runoja.
Oi, jospa oisit saanut olla mukana!
Siellä olisi pitänyt olla,
kesät talvet sama polla
niin ei älyä.
Monta mainitsit suosikkia
Eeva Heilalasta lähtein.
mukana minäkin
ja olen siitä onnellinen
kun monta vuotta jo kaipasinkin
joukkoon ihmisten, tapahtumien.
Nyt sain kuulla hyviä runoja
tavata runoilijoita
on syytä nauttia elämästä
tästä.
Olinhan siellä minäkin,
ja suunnattomasti nautin.
Runo alkaa elää todella,
kun tekijä lauusuu sen taidolla.
Kuinka pienestä kansasta voikaan
löytyä niin monta tekijää taitavaa.
Ihania nämä kesäiset tapahtumat,
saamme talveksi muistot ihanat.
Kun pakkanen paukkuu nurkissa,
voi näitä muistella tuvassa.
vain pieni osa tunnetuistakin runoilijoista oli paikalla.
Onkohan tuo tapahtuma muuten joka vuosi?
Siis runoilkaamme
kun täällä saamme
näin omin sanoinkin
laulakaamme
on hyvä jumpata aivojaan
ja rallatellakin toisinaan
voi ääneen lukea lorujaan
vaikk ei olis muitakaan seuranaan
niin tulis käytettyä ääntäänkin
on sekin tärkeää kuitenkin
voihan yksinään lauleskella
ja vähän lauluilleen naureskella
ei se lie vaarallista ollenkaan
vaikka iloa tyhjästäkin saan.
Nuoruusmuisto
Muistelen ensirakkautta
nuorta viatonta
arkaa aloitteetonta
sellaisena kuin olit kauan sitten
kirjavassa kesämekossa
kellohameessa
puukengissä joissa
kirjaillut paperista
tehdyt remmit
uinnin jälkeen ruohikolla
kuivatellen auringossa
kuunnellen heinäsirkkain sirinää
vaaleita hiuksiasi
hellää katsettasi
maalamattomia huuliasi
hoikkaa vartaloasi
kärpästä ihollasi
tunnustellen tuoksuasi
orastavalla rinnallasi
vatsalla
navan onkaloissa
voisinpa olla kärpänen.
Ei heiluta tuuli
tämä tytin hameita
housun lahkeita
voi vähän heiluttaa
antaa tuulten puhaltaa
antaa aallon keinuttaa
ei se haittaa ollenkaan
kun maalla tallustaa
Poljin tänään joen rantaa
matkallani kaupunkiin.
Syksyn tulo merkit antaa
tänään huomasin mä siin.
Kahvipaikka kesäinen
suljettuna seisoi niin.
Päivänvarjot supussa
tuolit pöydät kaikki poissa.
Kotona siis kahvin keitän
kipsakahvihaaveet heitän.
Paikkoja menneitä mietin,
nuoruuteen kuuluvia.
Jossa onnellisena vietin
hetkiä parhaimpia.
Kiersin, kaarsin katsomaan
jäänytkö tuttua mitään.
Vanhaa polkua kulkemaan
ei vastaan tullut ketään.
Talo harmaantunut
kallellaan saunakin.
Pihapiiri muuttunut
kasvanut on ruohokin.
Lämmin tunne sydämessä,
muistot mielen täyttää.
Mieli hetken mennehessä
yhä nuoruutta käyttää.
jossa vuoret oli korkeat,
meri oli turkoosi.
Eikä minussa ollut mitään vikaa.
Kadun varsi oli täynnä elävää musiikkia,
kahviloita, putiikkeja,
ihmisiä isoja ja pieniä
suuria iloja, pieniä murheita.
Täytyispä mennä katsommaan olisiko paikka vielä siellä.
Silmiä painaa
unta en saa.
Kirvelevät silmät
unta ootan vaan.
Ajatukset ympyrää
tekee mielessäin.
Tyhjäksi en saa
pää jo humajaa.
Vuoteesta nousen
kylmää vettä juon.
Ulos katson pimeään,
valvon pitkän yön.
Aamu kohta sarastaa.
pimeyden hunnun
siirtää harteiltaan.
On aika nukahtaa.
runonurkkaa täyttää
täytyypä tänäänkin konettansa käyttää
muuten unohtuu kirjaimet
jähmettyy runosuonet
ei muistu mieleen juonet
hauskojenkaan päivien
mukavien vuosien.
Siksi taasen piipahdin
teille vähän kirjoitin
ystäville kaukaisille
myöskin lähellä asuville
vaikka teitä tunne en
silti teille laulelen;
Hyvää iltaa toivottelen
Siskolleni soitan
jutella ma koitan.
Muistaa sisko "värssyt"
vaikka päähän tärskyt
lattiaan kun luisti,
häipyi siinä muisti.
Jälleen juttu lentää
ajatukset entää,
mutta vanha vitsi
nenänsä kun pisti
pihamaalle katti
nimeltänsä Matti
jo aitan alle kiitää,
sisko perään liitää.
Pöydälle jäi känny,
muisti onkin männy...
"Mennyttä aikaa muistelen
niin mielelläni vielä".
Koskenniemikö noin kirjoitti?
Fanni minun mieleni kirvoitti.
Muistan tuon koulukadun ihanan,
tuon pitkän, pitkän suoran.
Muistan kauniin virran seudun
ja sen kauniin kosken pauhun.
Muistan kauniin kesäsään,
eikä ollut huono syksykään.
Vanhuusko lienee eteen tullut,
kun kaikki lapsuusmuistelut
mieleeni on tullut.
tää on nyt ihan sekasin,
äsken tuo runon hokasin
jok' ol rustattu vuonna kakstuhatta kaks,
voiko enempää mennä mummo tää
sekasemmaks....
Suomi24 sekoilee oikein kunnolla.
Enhä joutava vuonna kakstuhatta kaks etes kuvitellu et ois joskus tietokone mulla
et joskus osaan kirjoittaa mitään,
saati runoa tapailla.
Olisiko kuitenki jotakin kehitystä tässä iässä vielä.
Tuuli kovin tuivertaa
lehtiä puista kiskoo.
Tummat pilvet luikertaa
kohta vettä viskoo.
Tuuli hiuksia pörröttää
puseroonkin tarttuu.
Vastatuuleen köröttää
pohkeet siinä karttuu.
Kehon kohennusta lie
pyöräily syksyn tuulen.
Hyvä on polkijan tie
ei jäätikköä viel, luulen.
Talveen varausta näin
harjottelu antaa.
Taas vaan tuulta päin
vaikka kautta rantaa.
sai taivaltaa
mutta nythän aurinko
taitaa kohta pilkottaa.
Taidan mennä uudestaan
syksyn tuloa seuraamaan
kuinka värit muuttuvat
lehdet maahan putoovat.
niin ainakin luulen
äänesi kuiskaavan
tiedän sun muistavan
syksymme menneet;
kun tuulien teitä
me kuljimme
monet myrskytkin yhdessä
Taas on illassa pyhäpäivä
ei ole vaivannut huolenhäivä
lapsi on soittanut Mallorcalta
kävelysää on tuntunut mukavalta
kohta voi katsella formulaa
samalla joutaa vaik kirjoittaa
terveisiä tutuille toivottaa
ja runoja menee
tänne on mukava kirjoitella
ei sen enempää ajatella
iltansa iloksi naputella
ja itseksensä ääneen lauleskella
ja naureskella.
Nyt vielä vähäsen iltajumppaa
kun ei kerran ole humppaa
kukaan ei ole hakenut
siksi en ole tanssinut.