All I need

Oletko varma että sinulle on määrätty oikeat lääkkeet? Masennuslääkkeiden EI pitäisi aiheuttaa edelleen huonompaa oloa. Hanki toisen lääkärin lausunto asiaan NYT.

Kirjoituksestasi ei käy selville minkä ikäinen olet ja eipä sillä taida merkitystä ollakaan. Jotenkin kuitenkin arvaan, että olet vielä nuori. Muistan itse joskus yli vuosia takaperin kun minulla oli samantyyppisiä ajatuksia omasta elämästäni. Tuntui joskus kuin vain unessa olisin elänyt siedettävää elämää.

Toivon, että saisit avaukseesi paljon vastauksia ja rohkaisuja, joiden avulla jaksaisit eteenpäin ja pikkuhiljaa saisit käännettyä ajatuksesi valoisimmiksi. Se ei ole helppoa, mutta kyllä se paha olo menee ohi.

Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat tunteneet/tuntevat samanlaisesti kuin sinä. Ja itse tiedän miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään. Tiedän, että se ei mielenmyllerryksessä paljon auta, jos tietää toistenkin kärsivän, mutta kun vain ymmärtäisit monen muunkin parantuneen. Yritä ymmärtää, että paha mielesi on seurausta sairaudesta ja siitä parannutaan.

Minä arvostan sinua ja toivon sinulle hyvää. Se ei ole paljon, mutta hyvä alku. Kirjoituksesi tänne palstallekin on jo pieni pikkuriikkinen paremman alku. Yritä ottaa pikkuaskelia ja asia kerrallaan, äläkä pety, vaikka kuinka tulisi vastoinkäymisiä. Täällä palstalla kirjoitellessasi olet anonyymi ja sinun ei tarvitse uskaltaa luottaa ihmisiin, olet ikäänkuin turvassa.

Kyllä sinusta välitetään ja sinua moni rakastaakin.

Välittäminen on jotain hyvin ihanaa, sinulle tulee tunne, että joku oikeasti haluaa olla hyvä sulle. Uskon todella, että sinäkin olet saanut välittämistä osaksesi. Kuten se henkilö, joka huomasi, ettet enää voi hyvin ja järjesti sinulle hoitoa, välittää susta! Vai haitko hoitoon itse? En halua kuulostaa pilkalliselta, ylimieliseltä, paremmalta tai miltään, kun luulen tietäväni jotain välittämisestä, kerron vain omia kokemuksiani siitä.. Jollain toisella voi olla aivan eri mielipiteet asiasta.



Aloin kerran miettimään miltä tuntuu kun joku välittää?
- Kun joku näyttää välittämisensä, se tuntuu aivan ihanalta, niin kuin jo kerran sanoin. Voi saada varmistuksen, että se tyyppi todella välittää susta, eikä oo unohtanu tai ole jonkun muun syyn kuin aidon välittämisen takia sun kanssa.


Miltä tuntuu kun tietää että joku arvostaa sinua ja tahtoo sinulle hyvää?
- Levolliselta. Kun tietää, on varma, ei pelkää toisen jättävän/satuttavan, haluaa olla vuorostaan hyvä sille toiselle. Kun joku arvostaa sua, niin itsetunto nousee.

Kaikkein yksinkertaisemmin, kun joku välittää, itselle tulee hyvä mieli, jonka tahtoo jotenkin näyttää muille, varsinkin sille joka välitti.



Kaikkea hyvää sulle

Itsekin olen tuota miettinyt.... Varmaan pari viikkoa sitten. Silloin vain päädyin ajatuksissani siihen, että ei millään ole väliä, jos ei voi tuntea välittämästä. Kaikki on aika merkityksetöntä. Koska ei oikein millään muulla voi olla väliä, kuin sillä, että olen jollain tavalla tärkeä. Ja jollekkin tärkeä. Tuntui vain että elämä on vain ihan turhaa, minun elämäni on ihan turhaa, sillä ei tee mitään. Sitten sitä illalla itsekseen mietin ja itkeskelin.

Mietin sitä välittävätkö vanhemmat minusta. Kai niiden pitäisi, olenhan niiden lapsi. Mutta jos teen jotain oikein ärsyttävää,mikä ei niitä miellytä, niin pitävätkö ne sitten. En minäkään pitänyt toisesta vanhemmastani, niin miksi sen sitten pitäisi pitää minusta. Velvollisuudestako. Tai sitten jos lähden kotoa, unohtavatko he melkein minut ja minä ne, kun sitten meidän elämässä on ihan eri asiat. Entä loppu elämä sellaisena, joka on ihan yksin, ettei kukaan voi välittää.

Entä kaikki luokkalaiseni ja muut ihmiset. Miksi ne välittäisivät minusta, olen vain yksi ihminen niiden elämässä, jonka kanssa voi välituntisin jutella, mutta se ei ole paljoa. Ne välittävät vain toisistaan. Minä olen sellainen, joka mokailee aina jutellessa ja sanoo aina vahingossa kaikkea typerää. Kai muista voisi tuntua helpommalta ja mukavemmalta, jos en olisi paikalla.

Kun on sellainen, josta kukaan ei voi välittää. Jokaisella on sellainen luonne kuin on. Minkä sille voi. Kuinka kukaan voisi välittää minusta sellaisena kuin olen, en edes uskalla olla sitä. Tällaisena epävarmana ihmisenä, joka ei edes käyttäydy aidosti itsenään, kuka voisikaan välittää?

Miten sitten ne ihmiset, joilla ovat vanhemmat kuolleet ja ovat vaikka yksin pakolaisena maassa, missä he eivät kohtaa kuin vihamielisyyttä. Eikä silloin ole ketään ihmistä, joka välittäisi. Voiko olla niin, että jostain ihmisestä ei välitä kukaan ihminen. Se on niin väärin. Miksi jonkun pitäisi olla täysin turha?

Mutta sitten vain ajattelin, että kaikista vain pitää välittää joku. Sellainen joka välittää, oli ihminen sitten millainen tahansa tai on minkä luonteinen tahansa. Että sen vain täytyy olla niin. Sitten ajattelin että Jumala välittää, aina. Eikä se lopeta välittämistä, eikä se laita vaatimuksia, että pitäisi olla tietynlainen.

Jokuhan voi olla eri mieltä, tuo oli minun ajatukseni asiasta. Ihan hyvin jollain saattaa kuohahtaa, että miten Jumala edes sallii vaikean elämän. Siihen varmaan on syitä, ehkä niin vaikeita, ettei niitä voi edes tajuta. Kuin ehkä joskus tulevaisuudessa tai vasta kuolin vuoteella, tai ei silloinkaan. Tai joku ei edes usko Jumalaan... no sitten voi pitää näitä minun juttuja höpötyksenä.

Että pistät nyt asiat tärkeysjärjestykseen, käyt hoitosi loppuun rauhassa ja syöt lääkkeet asianmukaisesti.
Sen jälkeen rupeat vähitellen tutustumaan uusiin ihmisiin, tiedän miten vaikeaa se on mutta se onnistuu kyllä =)

Tsemppiä ;)