Olen aivan aikuisen ikäinen lesbo, minulla ei ole kokemusta miehistä. Olen aina seurustellut vain naisten kanssa enkä koskaan kuvitellutkaan elämää miehen kanssa. Nyt olen alkanut tuntemaan vetoa myös miehiä kohtaan ja olen alkanut miettiä, voisinko olla bi, heteroa minusta tuskin koskaan voisi tulla. Kun olen yrittänyt puhua asiasta toisille lesboille, olen saanut osakseni pelkkää naurua, halveksuntaa tai ivallisella äänensävyllä heitettyjä toivotuksia että 'no siitä vaan!' - ikään kuin olisin jotenkin petturi, vaikka olen sinkku ja kaiketi vapaa valitsemaan kenet sänkyyni tai elämääni otan. Eikö juuri lesbojen tai homoseksuaalien yleensä pitäisi suvaita tällaisia asioita, kun juuri em. piireissä tiedetään hyvin tarkkaan, miten tärkeää on saada olla oma itsensä???? Ei suvaitsevaisuus ole pelkästään heteroiden velvollisuus.
Suvaitsevat lesbot?
*yea right*
91418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja oma reviiri uhattuna. Juttele asiasta vaikka puolueettomien kaverien kanssa tai muutaman suvaitsevaisen heteron kanssa.
...niin no, onhan se ikävää jos parhaimmille ystävilleen ei voi puhua asiasta joka pyörii mielessä. Ihan vain sen vuoksi, että "ystävällä on reviiri uhattuna" - miten niin??? Eihän kukaan ole astumassa hänen reviirilleen? Tästäkö pitää päätellä, että ystäväni ovat 'ystäviäni' ainoastaan niin kauan kuin olen lesbo? Ei minulle ainakaan merkitse mitään, mitä ystäväni ovat seksuaaliselta suuntautumiseltaan. Mutta niin joo, mähän en taidakaan olla lesbo....
ei se tarkoita että ihmisenä on heti parempi kuin muut, eli aivan varmasti löytyy suvaitsemattomuutta yms. Mitä sun asiaan tulee, minun ystäväpiirissä myös kävi samoin, eräs lesboa itseään pitävä nainen ihastui mieheen ja nyt ovat kihloissa ja nainen raskaana. Olimme ensin hämmentyneitä mutta emme kyllä missään vaiheessa pilkanneet tai naureskelleet. Kun tämä nainen alkoi seurustella tiiviisti miehensä kanssa, me jäimme syrjään. Mutta niinhän käy kun alka seurustelemaan. Nykyään emme näe ihan niin paljoa kuin ennen, ja ymmärrän senkin, ja luulen että joskus tulee se päivä että olemme entisiä kavereita. Koska olen nähnyt asian myös toisinkin päin, kun heterosuhteesta alkaa naissuhteeseen, heterokaverit pikkuhiljaa jäävät. En sano että aina, mutta usein. Se on vain elämää.
Minä toivon että sinun ystäväsi pääsisivät asian yli ja antaisivat sinun olla mikä olet. Jos niin ei käy, ehkä he kuuluvat sihen elämään jonka sinun nyt kuuluukin jättää taaksesi. Kaikki ei ole pysyvää elämässä.
Minä toivotan sinulle antoisaa parisuhdetta ja onnellista elämää. Koitetaan kukin olla hiukan huomaavaisempia niin näin teemme monen elämästä hiukan parempaa. Hyvä kiertää siinä missä huonokin. Ja se on sentään ilmaista, olla ihminen ihmiselle.
olipas viisaasti kirjoitettu :)
suvaitsemattomia homaseksuaalien piireissä.
Itse olen kokenut ja nähnyt sellaista, että näissä ns. "piireissä" on niin vaikea hyväksyä erilaisuutta. Lähinnä jos olet eri tyylinen kuin muut, esim. meganaisellinen tai megamiehekäs, oma persoonallinen tyyli, muita vahvempi, jokin ajtussuuntaus (esim. hippeys, goottilaisuus ym ym), niin on kamalan vaikea saada joidenkin hyväksyntää. Toisaalta pitääkö sitä hyväksyntää kerjätä, vai tuleeko sitä ilmankin toimeen???
Jos ystäväsi eivät hyväksy kiinnostustasi miehiin, niin tulee vaan mieleen, että ovatko he pohjimmiltaan oikeita ystäviä. Oikeat ystävät eivät hylkää sinua tuollaisen takia. Eikä ystävyyden pitäisi olla riippuvaista siitä mitä seksuaalista suuntausta edustat. Ystävät ovat ystäviä riippumatta siitä ketä katselet tai mietit.
oikeatkin ystävät voivat osoittautua tyhmiksi ihmisiksi. Jos jokin asia menee heillä yli hilseen, niin tilttaavat.
Toivottavasti viisastuvat ennen kuin on liian myöhäistä.
Näin on. Suvaitsevaisuus ja laaja-alaisuus ovat päivän sana - oot sit hetero tai lepakko tai transu tai joku muu..
Valitettavasti kapea-alaisia ihmisiä vilisee sukupuolisuuntautumisesta riippumatta.. Mut eihän heidän kaa tartte viihtyä - voit ottaa suunnan sellaisten ihmisten pariin, joilta ymmärrystä ja tukea löytyy myös Sinun uusille valinnoille. Sellaisiakin on..
Eihän kukaan ihminen oikeasti ole jotain syntymästään kuolemaan saakka. Asiat tulevat ja menevät elämässä kausiluonteiseisti.
Uskon, että meissä kaikissa on monta puolta. Eikä pelkästään seksuaalisuuteen liittyen, vaan ihan kaikilla tasoilla. Kaikki vastakkainasettelut ovat minusta teennäisiä eivätkä ihmisluonteen mukaisia loppujenlopuksi.
Toisten elämässä nämä useammat puolet löytävät ilmenemismuotonsa, pääsevät pintaan, toisten elämässä eivät, mikä on sääli. Se riippuu nimenomaan meistä kaikista itsestämme - mitä itsellemme sallimme, olemmeko omia itsejämme vai noudatammeko jotain annettuja kaavoja.
Joo, se on kyllä mielenkiintoista, miten jotkut vähemmistöön kuuluvat pitävät erilaisuutta uhkana (enkä nyt puhu pelkästään seksuaalivähemmistöistä). Vaikka juuri heidän pitäisi tajuta paremmin, kun ovat itse erilaisia valtaväestön silmissä.
Itse olen saanut huomata - pettymystenkin kautta - että joka ihmisryhmässä on sekä suvaitsevia että suvaitsemattomia yksilöitä.
Jos ollaan pelkästään ystäviä ilman taka-ajatuksia, ei toisen seksuaalisella suuntautumisella pitäisi olla mitään väliä. Toki ihmetellä saa, koska onhan se luonnollista, että ystäviäsi hämmästyttää uudet tunteesi. Mutta halveksunta ja ivailu silloin kun toinen on ihan vakavissaan, ei se kuulu kunnon ystävyyteen.