lapsenne toista vanhempaa, kun muutatte uuden kumppaninne kanssa uuteen yhteiseen asuntoon?
Itse kutsuin ex-mieheni kahville ja samalla katsastamaan, millaiseen asuntoon hänen lapsensa on muuttanut. Samoin teki hän muutettuaan uuteen asuntoon uuden puolisonsa kanssa. Mielestäni on ollut mukava nähdä, millaisessa kodissa lapsi elää toisen vanhemman luona, vaikka emme ex-puolisoina toistemme hyväksyntää enää tarvitsekaan/edes vaadikaan.
Mieheni lapsen äiti kieltäytyi vastaavasta kutsusta ehdottomasti, koska se on kuulemma "perverssiä". Halusi kuitenkin lähettää omat vanhempansa ns. tarkastukäynnille, joten mieheni kierrätti heitä asunnossamme ja minä tarjosin kahvit. Mielestäni tapaaminen sujui ihan hyvissä merkeissä.
Miten teillä muilla on toimittu eli haluatteko ikään kuin hyväksyttää asuinolonne exällä?
Itse kutsuin ex-mieheni kahville ja samalla katsastamaan, millaiseen asuntoon hänen lapsensa on muuttanut. Samoin teki hän muutettuaan uuteen asuntoon uuden puolisonsa kanssa. Mielestäni on ollut mukava nähdä, millaisessa kodissa lapsi elää toisen vanhemman luona, vaikka emme ex-puolisoina toistemme hyväksyntää enää tarvitsekaan/edes vaadikaan.
Mieheni lapsen äiti kieltäytyi vastaavasta kutsusta ehdottomasti, koska se on kuulemma "perverssiä". Halusi kuitenkin lähettää omat vanhempansa ns. tarkastukäynnille, joten mieheni kierrätti heitä asunnossamme ja minä tarjosin kahvit. Mielestäni tapaaminen sujui ihan hyvissä merkeissä.
Miten teillä muilla on toimittu eli haluatteko ikään kuin hyväksyttää asuinolonne exällä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Lasteni isä(ex-mieheni) kävi muutaman kerran minun ja lasteni kotona,sillä tarvitsin hänen apuaan kattolamppujen laitossa(ei ollut suvussa muuta miesväkeä tarjolla avuksi sillä hetkellä).
Hän kävi vain lamput laittamassa,eikä ole muutoin tuntenut tarvetta käydä "asuinolojamme urkkimassa".
Enkä minä ole käynyt hänen luonaan.Ei ole tarvetta,eikä epäilyjä siitä etteikö hän osaisi uuden vaimonsa kanssa "asianmukaisissa oloissa elää";)
Nykyisen mieheni ex-avopuoliskoa en kotiini kutsu,eikä kutsuisi miehenikään.On sen verran vaikea tapaus..
En halua häntä koskaan ees kasvotusten tavata,ja miksi tapaisinkaan..vieras ihminenhän hän minulle on.
Ei ole yleensäkään ollut tapana kutsua vieraita ihmisiä kotiin!
mutta ei lapsillesi tai miehellesi. Miksi vierailu olisi aina urkkimista? Olen myös käynyt exäni kodissa pikaisella visiitillä, mutta en urkkiakseni tai epäilläkseni exäni hoitavan jotenkin huonosti isän hommat, vaan kivahan se on lasten äitinä tosiaan nähdä missä lapset aikaansa viettävät.
Ei se eroaminen oikein näytä olevan, jos tälläisiä ongelmia siitä syntyy. Kun on avioon mennessä luvattu rakastaa myötä ja vastamäessä, ei se tarkoita, että rakastetaan, kun siltä tuntuu ja toinen tuntuu rakkaalta. Luvataan rakastaa silloinkin, kun ei tunnu siltä.
Sitten ollaan yhdessä vaikka hampaat irvessä, terapioita on. Kyllä ihmisten välit siitä elpyvät. Koko lapsuuteni olen saanut elää siinä pelossa, että vanhempani eroavat, jota onneksi ei koskaan rajuissakaan myrskyissä tapahtunut. Olin valmiiksi suunnitellut, miten tappaisin itseni, jos isäni lähtisi.
Te ette selvästikään ymmärrä miltä lapsesta voi se tuntua. Jos näkisin vanhemmillani uudet puolisot ja toisen vanhempani asumassa uutensa kanssa vanhassa kodissamme, tuntisin sekä itseni, perheemme, että kotimme raiskatuksi.
Te olette menneet naimisiin. Jos ei sen naapurin naama mielytä, niin OMA MOKA! Älkää kaatako sitä tuskaa lapsen niskaan eroamalla. Uskomattoman itsekästä toimintaa...
Ja elämässä on aina hyviä ja huonoja aikoja. Joskus ne huonot kestää vaan pidempään. Yön jälkeen tulee aina aamu. Aina.
-Nimim. nykyisin 19-vuotias ydinperheen kasvatti.
älysivät erota, pelkäsin-vapisin lapsena. Isä jatkuvasti humalassa, sitten sai omituisia raivareita, sekoili humalapäissään. Kahlitsi koko perheen kotiin.
Sitten kun äitini eron jälkeen löysi uuden miehen joka otti meidät lapset ja äitimme sydämeensä antoi meille rakkautta ja hoivaa, huolenpitoa. Kaikkea sitä mitä rakastavan vanhemman kuuluukin.
Toivoin usein salaa että isäpuoleni olisi oikea isäni.
Mutta en ole missään vaiheessa toivonut, että äiti kaataisi vastuun päätöksistään meidän lasten niskaan. Kyllä aikuiset päättää aikuisten asioista, kuuluu siihen uusi parisuhde tai ei.
Onnellinen uusperheen kasvatti 21v
Pitäisikö sinun mielestä minun pyytää mieheni ex-avopuoliso kylään meidän kotiimme??
Ihminen joka on kaikin tavoin hankaloittanut elämäämme,koko yhdessäolomme ajan...ihminen,jolla mielenterveys ei ole kohdallaan.
Ei hänen lapsensa asu meidän luonamme..on vain isällään(eli mieheni luona)sovitut tapaamisajat.
On minulla sen verran tervettä järkeä,ja itsesuojeluvaistoa että pidän sen ihmisen kaukana
meidän perheestämme.
Eikä minulla ole tarvetta treffata ex-miestäni tai hänen uutta vaimoaan heidän kodissaan.
Me emme ole ystäviä,vaikka toisiamme tervehdimmekin.
Minulle riittää se tieto,että lapsilla on isänsä luona kivaa..ja viihtyvät siellä hyvin.
Jokaisella on oikeus yksityisyyteen!
Mitenhän se sun exäs puoliso suhtautui sinun visiittiisi??Vai eikö hällä sellaista olekaan?
Vain harva nainen hyväksyisi sen,että ex tulee huusholliin urkkimaan..
ennen kuin tulet moittimaan vieraiden ihmisten tosi
raskaita päätöksiä!!
Ei ero ole todellakaan aina omasta halusta tapahtunut.Mutta kun sitä toista ihmistä ei voi kahlita eikä omistaa.
Kun mies ilmoittaa että haluaa eron,ja just heti koska on toinen nainen...ja oikeus sen eron hälle myöntää.
Miten siinä voi enää tehdä?Kun ei toinen lähde terapiaan..ei suostu asiasta edes keskustelemaan!!
Ei ero ollut itsellekkään helppo,mutta lasten takia siitäkin kamaluudesta selvisi.Kun oli lapset ei jäänyt aikaa miettiä muuta kuin tätä hetkeä,ja kuinka järjestän asiat
,kun jäin 5.den lapsen kanssa yksin selviytymään!!!
Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi..yksin ei liitossa voi olla!Jos toinen lähtee siitä liitosta pois,on ero väistämätön..miksi se on niin vaikea tajuta???
Kun olet itse elänyt tuplasti enemmän kuin nyt,ehkä osaat ajatella ettei elämä mene aina siten kun itse haluaisi...ei aina.
pääsi erotessamme tutustumaan oikein kunnolla minun ja lastemme uuteen kotiin, sillä hän teki sinne perusteellisen remontin. Meillä tosin oli sopuisa ero ja välit ovat edelleenkin hyvät. Kummallakaan ei ole uutta suhdetta joten vaikea sanoa miten suhtautuisin uusien kumppaneiden vierailuihin tms.
Ei ole mitään syytä tehdä niin.
nämä jutut. Miksette muuta kaikki yhteihuusholliin, niinhän Utahissakin tehdään!
Jos aikuiset ihmiset päättävät olla hyvissä väleissä lapsiensa vuoksi, onko se paha asia? Ei se tarkoita sitä, että haluaa entisensä takaisin vaan kypsyytenä sitä itse pitäisin. Vertaus mormonien moniavioisuuteen on siis todella kömpelö.
synti jos hyvissä väleissä ex kumppaniin. MUTTA valitettavasti jotkut exät käyttää sitä hyödykseen.. niinkun monta muutakin juttua.. että uudenkaan ei tartte kaikkea kestää.
onko teistä esimerkiksi (eron jälkeen enää MEIDÄN PERHETTÄ??) jos kumppanilla jo uusi vaimo ja lapsi? (jos meidän perheeseen kuuluu exäkin niin minä ainankin sanoutuisin irti koko hommasta).. eli jos vanha vaimoke puhuisi meidän perheestä vaikka vaan kiusallaan ja mies ei mitään tekisi/sanoisi (itse eroaisin koko ihmisestä ja ajattelisin pitääköön meidän perheen exänsä kanssa)..
mutta jos mies vihjasee exälle että ei ole meidän perhettä ja taloon ei ole asiaa tulla nuuskimaan "niinkun ko ihminen lienee tekisi" niin sitten tietäsin että mies tosissaan minun suhteeni.
no taloon ei onneksi ex ole nuuhkimaan tullut.. mutta meidän perheestä jutteli eron jälkeen ja mieskin myönteli että juu.. (vaikka me seurusteltiin jo). vaikka seurustelu oli senverta alussa että me siitä vaan tiedettiin miehen kanssa niin silti.. meni myöntelemään exälleen että meidän perhe juu..
olen tästä miehelleni keskustellut ETTÄ nyt kun kaikki tietää et ollaan yhdessä jos tämä tomppeli exä meinaa tulla mussuttamaan meidän perheestä että sanooko hän mitään siihen..!??
jos ei niin tämä täti lähtee koska tuossa on yksi asia jota en hyväksy jos minun kanssani ollaan:D ELLEI sitten exäkin tule samankaton alle asumaan.. sitten ollaan meidän perhe..
että tomppeli voi olla niin talollisesti kun sanallisesti;D (ja exänkin pitäisi osata käyttäytyä)!! eli vähän katsoa mitä juttelee..
miehelläni on kaksi lasta edellisestä avioliitosta ja he asuvat meillä. ensimmäinen lapsi kun pääsi ripille niin silloin en halunnut edes kutsua äitiään juhliin , lapsi itsekään ei halunnut, kun asiasta keskusteltiin. mutta nyt kun toinen lapsi pääsi niin äitinsä tuli kirkkoon kun pyysin miestäni hänet kutsumaan koska lapsikin halusi. kirkossa sanoin miehelleni että pyytää hänet syömaään ja kahville muun suvun kanssa. se oli eka kerta kun ex rouva kävi meillä ja toistaiseksi viimeinen. ehkä sitten kun lapset saavat yo lakin tulee seuraava kerta, ehkä, riippuu lapsista haluavatko he ja siitä millä päällä minä olen.....ei nyt kauheesti kiinnosta seukata ex rouvan kanssa.
Tapoja ja ajatuksia on näköjään erilaisia. Asia lienee tietysti hyvin pitkälti kiinni siitä, minkälaiset välit ex-puolisoilla on toisiinsa eron jälkeen. Meillä välit ovat asialliset, nykyään vuosien jälkeen jopa hyvät. Luotamme toistemme vanhemmuuteen eli ei meillä kummallakaan ole ollut käydessämme "kylässä" (ts. noin vartin verran istumassa) tarkoitus arvostella tai urkkia toisen elämäntapaa.
Ymmärrän kyllä, että jos välit ovat kovin tulehtuneet, ei tietysti huvita kutsua toista kotiinsa. Ymmärrän myös, ettei uusi puoliso ole kovin ihastunut kumppaninsa exän vierailusta. En itsekään mitenkään innolla sitä odottanut, mutta ajattelin, että äidin olisi mukava nähdä, millaisessa kodissa hänen lapsensa asuu vuoroviikoin.
tosiaankaan halua miehen exää kotiimme, enkä myöskään omaa exääni meidän kotiimme.
Ensinnäkään ex-mieheni osoite on minulle tuntematon. Hän ei ole ilmoittanut, mihin muutti ja siis mihin vie lapsensa häntä tapaamaan. Olen yh, joten minun olisi se kait mahdollista lakiteitse saada selville. Niinkauan kuin lasten on siellä hyvä olla (oman kertomuksensa mukaan), asia ei minua vähempää voisi kiinnostaa. Häntä en kutsuisi uuteen kotiini.
En kutsuisi myöskään UO:n exää. Mitä ihmettä hän tekee täällä? Ei hän ole minun ystävä, ei liioin UO:nkaan...
kutsuta. Ei meillä ole asiaa hänen kotiinsa eikä hänellä meidän kotiinsa vaikka kerran tekikin sen, että marssi suoraa yläkertaan missä tiesi lapsen huoneen olevan. Sen jälkeen osasikin vaatia sitä ja tätä lapsen huoneesta, koska lapsella ei ole hänen luonaan sitä eikä tätä. Jos vielä yrittää samaa, soitan poliisit paikalle.
En kuitenkaan mennyt, koska äitinsä ei mua siedä. Enkä välttämättä itsekään halua, vaikka kivahan olisi nähdä uusia kauniita omakotitaloja myös sisäpuolelta, kuin näyttelyssä ikään.
Tunsin itseni oikein valehtelijaksi, kun keksin pienelle kirkassilmälle tekosyitä, miksi en tule hänen uutta kotiansa katsomaan, nyt kun se vihdoin on valmis.
joo, minä en ainakaan mieheni exää omaan kotiini halua tarkastamaan ja arvostelemaan. Itse hän on uhkaillut tulevansa yllätyvierailulle, katsomaan minkälaisissa oloissa hänen lapsensa JOUTUU olemaan! Miehelle olen sanonut että sillä naisella ei ole mitään asiaa minun kotiini. Hän on aivan tuntematon minulle, vilaukselta olen nähnyt hänet, kertaakaan en ole puhunut ja ollaan kuitenkin mieheni kanssa oltu jo puoltoista vuotta yhdessä. Asia olisi eri jos oltaisiin juteltu joskus tai edes tervehditty, mutta tuntematon nainen ei tule syynäämään minun nurkkiani ja katsomaan onko täällä siistiä! Ahdistaa ajatuskin siitä!!
Kuulostaa hyvältä teidän meininki! Noin sen pitäisikin olla!
Ja taasen, kuulostaapa hurjalta nämä kaikki katkerat EI IKINÄ kommentit. Huh huh!
Ensi reaktio oli, etten varmasti pyydä mieheni lasten äitiä tutustumaan omaan kotiini! Kyselköön lapsilta millaista meillä on ja piirtäköön vaikka kuvan ja kartan paperille. Onhan lapsilla kamerakännykät eli ottakoon vaikka kuvia kotiin näytille. Enhän minä oikeastaan tiedä, vaikka olisivat jo ottaneetkin. =)
Luin näitä juttuja tästä muidenkin ja muistin yhtäkkiä, että mieheni lapsi on kyllä kovastikin kutsunut minua äitinsä luokse kylään. Saisi varmaan äiti kohtauksen, jos olisin yllättäen oven takana. =)
Uuskuviot on aika kinkkisiä, mutta ihannehan olisi jos sen exän naamaa kestäisi katsella joskus kahvikupposenkin verran. Olen minä tätä usein pohtinut aiheena, mutta ehkäpä on parempi jos ollaan kaikki omissa torpissamme vaan. Erottu kun on niin se siitä. Pariskuntina pitäisi voida tavata!
Joo, me erehdyttiin kutsumaan mieheni ex ja tämän nykyinen yhteiseen kotiimme viikonlopun viettoon (pitkä välimatka). Tarjottiin paistit ja viinit ja kaikkea kivaa sillä seurauksella, että helvetti pääsi irti, miehen ex pisti välit poikki ja nyt käy käräjiään elatusavusta, kun meillä menee liian hyvin ja hän on vaan uhrautuva ja köyhä mieheni lasten äiti ja mies maksaa elatusmaksua liian vähän ( yli 200 euroa/kk per muksu). Sen siitä saa, kun yrittää olla mukava.
grillimakkaraa kertakäyttölautasilta.
Mutta juu, noinkin siinä voi käydä kun kateus iskee.