kiinnittää ensimmäisenä huomionne, kun tapaatte uuden ihmisen? Kokonaisuus, pukeutuminen, hiukset, hymy? Olen huomannut, että itse katson ensimmäisenä käsiin. Seuraavaksi silmiin.
Mikä seikka
Marigoldie
12831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
katson aina ensin silmiin ja jos ne eivät tee vaikutusta, en katso välttämättä mihinkään.
Kerran kävi niin (olen asiakaspalvelija) katsoin miehen käsiin ja näin valtavan koukkuiset keltaiset kynnet. Ne olivat aivan oksettavat.
En sen jälkeen voinut katsoa edes silmiin.
kohde tutuilleni, kun olen sanonut, että ihmisessä kiinnitän aina ensihuomioni käsiin. Kädet kertovat hyvin paljon omistajastaan.
Hyvä, että vihdoin tapasin samanlaisen ihmisen.
Kädet ensin ja sitten (ehkä) loput. On silmätkin tärkeät.
mutta silmät ovat sielun peili.
Silmistä näkee aika pian onko ihminen hyvä vai ei.
Vaikka ihminen "näennäisesti" hymyilee, silmät paljastavat totuuden.
ja eleet kertoo kaiken vaikka olis minkalaiset kädet.
Ehkä kokonaisuus, mutta ei ihan niin kuin määrittelet. Jokaisella tapaamallani on oma ilmapiirinsä eli säteilynsä. Määrittelemätön ominaisuus, mutta se vain on ja sen vaistoaa eli joko henkilö on myönteinen tapaamiaan kohtaan tai kielteinen tai pelokas. Ensimmäiseksi tämän vainuan ja se kiinnittää huomion,sen jälkeen vasta muut seikat.
En ole tullut edes ennen ajatelleeksi, mutta kyllä se "jokin" on se ilmapiiri(jos sitä voi niin kutsua)tai aura. Tämäkö se on se aura? en ole "auraihmisiä" enkä aina uskonutkaan tuommoiseen. Sitten on kädenpuritus, jos kätellään, ja silmiin katsominen. Mikään ei ole kauheampaa kuin kätellä taikinakättä, jonka silmät vielä pälyilee johonkin.
osaisi sanoa "tule luokseni"-tuntuma. Jotkut ovat luonnostaan luokseen vetäviä, joiden kanssa on kiva keskustella.
Minulla on bussipysäkkituttuina iäkäs pariskunta ja todella nautin heidän kanssa keskustelusta. He ovat aivan ihania ihmisiä, olemme jo monta vuotta seisseet samalla pysäkillä ja aina sitä jutun juurta on riittänyt koko matkan ajan.
on se jota katson, en mitään yksittäistä kohtaa.
Käsistä näkee useimmiten onko henkisen vai ruumiillisen työn tekijä.
siistin olemuksen ja tilanteeseen sopivan pukeutumisen,sekä sen jonkin...olkoon vaikka "säteily" joka heijastuu henkilössä itsessään toimivasta harmoniasta; eli onko sopivasti varma omasta minästään,hyväksyykö olemassolonsa;josta automaatisesti seuraa hyväksyvä,toisia arvostava ja kunnioittava suhtautuminen kanssakulkijoihin.
Kasvoihon minä katson. Silmät ja suu kertovat, miten ihminen minut kohtaa. Samanaikaisesti hän "mittaa" minua ja sekunnin murto-osassa me reagoimme toisiimme ja muodostamme oman ensivaikutelmamme. Myös ääni kertoo hyvin paljon.
Kun vieraan ihmisen kohtaa, niin harvemmin tietoisesti rekisteröi mitään yksityiskohtaa. Saman asian on moni jo edellä kirjoittanut. Minulle ehkä tärkeintä on, kuinka vastaantuleva tai kohdattava ihminen on tässä ja nyt.
Jos jäämme keskustelemaan tai näen kauemmin, katselen yksityiskohtia. Ryhdin lisäksi silmät ja kädet kertovat paljon. Äänen sävykin kiinnostaa.