Kuinka kauan siitä on

Etkö välitä kenestäkään? Etkö pidä kosketuksesta?
Makaatko mieluummin yksin?

kumppania? kirjoitti:

Etkö välitä kenestäkään? Etkö pidä kosketuksesta?
Makaatko mieluummin yksin?

Olipas oudosti oletettu. Minustako se vain on kiinni? Vaikea ketään on väkisin saada mukaan mihinkään. Olen kyllä välittänyt paljonkin ja välitän parhaillaankin. Harmi vain että tunne on yleensä yksipuolinen. Tai kuten täällä jossain muualla on jo mainittu, niin toinen paljastuu jo varatuksi, katsoo ongelmaksi eron elämäntilanteessa, iässä tms. Eli ei se mene noin yksioikoisesti, että enkö minä välitä kenestäkään tai pidä kosketuksesta.

kumppania? kirjoitti:

Etkö välitä kenestäkään? Etkö pidä kosketuksesta?
Makaatko mieluummin yksin?

Minä välitän eräästä naisesta enemmän kuin kenestäkään koskaan, mutta ... tunne on yksipuolinen . Haaveilen hänen kosketuksestaan, suudelmista, rakastelusta. Pakkohan se on yksin maata kun ei saa sitä ketä haluaa.

Ylhäisessä yksinäisyydessä kirjoitti:

Minä välitän eräästä naisesta enemmän kuin kenestäkään koskaan, mutta ... tunne on yksipuolinen . Haaveilen hänen kosketuksestaan, suudelmista, rakastelusta. Pakkohan se on yksin maata kun ei saa sitä ketä haluaa.

rimaa ja hyväksyä sellainenkin, joka ei omaa aivan ihanne mittoja, vaikkei ole ihan Saimin mallinen.

Ylhäisessä yksinäisyydessä kirjoitti:

Minä välitän eräästä naisesta enemmän kuin kenestäkään koskaan, mutta ... tunne on yksipuolinen . Haaveilen hänen kosketuksestaan, suudelmista, rakastelusta. Pakkohan se on yksin maata kun ei saa sitä ketä haluaa.

Pakkohan on tosiaan olla yksin, jos ei saa sitä ketä haluaa. Minkä sille voi. Mutta onneksi on paljon ystäviä ja kaikenlaista muuta elämässä!

alentaa kirjoitti:

rimaa ja hyväksyä sellainenkin, joka ei omaa aivan ihanne mittoja, vaikkei ole ihan Saimin mallinen.

asioista ole kiinni vaan tunteista!

alentaa kirjoitti:

rimaa ja hyväksyä sellainenkin, joka ei omaa aivan ihanne mittoja, vaikkei ole ihan Saimin mallinen.

Kokeiltu on tuo rimanalennushomma, vaikka en ihan ymmärrä, mitä sillä tarkoitat. Sitäkö, että ulkonäkö on se tärkein? Ainakin minulla on ollut kyse tunteista ihan tavallisen näköisiä (oikeastaan melkoisen huomaamattoman näköisiä, jos totta puhutaan) naisia kohtaan, mutta he eivät ole tunteneet samoin. Tunteista ei oikein voi pakottaa syntymään, jos niitä ei ole...

Olen siis menneinä vuosina ryhtynyt toistuvasti suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, joka osoittaa kiinnostusta minua kohtaan, mutta jota kohtaan minä en tunne mitään. Siis korvikeratkaisu. Mielessä aivan toinen. Harmi vain, että niitä tunteita ei pysty siirtämään ihmisestä toiseen. Ei sellainen suhde ole varmasti kiva toisellekaan, joka haluaisi enemmän minulta. Jossain vaiheessa siihen korvikkeeseen aina kiintyy jollain tavalla, mutta siinä vaiheessa se korvike on saanut jo tarpeekseen ja häippäissyt. Sekä yleensä löytänyt jo toisen. Että näin. Hyvä keino tämä rimanalennus, eikös juu.

Useita kertoja kirjoitti:

Kokeiltu on tuo rimanalennushomma, vaikka en ihan ymmärrä, mitä sillä tarkoitat. Sitäkö, että ulkonäkö on se tärkein? Ainakin minulla on ollut kyse tunteista ihan tavallisen näköisiä (oikeastaan melkoisen huomaamattoman näköisiä, jos totta puhutaan) naisia kohtaan, mutta he eivät ole tunteneet samoin. Tunteista ei oikein voi pakottaa syntymään, jos niitä ei ole...

Olen siis menneinä vuosina ryhtynyt toistuvasti suhteeseen jonkun sellaisen kanssa, joka osoittaa kiinnostusta minua kohtaan, mutta jota kohtaan minä en tunne mitään. Siis korvikeratkaisu. Mielessä aivan toinen. Harmi vain, että niitä tunteita ei pysty siirtämään ihmisestä toiseen. Ei sellainen suhde ole varmasti kiva toisellekaan, joka haluaisi enemmän minulta. Jossain vaiheessa siihen korvikkeeseen aina kiintyy jollain tavalla, mutta siinä vaiheessa se korvike on saanut jo tarpeekseen ja häippäissyt. Sekä yleensä löytänyt jo toisen. Että näin. Hyvä keino tämä rimanalennus, eikös juu.

Minulla ei oikein tule tapailustakaan mitään, jos en ole ihastunut toiseen. Aika äkkiä ne loppuvat, vaikka kuinka yrittäisi rationaalisesti ajatella, että kyllä tämä nyt on hyvä juttu. Jos ei ole ihastunut, niin helpommin alkaa ärsyttää toisen pikkuviatkin ja kyllästyttää tavata. Olenkin ottanut sellaisen kannan, että olen mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa, josta en ole kiinnostunut siinä mielessä. Niinkuin sanoit, tunteitaan ei voi siirtää toisesta toiseen, valitettavasti :( Ja minustakin olisi todella kurjaa olla jollekin "kakkosvaihtoehto", ei sellaisesta mitään tule.

Villikeiju kirjoitti:

Minulla ei oikein tule tapailustakaan mitään, jos en ole ihastunut toiseen. Aika äkkiä ne loppuvat, vaikka kuinka yrittäisi rationaalisesti ajatella, että kyllä tämä nyt on hyvä juttu. Jos ei ole ihastunut, niin helpommin alkaa ärsyttää toisen pikkuviatkin ja kyllästyttää tavata. Olenkin ottanut sellaisen kannan, että olen mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa, josta en ole kiinnostunut siinä mielessä. Niinkuin sanoit, tunteitaan ei voi siirtää toisesta toiseen, valitettavasti :( Ja minustakin olisi todella kurjaa olla jollekin "kakkosvaihtoehto", ei sellaisesta mitään tule.

Iän karttuessa meidän ihmisten kyky heittäytyä romansseihin ja vastaanottaa uutta valitettavasti heikkenee. Kun kaikki on jo kuultu ja nähty, nuokutaan treffeillä kyynisenä ja listataan mielessä niitä toisen pikkuvikoja. Viimeistään keski-iän kolkutellessa keskivertokansalaisen horisontissa lakkaavat siintämästä viimeisetkin hullut visiot. Poikkeuksia tästä ovat tietenkin ekstremetyypit, mutta heitä on harvassa.

Sepä vasta kauheaa olisikin, jos tunteita voisi siirrellä ihmisestä toiseen. Siihen päättyisi viimeinenkin kunnioitus jokaisen yksilön ainutkertaisuutta kohtaan.

ja lemmenennuste kirjoitti:

Iän karttuessa meidän ihmisten kyky heittäytyä romansseihin ja vastaanottaa uutta valitettavasti heikkenee. Kun kaikki on jo kuultu ja nähty, nuokutaan treffeillä kyynisenä ja listataan mielessä niitä toisen pikkuvikoja. Viimeistään keski-iän kolkutellessa keskivertokansalaisen horisontissa lakkaavat siintämästä viimeisetkin hullut visiot. Poikkeuksia tästä ovat tietenkin ekstremetyypit, mutta heitä on harvassa.

Sepä vasta kauheaa olisikin, jos tunteita voisi siirrellä ihmisestä toiseen. Siihen päättyisi viimeinenkin kunnioitus jokaisen yksilön ainutkertaisuutta kohtaan.

Minusta ikä ei vaikuta tuohon asiaan, ei ole ainakaan itselläni vaikuttanut, olen aina ollut sellainen, että ihastun harvoin. Heittäytyminen taas on minusta kiinni siitä onko tunteita toista kohtaan, ei voi heittäytyä, jos ei ole mihin heittäytyisi. Ei ikä sitä muuta, että jos on kiinnostusta, niin tottakai suhteeseen ryhtyy, miksei ryhtyisi, ei siinä silloin mietitä pikkuasioita.

Ja tottakai olisi hyvä, jos voisi siirtää kiinnostuksensa otolliseen kohteeseen.

kumppania? kirjoitti:

Etkö välitä kenestäkään? Etkö pidä kosketuksesta?
Makaatko mieluummin yksin?

Aika omituisen kyssärin heitit.

Siis onko ihmiselämän ainoa tarkoitus pariutuminen? Eikö voi olla onnellinen tai edes lähes tyytyväinen elämäänsä "sinkkuna"? Hinnalla millä hyvänsä, joku pitää saada, ettei vaan ole yksin. Niinkö?

Miksi minulla ei ole kumppania? En mä vaan tiedä. Mä olen ihan mukava ja rumempiakin löytyy.

Enkö välitä kenestäkään? Jälkiviisaana voin sanoa ainakin kerran olleeni rakastunut, mutta siitä ei vaan olisi tullut mitään pidemmällä tähtäimellä. En ala sen enempää juttua setvimään, se seurusteluyritys vain loppui vaikka rakkaus ei ehkä loppunutkaan kuin seinään. Ennen sitä ja sen jälkeenkin on ollut muutama lyhyt seurustelu, mutta ovat sitten vain lopahtaneet, kun jompikumpi tai kumpikin, on huomannut etteivät tunteet olekaan niin vahvat ja todelliset.

Pidänkö kosketuksesta? Jäyhänä suomalaisena en oikein ole lämmennyt tähän kaverien saatika vieraampien ihmisten halailuun tai johonkin poskisuudelmiin tms. ylenmääräiseen kosketteluun. Mutta jos olen ihastunut/rakastunut, niin haluan koskea ja tulla kosketetuksi. En tosin tahdo koko ajan kylkikyljessä nyhjätä, rajansa siinäkin.

Makaanko mieluummin yksin? Kyllä, siis jos ihan vaan pitää nukkua, niin yksin se onnistuu paremmin, kuin että vieressä on joku viemässä tilaa, liikehtimässä ja ääntelemässä. Jos makaamisella tarkoitat seksiä, niin seksi on parasta rakkauden kohteen kanssa, kun jo vähän aikaa on oltu yhdessä. Ja sitten taas itsetyydytys on parempaa, kuin "paneskelu" yhdenillan hoidon kanssa tai semmoisen ihmisen kanssa, jota ei rakasta ja todella eroottisessa mielessä halua.

Pitkään aikaan en ole ollut ihastunut tai kiinnostunut kenestäkään. Enkä juuri käykään missään, missä voisi ketään tavata. Olen olotilaani ja yksinelooni kuitenkin aika tyytyväinen, ainakin tällä hetkellä.

Sillon kuin vielä viitsin pyöriä "ympyröissä", niin tuntui sille, että jos olin jostain naisesta kiinnostunut, niin hän ei välittänyt minusta. Ja päin vastoin, jos joku oli minuun ihastunut (näin päin kävi kyllä todella harvoin), niin minä en tuntenut samoin häntä kohtaan. Sellaista elämä on.

Villikeiju kirjoitti:

Minusta ikä ei vaikuta tuohon asiaan, ei ole ainakaan itselläni vaikuttanut, olen aina ollut sellainen, että ihastun harvoin. Heittäytyminen taas on minusta kiinni siitä onko tunteita toista kohtaan, ei voi heittäytyä, jos ei ole mihin heittäytyisi. Ei ikä sitä muuta, että jos on kiinnostusta, niin tottakai suhteeseen ryhtyy, miksei ryhtyisi, ei siinä silloin mietitä pikkuasioita.

Ja tottakai olisi hyvä, jos voisi siirtää kiinnostuksensa otolliseen kohteeseen.

Edelliseen ikäkysymykseen ja riman nousemiseen osittain liittyy "turvallisesta" kohteesta haaveileminen: ihastus on siis mahdoton ja saavuttamaton ja tällaista fantasioijaa kohtaan aloitteita tekevä taho saa karvat pystyyn.


Fantasioija selittää itselleen olevansa rakkausasioissa aktiivinen - johtuu vain huonosta tuurista, ettei suhteissa pääse alkuun. Tosiasiassa mahdoton kohde on valittu juuri siksi, että se mahdollistaa täydellisen passiivisuuden. Osa meistä on fantasioijia, osa toteuttajia ja muutama harva vähän kumpaakin.

haaveileminen kirjoitti:

Edelliseen ikäkysymykseen ja riman nousemiseen osittain liittyy "turvallisesta" kohteesta haaveileminen: ihastus on siis mahdoton ja saavuttamaton ja tällaista fantasioijaa kohtaan aloitteita tekevä taho saa karvat pystyyn.


Fantasioija selittää itselleen olevansa rakkausasioissa aktiivinen - johtuu vain huonosta tuurista, ettei suhteissa pääse alkuun. Tosiasiassa mahdoton kohde on valittu juuri siksi, että se mahdollistaa täydellisen passiivisuuden. Osa meistä on fantasioijia, osa toteuttajia ja muutama harva vähän kumpaakin.

Sanot "Tosiasiassa mahdoton kohde on valittu juuri siksi, että se mahdollistaa täydellisen passiivisuuden."

Jes jes jes! Fantasioijaa ja hänen haavemaailmaa ei saa järkyttää karkealla, tökeröllä lähestymisellä. Jo aikomus siihen suuntaan on huutava vääryys. Hänellä ja herkillä tunteillaan aiotaan leikitellä, ymmärretään väärin, kohdellaan väärin, pidetään pilkkana. Kaikki on niin väärin ja harkitsematonta muilta. Hänen ajan, varojen, voimien tuhlausta. Hänen ryöstöä.

Fantasioija yksin tietää oikean hetken, tekee aloitteet haluamiinsa suuntiin, omilla tavoillaan. Silloin kaikki menee oikeassa järjestyksessä, ultimatumoikein. Se mikä sopii hänelle sopikoon myös muille, useammallekin samaan aikaan.
Hän ei kuitenkaan tee aloitteistaan ainoatakaan, yleensä. Jos joskus vahinko käy niin pitää siitä kiinni ja uppoutuu siihen vaikkei vastakaikua saisikaan. Mutta fantasiamaailmansa säilyttäen, Fantasioija.

paikkansapitäjä kirjoitti:

Sanot "Tosiasiassa mahdoton kohde on valittu juuri siksi, että se mahdollistaa täydellisen passiivisuuden."

Jes jes jes! Fantasioijaa ja hänen haavemaailmaa ei saa järkyttää karkealla, tökeröllä lähestymisellä. Jo aikomus siihen suuntaan on huutava vääryys. Hänellä ja herkillä tunteillaan aiotaan leikitellä, ymmärretään väärin, kohdellaan väärin, pidetään pilkkana. Kaikki on niin väärin ja harkitsematonta muilta. Hänen ajan, varojen, voimien tuhlausta. Hänen ryöstöä.

Fantasioija yksin tietää oikean hetken, tekee aloitteet haluamiinsa suuntiin, omilla tavoillaan. Silloin kaikki menee oikeassa järjestyksessä, ultimatumoikein. Se mikä sopii hänelle sopikoon myös muille, useammallekin samaan aikaan.
Hän ei kuitenkaan tee aloitteistaan ainoatakaan, yleensä. Jos joskus vahinko käy niin pitää siitä kiinni ja uppoutuu siihen vaikkei vastakaikua saisikaan. Mutta fantasiamaailmansa säilyttäen, Fantasioija.

Tuollaisia ihmisiä tosiaan on, he kulkevat muka "vapaana", mutta haaveilevat loppumattomasti jostakin kohteesta tekemättä mitään aloitetta asian suhteen. Aika turhauttavaa. Noita ihmisiä täytyy varoa, mutta ei se helppoa ole, koska he vaikuttavat vapailta ja vakuuttavatkin yleensä olevansa vapaita ja nimenomaan etsivänsä kumppania :)

Itse aivan toisenlainen tuossa suhteessa. Olen melko nopeasti aloitteen tekevää tyyppiä, kun olen kiinnostunut. Lisäksi en ole koskaan kiinnostunut ns. mahdottomasta kohteesta. Päinvastoin en koskaan edes huomioi sellaisia siinä suhteessa. Mutta ei ne asiat silti aina mene yksiin :((

---------------------------... kirjoitti:

Aika omituisen kyssärin heitit.

Siis onko ihmiselämän ainoa tarkoitus pariutuminen? Eikö voi olla onnellinen tai edes lähes tyytyväinen elämäänsä "sinkkuna"? Hinnalla millä hyvänsä, joku pitää saada, ettei vaan ole yksin. Niinkö?

Miksi minulla ei ole kumppania? En mä vaan tiedä. Mä olen ihan mukava ja rumempiakin löytyy.

Enkö välitä kenestäkään? Jälkiviisaana voin sanoa ainakin kerran olleeni rakastunut, mutta siitä ei vaan olisi tullut mitään pidemmällä tähtäimellä. En ala sen enempää juttua setvimään, se seurusteluyritys vain loppui vaikka rakkaus ei ehkä loppunutkaan kuin seinään. Ennen sitä ja sen jälkeenkin on ollut muutama lyhyt seurustelu, mutta ovat sitten vain lopahtaneet, kun jompikumpi tai kumpikin, on huomannut etteivät tunteet olekaan niin vahvat ja todelliset.

Pidänkö kosketuksesta? Jäyhänä suomalaisena en oikein ole lämmennyt tähän kaverien saatika vieraampien ihmisten halailuun tai johonkin poskisuudelmiin tms. ylenmääräiseen kosketteluun. Mutta jos olen ihastunut/rakastunut, niin haluan koskea ja tulla kosketetuksi. En tosin tahdo koko ajan kylkikyljessä nyhjätä, rajansa siinäkin.

Makaanko mieluummin yksin? Kyllä, siis jos ihan vaan pitää nukkua, niin yksin se onnistuu paremmin, kuin että vieressä on joku viemässä tilaa, liikehtimässä ja ääntelemässä. Jos makaamisella tarkoitat seksiä, niin seksi on parasta rakkauden kohteen kanssa, kun jo vähän aikaa on oltu yhdessä. Ja sitten taas itsetyydytys on parempaa, kuin "paneskelu" yhdenillan hoidon kanssa tai semmoisen ihmisen kanssa, jota ei rakasta ja todella eroottisessa mielessä halua.

Pitkään aikaan en ole ollut ihastunut tai kiinnostunut kenestäkään. Enkä juuri käykään missään, missä voisi ketään tavata. Olen olotilaani ja yksinelooni kuitenkin aika tyytyväinen, ainakin tällä hetkellä.

Sillon kuin vielä viitsin pyöriä "ympyröissä", niin tuntui sille, että jos olin jostain naisesta kiinnostunut, niin hän ei välittänyt minusta. Ja päin vastoin, jos joku oli minuun ihastunut (näin päin kävi kyllä todella harvoin), niin minä en tuntenut samoin häntä kohtaan. Sellaista elämä on.

Tuollaista elämä tosiaan on. Minustakin on parempi olla yksin, jos ei saa sitä kenet haluaa. Ei pariutuminen ole mikään itsetarkoitus, vaikka lähes kaikki ihmiset tuntevatkin siihen luontaista halua. Elämässä on kuitenkin paljon muitakin osa-alueita. Ja tuota on sattunut sekä itseni että monen ystäväni kohdalla, että hän kenestä itse on kiinnostunut, ei ole kiinnostunut, ja sitten taas joku toinen on kiinnostunut itsestä, mutta itse ei ole hänestä. Harmillista, mutta eipä sille voi mitään. Olen huomannut että erityisesti naisten välisissä suhteissa on tällaista "ristiinmenoa" paljon. Ehkä naiset ovat makunsa suhteen valikoivampia ja kiinnostuvat vaan "jostakin tietynlaisesta tyypistä" sekä kiinnittyvät tiiviimmin kiinnostukseensa, vaikka se ei toteutuisikaan, eivätkä halua tehdä kompromisseja tärkeissä tunneasioissa yhtä helposti kuin miehet. Tämä on tietysti yleistys, mutta väkisin se ajatus tulee mieleen. Oli miten oli, niin näitä sattuu monille.

---------------------------... kirjoitti:

Aika omituisen kyssärin heitit.

Siis onko ihmiselämän ainoa tarkoitus pariutuminen? Eikö voi olla onnellinen tai edes lähes tyytyväinen elämäänsä "sinkkuna"? Hinnalla millä hyvänsä, joku pitää saada, ettei vaan ole yksin. Niinkö?

Miksi minulla ei ole kumppania? En mä vaan tiedä. Mä olen ihan mukava ja rumempiakin löytyy.

Enkö välitä kenestäkään? Jälkiviisaana voin sanoa ainakin kerran olleeni rakastunut, mutta siitä ei vaan olisi tullut mitään pidemmällä tähtäimellä. En ala sen enempää juttua setvimään, se seurusteluyritys vain loppui vaikka rakkaus ei ehkä loppunutkaan kuin seinään. Ennen sitä ja sen jälkeenkin on ollut muutama lyhyt seurustelu, mutta ovat sitten vain lopahtaneet, kun jompikumpi tai kumpikin, on huomannut etteivät tunteet olekaan niin vahvat ja todelliset.

Pidänkö kosketuksesta? Jäyhänä suomalaisena en oikein ole lämmennyt tähän kaverien saatika vieraampien ihmisten halailuun tai johonkin poskisuudelmiin tms. ylenmääräiseen kosketteluun. Mutta jos olen ihastunut/rakastunut, niin haluan koskea ja tulla kosketetuksi. En tosin tahdo koko ajan kylkikyljessä nyhjätä, rajansa siinäkin.

Makaanko mieluummin yksin? Kyllä, siis jos ihan vaan pitää nukkua, niin yksin se onnistuu paremmin, kuin että vieressä on joku viemässä tilaa, liikehtimässä ja ääntelemässä. Jos makaamisella tarkoitat seksiä, niin seksi on parasta rakkauden kohteen kanssa, kun jo vähän aikaa on oltu yhdessä. Ja sitten taas itsetyydytys on parempaa, kuin "paneskelu" yhdenillan hoidon kanssa tai semmoisen ihmisen kanssa, jota ei rakasta ja todella eroottisessa mielessä halua.

Pitkään aikaan en ole ollut ihastunut tai kiinnostunut kenestäkään. Enkä juuri käykään missään, missä voisi ketään tavata. Olen olotilaani ja yksinelooni kuitenkin aika tyytyväinen, ainakin tällä hetkellä.

Sillon kuin vielä viitsin pyöriä "ympyröissä", niin tuntui sille, että jos olin jostain naisesta kiinnostunut, niin hän ei välittänyt minusta. Ja päin vastoin, jos joku oli minuun ihastunut (näin päin kävi kyllä todella harvoin), niin minä en tuntenut samoin häntä kohtaan. Sellaista elämä on.

mutta ehkä nyt näkyy, kun kirjoitan tämän perään :)

postia tulee kai.

täällä... ;(