aikaisemmin. Aikanaan olin osaltaan kotona asuvana isäni omaishoitaja ja alle pari vuotta siten nukkui äiti pois.
Sisaruksiin katkesi yhteydet perunkirjoituksen jälkeen. Oli hyvä alkaa ilkeily, kun pesä oli selvitetty.
Jouduin työkyvyttömyys eläkkeelle äidin hoidon aikana.
Työkykyä ei enää ollut, kun pitkään joutui työssä ollessa olemaan sairautensa vuoksi pois.
Tätäkin kirjoittaessani mietin. Poistuisinko näyttämöltä?
Olen niin yksin jäänyt. Vähäiset ihmissuhteet hiipuivat, kun olin kiinni omaiseni hoitajana.
Miin paljon kirjoittaa voisin jos jaksaisin.
Sisaruksiin katkesi yhteydet perunkirjoituksen jälkeen. Oli hyvä alkaa ilkeily, kun pesä oli selvitetty.
Jouduin työkyvyttömyys eläkkeelle äidin hoidon aikana.
Työkykyä ei enää ollut, kun pitkään joutui työssä ollessa olemaan sairautensa vuoksi pois.
Tätäkin kirjoittaessani mietin. Poistuisinko näyttämöltä?
Olen niin yksin jäänyt. Vähäiset ihmissuhteet hiipuivat, kun olin kiinni omaiseni hoitajana.
Miin paljon kirjoittaa voisin jos jaksaisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoita vaan lisää. Selvästi uupunut olet, mutta täällä on meitä nyt paljon kuuntelemassa. Yksinäiseltä varmaan tuntuu, niinkuin meistä kaikista. Kirjoita ja kerro kaikki tuntemuksesi, se auttaa. Äläkä luovuta, hanki itsellesi jokin uusi harrastus vaikka kansalaisopistosta. Sieltä saat uutta sisältöä elämääsi ja varmasti uusia ystäviäkin. Kaikkea hyvää sinulle!
olet tehnyt arvokasta työtä kun huolehdit aikoinaan vanhemmistasi. Sinällään ikävä kuulla, että samalla jäit hieman yksinäiseksi.
Elämä voi kuitenkin olla oikein antoisaa, vaikka ei ympärillä olisikaan valtavaa ystävälaumaa. Yritä keskittyä niihin asioihin, mistä itse todella pidät. Koita löytää iloa ja onnen tunteita elämän pienistä iloista ja hetkistä. Nauti luonnosta ja vaikkapa nettikeskusteluista : )
Minä tarvoin masennuksensuossa vuosia.Se oli todella raskasta aikaa.
En soisi pahinmalle vihamiehelenikään,samanlaista kokemusta.
Huolehdin silloin dementoituneesta omaisestani.
Kymmenestä käyntikerrasta Hänen luonaan,tulin yhdeksänä itkien kotiin.
Sain paniikkikohtausia,oli monenlaista fobiaa.
Enoni kuoleman jälkeen,elämä alkoi palata raiteilleen.
Kuusi vuotta siitä on kulunut aikaa ja tuntuu olo lähes normaalilta.
Minulle voi kirjoittaa,vastaan mielelläni asiallisiin yhteydenottohin.amateus