kuunnella Hiljaisuutta...?kun aika vaatii ihmisen ymparille 'melumuurin',jota tehostetaan kännykoillä, stereoilla ja vaikka milla krääsälla.
taidan olla vanhanaikainen,kun kaipaan eramaan rauhaa,vain tiaisen piiskutusta,tai korpin klonksotusta kaukaisuudessa. uskon,etta monet eivat uskalla kuunnella,mita hiljaisuudella on sanottavaa?ja sita voisi olla paljonkin.
v-m. loirin laulu--on jouluyo...siina lauletaan kauniisti hiljaisuuden kuuntelemisesta.
kai tuohon tarpeeseen ovat syntyneet hiljaisuuden retriitit-- rauhan keitaat-ilman remua ja räiskettä.opetellaan hiljaisuutta...l-h
taidan olla vanhanaikainen,kun kaipaan eramaan rauhaa,vain tiaisen piiskutusta,tai korpin klonksotusta kaukaisuudessa. uskon,etta monet eivat uskalla kuunnella,mita hiljaisuudella on sanottavaa?ja sita voisi olla paljonkin.
v-m. loirin laulu--on jouluyo...siina lauletaan kauniisti hiljaisuuden kuuntelemisesta.
kai tuohon tarpeeseen ovat syntyneet hiljaisuuden retriitit-- rauhan keitaat-ilman remua ja räiskettä.opetellaan hiljaisuutta...l-h
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hiljaisuuden laakso on elämäni ehto.
/ainakin minä) tarvitsen latautumisaikani (hiljaisuuden ja rauhan) parisen kertaa vuodessa, ja silloin koko muu perhe (eläimetkin) lähtevät pariksi päiväksi vanh. tytölleni=)
Pitää tutustua omaan sielunelämään jo ajoissa. Pelko on ihmisen suurin vihollinen on mun mottoni. OOn katsonut kuolemaa läheltä itseni ja siskon. Siihen vieraaseen ei totu.
olen elänyt hiljaisuudessa itseni kanssa koko kesän, luonto on tullut äänineen kotiini parvekkeelle.
Aika hyvin olen tullut toimeen, nyt oikeastaan loistavasti, kun voin liittää yhteiseloon kävelyretket merenrannalle.
Olen kerran ollut hiljaisuuden retriitissä. Hiljaisuus on ihanaa. Haluaisin vielä joskus päästä hiljaisuuden retriittiin, jossa oltiin yhdessä ja välillä oli yhteisiä hetkiä, joissa laulettiin tai luettiin Psalmeja ja muita ihania ajatuksia. Asun yksin ja minulla on kotonani hiljaista. Ei minulla pauhaa koko ajan musiikki ja televisionkin aukaisen vain silloin, kun olen sen ääressä. Joillakin telkkari ja musiikki pauhaa koko ajan vaikka he eivät edes katso telkkaria. "Lataudun" aina välillä hiljaisuudessa kotonani ja sitten taas menen ihmisten ilmoille ja jaksan keksiä rakkaalle äidilleni virikkeitä ja naurattaa häntä.
Kun aina ulkonaliikkuessaan monet ihmiset pitävät nappeja korvillaan ja kuuntelevat e-Podista tai jostain muusta laitteesta sähköisesti tulevaa ääntä?
Milloin ihmiset ehtivät selvitellä omia ajatuksiaan?
Hiljaisuutta kuulee kovin harvoin, mutta on paljon sellaisia ääniä, jotka eivät häiritse vaan auttavat aisteja avautumaan ja lataavat mieltä.
Uudenlaisen nautinnollisen kuunteluhetken vietimme äskettäin viljapellon halki kulkevan tien laidalla 14 m/sek-tuulen pyörteillessä ympäristössä ja soitellessa omaa hiljaista sinfoniaansa käyttäen instrumentteina ojan pientareen heiniä ja kukkia, vehnäntähkämerta, sekametsää. En aikaisemmin tietoisesti ollut havainnut, miten erilaisia ääniä maalaismaisemassa voi syntyä. Eri viljalajeista lähti erilaisia ääniä. Tarkistimme asian pysähtymällä myös kaura- ja ohrapellon laidalla.
Meri, metsä, vaaramaisemat ja luontoääneet ovat minua aina puhutelleet, mutta tämä oli uudenlainen elämys.
Hiljaisuus on suhteellinen käsite, mutta meteliä kartan. Tarvitsen aikaa sekä rentoutumiseen ja latautumiseen että omille ajatuksille.
Miten ihmiset kykenevät ajattelemaan, jos koko ajan tulvii korviin kaikenlaista meteliä? Luulisi stressin kasvavan ja hermostumisen lisääntyvän.
Vieläkö muuten kuulette sirkkojen siritystä?
Muistan jostain lukeneeni, että iän myötä katoaisi kyky kuulla ääniä tietyillä taajuusalueilla. Pitäisi varmaan yrittää ajoissa kerätä muistikuvia ja yrittää nauttia kaikesta hyvästä - niin kauan kun kykenemme!
vaatii hiljaisuutta keskellä luontoa, korkeilla kallioilla tai meren rannalla. Kävelyllä järven rantamaisemissa tai pakkisilla kuisen tähtitaivaan alla jolloin lumi narskuu askelten alla matkalla puiden luo rauhoittumaan.
Kaikkien sähkölaitteiden hurina ja kaupungin äänet; tuskaa.
Syvä hiljaisuus. Ilman ajatuksia. Minä. Mieleni leijuu tyhjyyden tyyneydessä. Levottomuudet soljuvat ohi uskaltamata tulla lähelle. Olen keskellä menneen ja tulevaisuuden ääretöntä rajaa, osana hetkien ja olemisen ajattomuuta.