VÄRILLÄ VÄLIÄ
On aamu. Ikkunasta heijastuu kirkas auringon paiste,ja sisään tunkeutuu kaunis linnun laulu.
Herätyskello rikkoo kauniin aamun kovalla metelillään. Matine pomppaa nopeasti sängyltään ja juoksee alakertaan.
Matinen äiti on valmistanut Matinelle aamiasta.
Matine aloittaa tänään aivan uudessa koulussa. Pihatien yläasteella.
Matinea odottaa uudet ystävät, uudet opettajat, uusi koulu, ja uudet aineet.
Matine puhisee innosta, ja syökin nopeasti ahmien.
Kun hän saa vihdoin syötyä, hän pukee ylleen uudet kauniit vaatteensa.
Hän on käynyt edellis päivänä isänsä kanssa ostoksilla ja löytänyt tyylikkäät pellavahousut ja pitkähihaisen värikkäänpaidan.
Matine rakastaa värejä ja valoa.
Matine huomaa kellon olevan jo puoli 9 ja pesee nopeasti hampaansa.
Hän harjaa vielä tuuheat hiuksensa ja kiiruhtaa kouluun.
Koulun pihalla Matinea kummastuttaa moni asia.
Pihalla ei ole kivoja telineitä, ei seuraleikkejä, eikä muuta mukavaa.
Matine näkee ensimmäiseksi suuren joukon teinejä polttamassa tupakkaa.
Joku poika tupakka kädessään huutaa Matinelle jotain, mutta Matine ei saa sanoista selvää.
Matine astuu koulun sisälle, ja meneekin etsimään nimikkoluokkaansa.
Hän löytää kuin löytääkin luokkansa ja luokanvalvojankin.
Luokanvalvoja on pirteä ja iloinen ja on heti tarjoamassa Matinelle tutustumiskiertelyä kouluntiloissa.
Matine ottaa esille muut koulun oppilaat:
"minkälaisia muut oppilaat täällä ovat"
opettaja vastaa epäröimättä:
"ihan normaaleja oppilaita, saat varmasti paljon uusia ystäviä."
Matine epäröi noista uusista ystävistä, mutta päättää aloittaa tutustumisen heti.
Hän menee kivan näköisen tytön luo ja kysyy hänen nimeään:
"Hei minä olen Matine ja olen uusi täällä, kuka sinä olet? "
"Mitä sä mulle tuut puhumaan, mee puhumaan niille apinoilles sinne mistä oot tullutkin. Mä ootan yhtä tärkeetä tekstaria joka on myöhässä enkä todellakaan kaipaa nyt mitään tollasta sähläystä. Mene pois kiitos! "
Tyttö vastaa töykeästi.
Matine tuntee itsensä hyvin ulkopuoliseksi ja hän on surullinen.
Hän ei voi enää pidättää kylmiä kyyneliään vaan kiiruhtaa vessaan ja purskahtaa itkuun.
Matine on tottunut omassa kotimaassaan, Afrikassa. Että kaikki otetaan mukaan ja kaikki huomioidaan.
Pihatien yläasteella näin ei näytä olevan.
Matine pyyhkii kyyneleensä koulun keltaiseen halpa vessapaperiin, ja päättää kierrellä koulun pihalla.
Hän törmää jälleen suureen teiniporukkaan tupakat näpeissään.
" KATTOKAA KAVERIT keskuuteemme on saapunut tunnettu esi-isämme APINA "
Porukan kingein poika tokaisee ja osoittaa samalla Matinea.
Säälittävä pissaliisa kommentoi Jompan puheisiin:
" Niimpä, mitä tollanen nokityttö täällä tekee, tietääköhän se edes mikä tupakka on "
Matinea kiusaa kylmätväreet. Hän on surusta kankeana.
Hän ei voi ymmärtää mitä pahaa on kaikille näille henkilöille tehnyt.
Hänhän vain yrittää tutustua ystävällisesti ja saada uusia kavereita.
Mikään ei tunnu nyt onnistuvan.
"PRRRRR" koulun välitunti kello soi.
Ensimmäinen tunti olisi alkamassa.
Matine kiirehtii tunnille ja etsii itselleen syrjäisen istumapaikan.
Opettaja saapuu luokkaan ja tervehtii oppilaita. Matine koittaa olla iloinen vaikka miettii
hetkeämättä viime välituntia.
Tunnin aiheena on tutustuminen.
Seuraa siis tutustumiskierros koska luokkaan on tullut uusi oppilas, siis Matine.
Matine ryhdistäytyy ja esittäytyy iloisesti:
" Hei minä olen Matine.."
Ennenkuin Matine ehtii jatkaa, koko luokka räjähtää nauruun kuullessaan Matinen nimen.
Opettaja tokaisee vihaisesti ettei kenellekkään naureta, ja luokka hiljentyy.
Matine saa luvan jatkaa:
" Olen tullut Afrikasta , ja tämä on ensimmäinen päiväni täällä. Toiveita tälle koululle on että saisin uusia ystäviä, kaikki olisivat ymmärtäväisiä toisiaan kohtaan ja täällä olisi mukavaa. Lisäksi rakastan värejä ja valoa."
Luokasta kuuluu tokaisu " Tosta sun rumasta paidasta kyllä huomaa, et sä rakastat värejä. Oot samalla värjänny itteskin ihan mustaks. Vähän rajaa hei! "
Koko luokka räjähtää nauruun paitsi Matine ja tietysti opettaja.
Opettaja on todella nolona, ja Matine aivan maassa.
Opettaja määrää jälki-istuntoa koko luokalle, paitsi Matinelle.
Matine pyytää lupaa lähteä kotiin, koska ei jaksaisi enää olla koulussa.
Hän on saanut tarpeekseen kaikista haukuista.
Hän saa opettajalta suuret anteeksipyytelyt ja luvan päästä kotiin.
Opettaja takaa haukkumisen loppuvan.
Kotona Matine saa suuren itkukohtauksen. Hän juoksee huoneeseensa, lukitsee oven ja painaa päänsä tyynylleen.
Hän katsoo valokuvaa jossa ovat hän, hänen paras ystävänsä Karmiina ja matteus. Kuva on otettu Afrikasta.
Matine kaipaa Afrikkaa ja entisiä ystäviään. Siellä Matinea ei koskaan haukuttu.
Matine puhkuaa vihaa suomea kohtaan, tai ainakin pihatien yläastetta.
Jos näin jatkuisi hän olisi aina yksin ja kiusan kohteena.
Isä ja äiti saapuvat töistä kotiin.
Matine avaa oven ja menee tervehtimään vanhempiaan.
Vanhemmat ottavat puheenaiheeksi heti, miten meni ensimmäinen päivä koulussa.
Matine ei kerro surun hetkiä, vaan piilottaa ne sisälleen, sydämeensä.
" hyvin ,sain uusia ystäviä ja luokkakin on mukava"
Matine valehtelee.
Vanhemmat ovat iloisia Matinen puolesta.
---------------------------------
3 KUUKAUTTA MYÖHEMMIN
Matine on koulussa. Kemian tunnilla.
On etsittävä pari muttei paria löydy Matinelle.
Matine on edelleen koulukiusattu rasistisella tavalla.
Matine on katkeroitunut siitä värikkäästä iloisesta kiltistä tytöstä.
Häntä ei kiinnosta enää käydä koulua, kotona hän joutuu kokoajan riitoihin vanhempiensa kanssa,
ja kaikki on Matinen elämässä muuttunut helvetiksi.
Matinella ei ole ainuttakaan ystävää, ehkä joku naapurin tyttö, muttei Matine hänestä seuraa saa.
Matine katsoo riekaleilla olevaa valokuvaa. Hän repi sen viime iltana, vaikkei tiedä miksi.
Matine unelmoi rinnakkaisluokan Joonas pojasta. Hän on hiljainen, mutta kuuluu silti suureen teinijoukkoon,
eikä Matine halua olla mitenkään tekemisissä teinijoukon kanssa.
----------------------------------
5 KUUKAUTTA MYÖHEMMIN (tuosta kolmesta kuukaudesta.)
Matinesta ei ole paljoa jäljellä.
Kaikki värit ovat muuttuneet mustavalkoiseksi, Matine ei tunne enää iloisuutta, pelkästään surua ja vihaa.
Hän miettii miksi juuri hänen piti syntyä sellaisena ketä kaikki eivät voi hyväksyä.
Matine ei kaipaa enää ystäviä. Hän ei tajua mitä ne edes ovat. Eihän hänellä ole ollut ystäviä n.8 kuukauteen.
Hän on ollut ne kaikki 8 kuukautta aivan yksin. Vain sen takia että hän on tummaihoinen.
Miten iholla tai ihon värillä voi olla väliä? Sehän on vain väri.
En voi käsittää kuinka monia tummaihoisia ihmisiä kiusataan vain ja ainoastaan heidän ihonsa vuoksi..
Niin turhaa ja outoa sellainen. Samoin skinijoukot. Syrjivät kaiken muun maalaisia kuin itse olevat.
Matine ei jaksa enää. Hän on saanut tarpeekseen noista haukuista, huuteluista, ja kaikesta syrjinnästä.
Kaikki on loppu. Matine lähtee iltakävelylle. Hän kävelee postin ohi, hän kulkee pizzerian ohi
ja jatkaa siitä viellä eteenpäin.
Valokeila heijastaa Matinen silmät. Hän tuntee ajan oikeaksi ja pomppaa vain siihen.
Junan jarrujen ääni vinkuu, mutta Juna pysähtyy vasta 10 metrin päästä tytöstä.
Matine makaa siinä, verta valuen, ja alle jääneenä.
Nyt mikään pahuus, ei mikään rasistisuus enää koskettaisi Matinea.
Matine oli päässyt rauhaan.
ps. Moni tummaihoinen joutuu kärsimään kaikkea tälläistä suomessa, ja muissakin
maissa vain sen takia että on ulkomaalainen ja muualta tullut.
Onko se oikein? Oletko sinä kenties joskus loukannut tummaihoista?
Toivottavasti tarina pisti miettimään, mitä tuskaa ulkomaalaiset voivat joutua kärsimään rasistisuudesta.
Tarina on fiktionaalinen, mutta silti kirjoitettu käytännön tavoin.
On aamu. Ikkunasta heijastuu kirkas auringon paiste,ja sisään tunkeutuu kaunis linnun laulu.
Herätyskello rikkoo kauniin aamun kovalla metelillään. Matine pomppaa nopeasti sängyltään ja juoksee alakertaan.
Matinen äiti on valmistanut Matinelle aamiasta.
Matine aloittaa tänään aivan uudessa koulussa. Pihatien yläasteella.
Matinea odottaa uudet ystävät, uudet opettajat, uusi koulu, ja uudet aineet.
Matine puhisee innosta, ja syökin nopeasti ahmien.
Kun hän saa vihdoin syötyä, hän pukee ylleen uudet kauniit vaatteensa.
Hän on käynyt edellis päivänä isänsä kanssa ostoksilla ja löytänyt tyylikkäät pellavahousut ja pitkähihaisen värikkäänpaidan.
Matine rakastaa värejä ja valoa.
Matine huomaa kellon olevan jo puoli 9 ja pesee nopeasti hampaansa.
Hän harjaa vielä tuuheat hiuksensa ja kiiruhtaa kouluun.
Koulun pihalla Matinea kummastuttaa moni asia.
Pihalla ei ole kivoja telineitä, ei seuraleikkejä, eikä muuta mukavaa.
Matine näkee ensimmäiseksi suuren joukon teinejä polttamassa tupakkaa.
Joku poika tupakka kädessään huutaa Matinelle jotain, mutta Matine ei saa sanoista selvää.
Matine astuu koulun sisälle, ja meneekin etsimään nimikkoluokkaansa.
Hän löytää kuin löytääkin luokkansa ja luokanvalvojankin.
Luokanvalvoja on pirteä ja iloinen ja on heti tarjoamassa Matinelle tutustumiskiertelyä kouluntiloissa.
Matine ottaa esille muut koulun oppilaat:
"minkälaisia muut oppilaat täällä ovat"
opettaja vastaa epäröimättä:
"ihan normaaleja oppilaita, saat varmasti paljon uusia ystäviä."
Matine epäröi noista uusista ystävistä, mutta päättää aloittaa tutustumisen heti.
Hän menee kivan näköisen tytön luo ja kysyy hänen nimeään:
"Hei minä olen Matine ja olen uusi täällä, kuka sinä olet? "
"Mitä sä mulle tuut puhumaan, mee puhumaan niille apinoilles sinne mistä oot tullutkin. Mä ootan yhtä tärkeetä tekstaria joka on myöhässä enkä todellakaan kaipaa nyt mitään tollasta sähläystä. Mene pois kiitos! "
Tyttö vastaa töykeästi.
Matine tuntee itsensä hyvin ulkopuoliseksi ja hän on surullinen.
Hän ei voi enää pidättää kylmiä kyyneliään vaan kiiruhtaa vessaan ja purskahtaa itkuun.
Matine on tottunut omassa kotimaassaan, Afrikassa. Että kaikki otetaan mukaan ja kaikki huomioidaan.
Pihatien yläasteella näin ei näytä olevan.
Matine pyyhkii kyyneleensä koulun keltaiseen halpa vessapaperiin, ja päättää kierrellä koulun pihalla.
Hän törmää jälleen suureen teiniporukkaan tupakat näpeissään.
" KATTOKAA KAVERIT keskuuteemme on saapunut tunnettu esi-isämme APINA "
Porukan kingein poika tokaisee ja osoittaa samalla Matinea.
Säälittävä pissaliisa kommentoi Jompan puheisiin:
" Niimpä, mitä tollanen nokityttö täällä tekee, tietääköhän se edes mikä tupakka on "
Matinea kiusaa kylmätväreet. Hän on surusta kankeana.
Hän ei voi ymmärtää mitä pahaa on kaikille näille henkilöille tehnyt.
Hänhän vain yrittää tutustua ystävällisesti ja saada uusia kavereita.
Mikään ei tunnu nyt onnistuvan.
"PRRRRR" koulun välitunti kello soi.
Ensimmäinen tunti olisi alkamassa.
Matine kiirehtii tunnille ja etsii itselleen syrjäisen istumapaikan.
Opettaja saapuu luokkaan ja tervehtii oppilaita. Matine koittaa olla iloinen vaikka miettii
hetkeämättä viime välituntia.
Tunnin aiheena on tutustuminen.
Seuraa siis tutustumiskierros koska luokkaan on tullut uusi oppilas, siis Matine.
Matine ryhdistäytyy ja esittäytyy iloisesti:
" Hei minä olen Matine.."
Ennenkuin Matine ehtii jatkaa, koko luokka räjähtää nauruun kuullessaan Matinen nimen.
Opettaja tokaisee vihaisesti ettei kenellekkään naureta, ja luokka hiljentyy.
Matine saa luvan jatkaa:
" Olen tullut Afrikasta , ja tämä on ensimmäinen päiväni täällä. Toiveita tälle koululle on että saisin uusia ystäviä, kaikki olisivat ymmärtäväisiä toisiaan kohtaan ja täällä olisi mukavaa. Lisäksi rakastan värejä ja valoa."
Luokasta kuuluu tokaisu " Tosta sun rumasta paidasta kyllä huomaa, et sä rakastat värejä. Oot samalla värjänny itteskin ihan mustaks. Vähän rajaa hei! "
Koko luokka räjähtää nauruun paitsi Matine ja tietysti opettaja.
Opettaja on todella nolona, ja Matine aivan maassa.
Opettaja määrää jälki-istuntoa koko luokalle, paitsi Matinelle.
Matine pyytää lupaa lähteä kotiin, koska ei jaksaisi enää olla koulussa.
Hän on saanut tarpeekseen kaikista haukuista.
Hän saa opettajalta suuret anteeksipyytelyt ja luvan päästä kotiin.
Opettaja takaa haukkumisen loppuvan.
Kotona Matine saa suuren itkukohtauksen. Hän juoksee huoneeseensa, lukitsee oven ja painaa päänsä tyynylleen.
Hän katsoo valokuvaa jossa ovat hän, hänen paras ystävänsä Karmiina ja matteus. Kuva on otettu Afrikasta.
Matine kaipaa Afrikkaa ja entisiä ystäviään. Siellä Matinea ei koskaan haukuttu.
Matine puhkuaa vihaa suomea kohtaan, tai ainakin pihatien yläastetta.
Jos näin jatkuisi hän olisi aina yksin ja kiusan kohteena.
Isä ja äiti saapuvat töistä kotiin.
Matine avaa oven ja menee tervehtimään vanhempiaan.
Vanhemmat ottavat puheenaiheeksi heti, miten meni ensimmäinen päivä koulussa.
Matine ei kerro surun hetkiä, vaan piilottaa ne sisälleen, sydämeensä.
" hyvin ,sain uusia ystäviä ja luokkakin on mukava"
Matine valehtelee.
Vanhemmat ovat iloisia Matinen puolesta.
---------------------------------
3 KUUKAUTTA MYÖHEMMIN
Matine on koulussa. Kemian tunnilla.
On etsittävä pari muttei paria löydy Matinelle.
Matine on edelleen koulukiusattu rasistisella tavalla.
Matine on katkeroitunut siitä värikkäästä iloisesta kiltistä tytöstä.
Häntä ei kiinnosta enää käydä koulua, kotona hän joutuu kokoajan riitoihin vanhempiensa kanssa,
ja kaikki on Matinen elämässä muuttunut helvetiksi.
Matinella ei ole ainuttakaan ystävää, ehkä joku naapurin tyttö, muttei Matine hänestä seuraa saa.
Matine katsoo riekaleilla olevaa valokuvaa. Hän repi sen viime iltana, vaikkei tiedä miksi.
Matine unelmoi rinnakkaisluokan Joonas pojasta. Hän on hiljainen, mutta kuuluu silti suureen teinijoukkoon,
eikä Matine halua olla mitenkään tekemisissä teinijoukon kanssa.
----------------------------------
5 KUUKAUTTA MYÖHEMMIN (tuosta kolmesta kuukaudesta.)
Matinesta ei ole paljoa jäljellä.
Kaikki värit ovat muuttuneet mustavalkoiseksi, Matine ei tunne enää iloisuutta, pelkästään surua ja vihaa.
Hän miettii miksi juuri hänen piti syntyä sellaisena ketä kaikki eivät voi hyväksyä.
Matine ei kaipaa enää ystäviä. Hän ei tajua mitä ne edes ovat. Eihän hänellä ole ollut ystäviä n.8 kuukauteen.
Hän on ollut ne kaikki 8 kuukautta aivan yksin. Vain sen takia että hän on tummaihoinen.
Miten iholla tai ihon värillä voi olla väliä? Sehän on vain väri.
En voi käsittää kuinka monia tummaihoisia ihmisiä kiusataan vain ja ainoastaan heidän ihonsa vuoksi..
Niin turhaa ja outoa sellainen. Samoin skinijoukot. Syrjivät kaiken muun maalaisia kuin itse olevat.
Matine ei jaksa enää. Hän on saanut tarpeekseen noista haukuista, huuteluista, ja kaikesta syrjinnästä.
Kaikki on loppu. Matine lähtee iltakävelylle. Hän kävelee postin ohi, hän kulkee pizzerian ohi
ja jatkaa siitä viellä eteenpäin.
Valokeila heijastaa Matinen silmät. Hän tuntee ajan oikeaksi ja pomppaa vain siihen.
Junan jarrujen ääni vinkuu, mutta Juna pysähtyy vasta 10 metrin päästä tytöstä.
Matine makaa siinä, verta valuen, ja alle jääneenä.
Nyt mikään pahuus, ei mikään rasistisuus enää koskettaisi Matinea.
Matine oli päässyt rauhaan.
ps. Moni tummaihoinen joutuu kärsimään kaikkea tälläistä suomessa, ja muissakin
maissa vain sen takia että on ulkomaalainen ja muualta tullut.
Onko se oikein? Oletko sinä kenties joskus loukannut tummaihoista?
Toivottavasti tarina pisti miettimään, mitä tuskaa ulkomaalaiset voivat joutua kärsimään rasistisuudesta.
Tarina on fiktionaalinen, mutta silti kirjoitettu käytännön tavoin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
itQ
Omasta mielestäni todella hyvin ja asiallisesti kirjoitettu aloittelijaksi.
Ihmisten mieliin pitäisi asettaa joku "Älä tuomitse josset tunne"-ajatus. Nykyään liian moni ihminen liian nopeasti tuomitsee jo pelkän ulkonäön perusteella.
noin voi käydä ja on varmaa jossai käynykki :(
Ihan oikein sille! Suomi Suomalaisille! Menkööt mamut sinne mistä ovat tulleetkin!
Minä olen kyllä kärsinyt, monien muiden ohella mustaihoisen jengin uhittelussa koulussamme. opettajat eivät tee mitään koska pelkäävät rasismin leimaa ja ei näitä mustia äijiä vastaan kukaan uskalla mitään sanoa, ovat kaikki noin 180 senttisiä ja ainakin kerran näin yhdellä puukon. etuilevat jonoissa, mulkkaavat jos kuljet ohi, ja jos saavat vähänkin kuulla tai LUULLA että joku ei mustaihoinen olisi heitä millääntavalla vastaan saa kouluunmenoa ja jopa kaupungille menoa pelätä, turpaan tulee nimittäin! Kaiken huipuksi nämä ..tyypit, ovat aina valkoisten tyttöjen perässä, välillä jopa todella ahdistelevalla tavalla mielestäni, väliin ei siinäkään voi mennä ilman seuraamuksia...
Matine saa luvan jatkaa:
" Olen tullut Afrikasta , ja tämä on ensimmäinen päiväni täällä. Toiveita tälle koululle on että saisin uusia ystäviä, kaikki olisivat ymmärtäväisiä toisiaan kohtaan ja täällä olisi mukavaa. Lisäksi rakastan värejä ja valoa."
^ niin... ehkä kukaan ei noin sanoisi. Ihan sama olisiko minkä maalainen tahansa, mutta tuollainen kertominen itsestä olisi joka tapauksessa hieman erikoinen. Vaikka tietenkin ulkomaalaisilla on erilainen kulttuuri, mutta silti. Voisiko se ulkomaalainen kuitenkaan olettaa, että jotain kiinnostaisi tietää että se rakastaa värejä ja valoa... jos se haluaisi tärkeitä asioita itsestään kertoa.
Lisäksi varmaan oikein missään koulussa kaikki eivät ole ymmärtäväisiä toisiaan kohtaa ja tuskin niin on muissakaan maissa. Koska ihmiset ovat erilaisia ja aina tulee pieniä tai isompia ongelmia. Ihan kuin joku prinsessa lasten sautkirjassa puhuissi, että toivon että kaikki olisivat ymmärtäväisiä toisiaan kohtaan. Se vain kuulostaa hieman epänormaalilta...
Mutta kyllä tuo sinun tarinasi oli ihan kiva ja luin sen loppuun asti.
Oikeastaan siksi laitoin noista parista kohdasta, koska aina ulkomaalaisen syrjinnän taustalla ei ole se ihon väri. Jos joku suomalainen uusi oppilas olisi esitellyt itsensä suunnilleen samalla tavalla, niin ehkä sitäkin olisi voitu katsoa hieman oudosti ja syrjitty.
Joo toi oli musta ainaki hyvä tarina. Mut voi toi olla joskus toistekki päin, nii et jotku ulkomaalaiset tulee tänne jotai riehuu..ei se oo oikein syrjii muita ihonvärin takia.olipa sit ulkomaalainen suomessa ja kuiusattu tai toisinpäin, miettikää kaikki omalle kohalle tollasta.
Säälittävää muulla tavalla en voi kuvailla mielipidettäni!
Se miten suomalaiset kohtelee muun maan laisia on naurettavaa ja törkeää, aivan kun me olisimme jotenkin muita parempia, tuollako käytökselle? salli minun nauraa..
Ne on yhtälailla ihmisiä kun vaaleet, värillä ei ole väliä, mutta niille saatanan teiniskininatseillehan on.
Minun poikaystäväni hakattiin kuoliaaksi, koska hän oli tumma. Voin vain muistaa syytettyjen ilmeitä kun nousin todistamaan heitä vastaan, mädäntykööt linnassa. Se miten toisia kohdellaa on idioottimaista!
KASVAKAA!
kiitos koskettavasta tarinasta
Todella törkeää kaikki rasistisuus, niin suomessa kuin ulkomailla.
Tämä tarina on todella rajusti kirjoitettu, muttei se haittaa, koska se pistää aivan varmasti monet miettimään.