Sotilas mustissaan
kävelee yli raunioiden, ne savuaa,
Luodikkoaan katsoo ja häpeää
lainattua rohkeutta käsissään
hetki sitten leikki Jumalaa
jakoi kuolemaa, kai myös armollaan elämää,
Nyt jo häpeää,
ei ollut rohkeutta,
vain pelkoa sydämensä uskaltaa Rakastaa,
Kunpa hän jo ymmärtäisi
ei aikaa enää takaisin saa
veljiään siskojaan saattaa jo hiljaisuus,
Antaisi sydämellensä tilaa Rakastaa,
jo Valon taivaan ohjata askeleitaan.
kävelee yli raunioiden, ne savuaa,
Luodikkoaan katsoo ja häpeää
lainattua rohkeutta käsissään
hetki sitten leikki Jumalaa
jakoi kuolemaa, kai myös armollaan elämää,
Nyt jo häpeää,
ei ollut rohkeutta,
vain pelkoa sydämensä uskaltaa Rakastaa,
Kunpa hän jo ymmärtäisi
ei aikaa enää takaisin saa
veljiään siskojaan saattaa jo hiljaisuus,
Antaisi sydämellensä tilaa Rakastaa,
jo Valon taivaan ohjata askeleitaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.